Kuulumisia helmikuun alussa

Tammikuu tuntui jostain syystä pitkältä ja todennäköisesti helmikuu tulee olemaan sen vastakohta. Opiskeluiden alkaminen rytmittää arkea ja vapaa-ajan ongelmia ei ole.

Nyt, kun minulla alkoi lähiopetusjakso, minun pitää ajaa jälleen n. tunnin matka Huittisiin 2-3 kertaa viikossa. Talviset kelit ja aamun pimeys eivät ole sieltä mukavimmasta päästä, mutta onneksi koko ajan mennään kohti kevättä. Opiskeluissa meillä on markkinointiviestinnän ja visuaalisen markkinoinnin opintoja ja erilaisia tehtäviä on alkanut kerääntymään. Niiden tekeminen on mielenkiintoista, mutta  kalenterimerkinnät ovat osoittautumassa jälleen tärkeiksi, jotta tiedän olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. 

Opiskelujen lomassa teen edelleen (mahdollisuuksien mukaan) sisustussuunnittelua, mutta mitään  suuria projekteja en tällä hetkellä pysty tekemään. Ystävänpäiväksi olen suunnitellut pitäväni ilmaisen webinaarin sisustuksen trendeistä ja se on viimeistelyä varten valmis. Opiskeluihin liittyen tein koko vuodelle yritykselleni  markkinointisuunnitelman ja nyt yritän myös noudattaa sitä periaatteella, että jokaisessa kuukaudessa on 1-2 teemaa. Suunnitelmat sitouttavat toimintaani paremmin ja on mielenkiintoista katsoa, miten suunnitelmani toimivat.

Oman opiskeluja ja työhön palamisen suhteen olen vielä epävarma. Liiketalouden opintoihini liittyvä palvelumuotoiluopinnot kestävät vuoden loppuun asti, mutta edelleen mietin, menenkö töihin ja yritän suorittaa opintoja työn ohessa vai jäänkö vielä opintovapaalle. Kieltämättä kokopäiväinen opiskelu houkuttaisi enemmän, sillä hieman "hitaampi elämä" on tuntunut tällä hetkellä hyvältä. 

Meidän perheessä eletään muutenkin mielenkiintoisia aikoja, kun teinimme toisen asteen opiskelujen yhteishaun ajankohta alkaa lähestymään. Opiskeluvaihtoehtoja on mietitty yhdessä ja matkan aikana suunnitelmat ovat jopa vähän muuttuneet. Tosiasia on se, että ei meidän nuorella ole vielä selvää, mitä aikoo "isona tehdä", mutta hänellä on kuitenkin selvästi aloja, mitkä eivät kiinnosta. Tämän hetken ykkösvaihtoehtona on lähteä opiskelemaan liiketaloutta ja toisena vaihtoehtona on lukio. Meidän kotiväen tehtäväksi on jäänyt kuunnella nuorta ja antaa tukea hänen tekemilleen valinnoille. Onneksi teinin ajatukset ovat osoittautuneet realistisiksi, joten siinä mielessä tulevaisuus näyttää ihan hyvältä. Tosin opiskelupaikan varmistumista täytyy vielä odotella. Kesäkuussa tiedämme asiasta enemmän, sekä teinin että omasta tulevaisuudesta.

Nautitaan hetki vielä helmikuu talvisista keleistä, sillä ei aikaakaan, kun huomaamme kevään jo kurkkivan...

Ammatti-identiteettikriisiä

Kun on vuosia tehnyt työuraa kasvatuksen ja opetuksen puolella ja kun innostuu myöhemmällä iällä opiskelemaan ihan jotain muuta, niin meneehän siinä ammatti-identiteetti vähän sekaisin. Sisustusalan opinnot taltuttivat estetiikkanälkääni, mutta liiketaloudenopinnot ovat laittaneet astetta isompaa kriiseilyä päälle...

Muistan joskus yläkouluiässä miettineeni hetken aikaa kaupallisen alan koulutusta, mutta en kokenut sitä siinä kohdassa omaksi. Tosin jo silloin yksi ammattihaaveeni olisi ollut somistaja. Koska en tiennyt, mitä haluan tehdä ammatikseni, lähdin lukioon, jonka jälkeen opiskelukuviot selkiytyivät. Lastentarhanopettajan opintojen kautta siirryin asteittain erityispedagogiikan puolelle ja edelleen jatko-opintojen kautta erityisluokanopettajaksi. Vuosien saatossa kasvatus- ja opetusalan erityisosaamista on tullut melkoisesti ja tunnen olevani vahvasti oman alani asiantuntija.

Kun lähdin opiskelemaan sisustusalaa, se antoi minulle vuodeksi hyvin erilaista (elämän)sisältöä. Sain haastaa itseäni uudella tavalla ja sain paljon erilaisia onnistumisen kokemuksia. Nälkä uusien asioiden oppimiseen ja sisustusalan opiskeluun kasvoi. Halusin saada lisää ammattipätevyyttä ja sitä sain  lisäopintojeni (artesaani) ja erilaisten kurssien myötä. Tämän lisäksi oman yrityksen perustaminen hetken mielijohteesta ja yrittäjänä toimiminen on ollut hyvin elämänmakuista, kokemuksellista ja parasta liiketoiminnan koulutusta ihmiselle, joka oli joskus vannonut, ettei koskaan ryhdy yrittäjäksi.

Viime kevään päätös lähteä opiskelemaan liiketaloutta ja valmistua visualistiksi kumpuaa luultavasti tuolta nuoruusvuosilta. Liiketoiminnan koulutusala tuntuu toisinaan hyvin erilaiselta kuin kasvatustiede. Olen joutunut opettelemaan alan sanastoa ja käsitteitä sekä omaksumaan toisenlaista toimintakulttuuria. Liikemaailmassa asioita esitetään suorempaa ja useimmissa asioissa "raha ja numerot ratkaisevat". Mielestäni kaupallisen alan ihmiset ovat ihmistyypiltään erilaisia kuin kasvatusalan ihmiset (sekä hyvässä että pahassa) ja tässä on hetkittäin ollut itsetutkiskelun paikka. Kieltämättä tunnen joskus  olevani "vieraalla maaperällä" ja ihmisenä liian varovainen, vaatimaton ja elämänarvoiltani pehmeä toimiessani liikemaailman syövereissä.

  

Viimeisimpien opiskelujeni myötä tietotaitoa on tullut lisää ja osaamisalani on laajentunut. Se on tuonut tullessaan positiivista lisäongelmaa ja samalla jonkinlaista ammatillista identiteettikriisiä. Ammattinimikkeitä on vaikka muille jakaa, mutta samalla olen vähän "hukassa", mitä haluan ihan oikeasti tehdä ja kuka olen; erityisluokanopettaja-sisustussuunnittelija-artesaani-visualisti-yrittäjä? Toistaiseksi teen "vähän kaikkea", mutta prosessoin asiaa lähes päivittäin. Miten voisin hyödyntää moniosaamistani parhaalla mahdollisella tavalla - siinäpä onkin miettimistä.

Tällä viikolla visualistiopintoni jatkuvat jälleen lähiopetusjaksolla, joka kestää toukokuun alkuun asti. Kevään aikana teen muutaman ylimääräisen opintokokonaisuuden, joten ammattitaitoreppuni tulee täydentymään vain lisää. Mistähän vielä itseni löydän?

Kevätauringon myötä toivottelen kaikille valoisaa viikkoa!

 

Helppo herkku

Lupasin joulukuussa tehdä postauksen tästä suklaaherkusta. Arki on vienyt kuitenkin mennessään ja unohdin jo koko jutun. Yhtenä päivänä selasin puhelimen kuvia ja sieltä putkahti hyvänä muistutuksena kuvat tästä helposta suklaaherkusta. Nyt haluan jakaa sen myös teille...

Tarvitset tähän suklaalevyjä oman maun ja uunipellin koon mukaan. Minä valitsin kolmea eri Pandan suklaalevyä, jotka asettelin uunipellille. Uunin laitoin 50 asteeseen ja suklaalevyt 15 minuutiksi sulamaan. Aika ja lämpötila ei ihan riittänyt pehmentämään levyjä, joten laitoin vähän enemmän "volyymiä" uuniin. Kun suklaalevyt olivat sulaneet, tein veitsellä ristikkäisiä vetoja pellille niin, että eri suklaamassat alkoivat sekoittua. On ihan tyyli-ja makuasia, kuinka paljon haluaa kuvioida ja sekoittaa suklaamassaa keskenään. 

Tämän jälkeen sulaneen suklaan pinnalle voi laittaa melkeinpä mitä tahansa lisuketta. Meidän kaapeista löytyi hunajamaustettuja pähkinöitä, pieniä vaahtokarkkeja ja lakritsiströsseleitä. Tein toisesta puolesta suolaisen (pähkinät) ja toisesta makean (strösselit ja vaahtokarkit), sillä halusin vähän testata eri  makuyhdistelmiä. Suklaan "maustamisen" jälkeen vein uunipellin ulos jäähtymään. Hyvin simppeliä hommaa siis.

Kun suklaa oli uudestaan jähmettynyt, lohkoin sen sopiviksi suupaloiksi ja jaoin ne kahteen eri astiaan. Kokeiluversioni tein normaalia pienempään peltiin eli jos tekee yhden "normipellin", suklaaherkkua tulee reilusti. Makuyhdistelmiä voi tehdä melkeinpä rajattomasti ja antaa omalle luovuudelle tilaa. Minun ensimmäinen "nyhjää tyhjästä" -versioni onnistui ja oli erinomaisen hyvää.

Kovin usein kyseistä herkkua ei kyllä uskalla tehdä, sillä sen menekki on nopeaa ja kalorimäärät melkoiset. Juhlahetkiin tästä saa kuitenkin mukavan (ällö)makean ja ei-niin-perinteisen lisukkeen. Voisinpa vielä veikata, että tämä herkku ei mene vanhaksi. Kokemusta on.

Herkullisia hetkiä teillekin!

"Eteenpäin!", sanoi mummo lumessa...

Olen yrittänyt opetella elämään "tässä ja nyt"- elämää, mutta viime aikoina olen irrottautunut hetkellisesti tästä ajattelutavasta. Olen pohjimmiltani hyvin suunnitelmallinen ihminen, joten olen väkisinkin joutunut miettimään elämääni eteenpäin ja pohtimaan hamassa tulevaisuudessa tapahtuvia asioita...

Opiskelussani on kovin paljon vielä keskenkeräisiä asioita, joten lähitulevaisuuden suunnitelmat ovat jokseenkin epäselvät. Tilanne on tällaiselle "kontrollifriikille" lähes kestämätön, sillä niin kauan aikaa, kun olen ollut vakituisessa työsuhteessa, olen ollut varma tulevasta. Opiskeluni ovat sekoittaneet tätä "pakkaa". Visualisti-opintoni saan päätökseen kesällä, mutta huhtikuussa alkava palvelumuotoiluun liittyvät opinnot tulevat todennäköisesti jatkumaan syksyllä vielä muutaman kuukauden.

Mietinnässä on, palaanko töihin erityisluokanopettajaksi ja yritän tehdä opintojani työn ohessa vai anonko vielä opintovapaata? Työn ohessa opiskelu ei oikein vaihtoehtona houkuta, sillä palvelumuotoiluopinnot ovat aika laajat (60 osp) ja oman työn vaativuuden kanssa yhdistelmä voi olla (ja on) jokseenkin huono. Taloudellisesti pystyisin saamaan palvelumuotoilun opinnot päätökseen, sillä aikuisopintotukeni taitaa juuri ja juuri riittää sinne. Asiat varmasti selkenevät, kun olen yhteydessä työnantajaani ja tiedustelen opintovapaani jatkumisen mahdollisuuksista. Sen jälkeen ainakin yksi asia olisi selvää... ja pari muutakin asiaa voi selvitä siinä sivussa.

Lisämietittävää tuottaa myös yritykseni, jonka kohtaloa tulee pohdittua aina aika ajoin. Yrittäjyyden ja ns. kokopäivätyön yhdistäminen ei ole aivan ongelmatonta ja tämän voin sanoa jo muutaman vuoden kokemuksella. Ongelma tässä on se, että en olisi valmis luopumaan oikein mistään ja jotain ratkaisuja täytyisi kuitenkin tehdä, oman jaksamisen vuoksi. Suunnitelmallisena ihmisenä olen miettinyt erilaisia vaihtoehtoja ja niiden yhdistelmiä, mutta monen epäselvän ja keskeneräisen asian takia elämäni pysyy hetken aikaa "kysymysmerkkinä". 

Koen eläväni jonkinlaista muutoksen aikaa. Prosessi on alkanut jo muutamia vuosia sitten, enkä oikein tiedä, mihin tämä vielä johtaa (kiitos keski-iän), mutta sen tiedän, että suunta on eteenpäin...!

Mahtaakohan minulla olla muita "kohtalontovereita"?

Vuoden 2021 kohokohtia

Niin sitä saatiin vuosi 2021 päätökseen ja ehdin uuden vuoden aattona tekemään jo Instagram Storien puolella kuvakoosteen viime vuodesta. Koska blogi on minun päiväkirjani, ajattelin kerätä tänne muutamia kohokohtia, joita voin sitten vuosien päästä vielä muistella näitäkin aikoja. Minun vuoteni oli kahtiajakoinen, koska olin keväällä vielä töissä erityisluokanopettajana ja syksyllä aloitin opiskelijaelämän. Seuraavassa muutamia poimintoja siitä... 

Vuosi 2021 jatkui siitä, mihin 2020 päättyi eli korona-arki väritti elämää hyvin vaihtelevasti. Kasvomaskien, käsidesien ja turvavälien kanssa arki on asettunut jollain tavalla omaan merkilliseen uomaansa. Keväällä koronatilanne oli kouluissa vielä maltillinen ja lukuvuosi saatiin vietyä kunnialla melkein loppuun asti. Koronan suhteen kesä oli jopa aavistuksen helpompi, tosin elokuun alussa  lähipiirissämme sairastettiin koronaa ja meidän perhekin sai siitä osansa. Puolentoistaviikon karanteenielämä laittoi meillä ns. normielämän hetkeksi uusiksi, mutta selvisimme siitä kuitenkin  kunnialla. 

Vuoden ehdottomina kohokohtina pitää mainita mieheni kanssa tehty kesälomareissu Ahvenmaalle ja poikamme rippijuhlat. Venereissumme oli eräänlainen ex tempore -reissu, jonka tarkoituksena oli järjestää yllätysjuhlat teinimme 15-vuotispäivän kunniaksi. Onnistuimme siinä täydellisesti ja sen lisäksi saimme kokea hienon kolmen päivän kesälomareissun Ahvenanmaan saaristossa veneillen ja telttaillen. 

Onneksi koronatilanne helpotti kesällä sen verran, että poikamme pääsi rippileirille ja saimme viettää ikimuistoiset rippijuhlat. Konfirmaatiotilaisuudessa oli rajoituksia kirkkoväen suhteen, mutta pääsimme sentään osallistumaan siihen viiden hengen porukalla. Juhlat pidimme pienessä ravintolassa lähisukulaisten kesken, joten juhlien onnistumisesta (ja toteutumisesta) taisimme kaikki huokaista lopulta helpotuksesta.

Kesä oli jo toinen kesä, kun mökillä tuli oltua enemmänkin (kiitos koronan!?) ja onneksi kesä oli myös säiden puolesta erinomainen; lämpöä ja auringonpaistetta riitti. Mökillä mies innostui rakentamaan varastorakennusta ja minä yritin parhaan kykyni mukaan olla auttamassa siinä. Näillä näkyminen rakentaminen jatkuu toisen projektin parissa vielä ensi kesänäkin...

Kesän jälkeen en mennyt takaisin työelämään, vaan aloitin opiskelut. Elokuussa minulla alkoi Stailaus ja tuotekuvausopinnot etänä ja syyskuussa aloitin Liiketoiminnan ammattitutkinnon suorittamisen SASKY koulutuskuntayhtymässä Huittisissa. Syksyn aikana opiskeluja on tullut vielä lisää ja näillä näkymin opintoni kestävät ainakin kesäkuulle ja todennäköisesti alkusyksyynkin, mutta tilanne tarkentuu vielä ajan kanssa. Vielä en hötkyile enkä suunnittele kovinkaan pitkälle tulevaa, vaan yritän nauttia nykyisestä tilanteesta.

Opiskelu on tuntunut erittäin hyvältä ja motivoivalta. Olen pystynyt keräämään sellaisia opintokokonaisuuksia, joista on minulle ollut (ja tulee olemaan) paljon hyötyä. Opiskelujen myötä olen saanut kaivatun hengähdystauon opettajan työstäni, sillä kieltämättä viime kevätlukukausi tuntui raskaalta. Vaikka opintoja on kertynyt jo melkoinen määrä, tuntuu, että syksyn aikana olen saanut enemmän aikaa itselleni ja ajatuksilleni. Valokuvausopinnot herättivät minun pitkään kadoksissa olleen kuvausinnon ja valokuvaus on ollut minulle myös jonkinlaista "terapiaa", josta olen saanut paljon voimaannuttavia kokemuksia. 

Vuoteen 2021 liittyy ristiriistaisia tunnelmia, jotka suurimmalta osin johtuvat vallitsevasta koronatilanteesta. Vuosi sitten ajattelimme sen kohta helpottavan ja tällä hetkellä olemme kaikki hyvin tietoisia nykyisestä tilanteesta; loppua ei tunnu näkyvän. Sopeutumista on vaadittu meiltä jokaiselta ja se "uusi normaali" näyttää jäävä pysyväksi tilanteeksi, ainakin jollakin tasolla. Elämästä on täytynyt oppia nauttimaan hieman eri tavalla, vaikka välillä jatkuvat uutisoinnit koronatilanteesta tuntuvat lohduttomilta. 

Silti jaksan uskoa parempaan huomiseen - ja tulevaisuuteen.

Hyvää alkanutta uuta vuotta 2022 kaikille!

Joulun jälkeiset tunnelmat

Joulu tuli ja meni - jälleen kerran. Joulupyhät kuluivat leppoisasti kotona lähipiirin kesken ja viimeiset jouluruoat hävisivät tänään jääkaapista. Joulukuusi pudottelee neulasia siihen malliin, että se täytyy todennäköisesti ulkoistaa jo ennen uutta vuotta. 

Minusta joulu menee aina vähän liian nopeasti ohi. En kaipaa lokakuussa alkavaa markkinahumua ja yleistä jouluhössötystä, mutta varsinainen joulu voisi minun puolestani kestää vaikka kokonaisen viikon - tai ainakin viisi päivää. Nautin niin paljon joulun tuomasta kiireettömyydestä ja tunnelmasta. Sitä, kun iltaisin voi katsella hyviä elokuvia, kuunnella joulukonsertteja ja valvoa vähän myöhempään eikä herätyskellokaan ole (välttämättä) aamuisin soittamassa. Tänä jouluna saimme lisäksi valkoisen lumipeitteen ja olen todella nauttinut viime päivien ulkoilusta ja lumitöistä.

Joulukuun viimeiset päivät tuntuvat "lopun alulta". Nyt, kun joulu on vietettynä, meikäläisen tulee  tehtyä tilinpäätöstä kuluneesta vuodesta ja hyvin pian ajatukset (ja suunnitelmat) alkavat siirtyä tulevaan uuteen vuoteen. Olen päättänyt, että kovin pitkälle en ajatuksissani mene, mutta kieltämättä siellä siintää nykyisten opintojeni valmistuminen. Keväällä minulla alkaa vielä muutama ylimääräinen opiskelujakso, joiden päättymisajankohta on vähän auki, joten työkuvioita en ole tohtinut ajatella kovinkaan pitkälle. Turha stressailu (etukäteen) ei tässä kohtaa auta ja uskon, että asiat järjestyvät.

Opiskelujen suhteen tammikuu tulee minulla olemaan kahden näytön takia hieman kiireinen. Tällä viikolla minun  pitäisi tehdä työharjoittelujaksoon liittyvä raportti ja aloittaa näyttöjen kasaamista. Yritän olla tämän viikon vähän vähemmän tietokoneella, himmailla ja ulkoilla enemmän sekä nauttia vielä hetken joulunjälkeisistä tunnelmista. Näissä olotiloissa on hyvä siirtyä myös uuteen vuoteen; hyvin rentoutuneena, tyytyväisenä  - ja ennen kaikkea kiitollisena.

Tuokoon uusi vuosi tullessaan meille kaikille sopivasti haasteita, riittävästi rakkautta ja terveitä päiviä, unelmien täyttymistä ja ennen kaikkea paljon elämänmakuisia hetkiä...

P.S Jostain syystä olin tänä jouluna hyvin aikaansaava keittiössä. Kokeilin uusia leivonnaisia ja vähän muitakin juttuja, joista osan olen jo jakanut tällä blogissani. Jos ehdin (ja jaksan) voisin tehdä jossain vaiheessa ainakin muutaman herkkupostauksen...

Joulurauhaa...

 J O U L U - se on täällä! Tänä vuonna sai joulufiilistä hakea, mutta löytyihän se. Juuri ajoissa.

Joululahjat sain ostettua ilman sen suurempaa painetta ja paketoin ne  joululaulujen siivittämänä. Täällä kotona olen joulua laittanut maltillisesti. Kuusi kannettiin tänään sisälle ja koristelussa noudatin aika yksinkertaista linjaa. Valkoisia paperikennokoristeita, lasitähtiä, punaisia palloja ja hopeaa helminauhaa sekä tietenkin pitkä valosarja kiertämään kuusen oksia. Löysipä kuusen alle jo muutama lahjapakettikin.

Tänä jouluna olen halunnut kokeilla ja tehdä pieniä muutoksia perinteisiin pipareihin. Jo aikaisemmin olin testaillut  piparien koristelua lasinpohjalla ja nyt halusin kokeilla koristekaulimen käyttöä. Olin hieman epäileväinen lopputuloksesta, koska oletin piparkakkutaikinan turpoavan sen verran paistettaessa, että todennäköisesti kuviot katoaisivat. Ei niistä nyt ihan fiaskoja tullut (lukuun ottamatta yhtä pellillistä, jossa piparit pääsivät vähän tummumaan) ja pipareihin jäi kuin jäikin pieni himmeä kuvio. Tuskinpa tällä on suurempaa (haitta)vaikutusta niiden menekkiin. Täytyy toivoa, että muutama pipari jää jouluaatoksi, sillä suunnittelin käyttäväni niitä vielä jälkiruoan koristelussa.

Huomenna ajattelin leipoa jouluisia muffinsseja, joten "Satun kokeileva keittiö" saa edelleen jatkoa, muuten jouluvalmistelut ovat jokseenkin loppusuoralla. Sen verran täytyy käydä kaupassa, että ostetaan vielä viimeiset jouluruoat ja saunan pesu jää perinteisesti aina aatonaattona (minun) tehtäväksi. Jouluna pääsemme sitten puhtaaseen saunaan saunomaan - ja ehdottomasti vain kynttilän valossa. 

Nyt blogini jää pienelle joulutauolle.
Toivottelen teille kaikille blogini lukijoille oikein hyvää ja rauhallista joulua!