Lauantailöpinää

Viikonloppu alkoi töitä tekemällä eli minulla oli tänään työpäivä koululla. Mikäs oli töitä tehdessä, kun olimme suunnitelleet ulkoilupäivän ja sää oli mitä parhain! Oppilaat (ja henkilökunta) olivat leppoisalla tuulella ja aamupäivä menikin tosi nopeasti. Kun työpäivä oli tehty kävelin/kuntoilin kaupungin kautta kotiin. Matkaa kertyi semmoiset vähän alle seitsemän kilometriä...

Kotona odotti ruoka (villisikaa ja riisiä... NAM!) ja päiväkahvit. Seuraamme liittyi mieheni vanhin poika ja hänen poikansa, joka on toipumassa vesirokosta. Tässä muutama kuva "herra aurinkoisesta", tunnetaan myös lempinimeltä "köhnäri"...

Viikolla olin vielä suunnitellut, että jaksaisin tänään "huushollata", mutta taitaapa käydä niin, että nukun (ainakin) yhden yön yli. Olen minä sentään tänään pesukonetta täyttänyt ja tyhjentänyt, mutta siinä kaikki. Huomenna uusi päivä.

Eilen kävin kaupassa ja tarttuipa sieltä mukaani taas kaksi kimppua tulppaaneja.

              Ja kun mies tuli kotiin, oli hänelläkin kaksi kimppua tulppaaneja!!!

Koti ei ihan vielä muistuta kukkakauppaa enkä valita muutenkaan. Tulppanit ovat minun lempikukkiani (gerberoiden lisäksi) eikä kukkia voi olla koskaa kodissa liikaa...ei ainakaan meillä, koska kukkamaljakoita ei tästä torpasta kovin montaa löydy. Nautin niin näistä värikkäistä kimpuista! Tämä on vielä edullista sisustamista.

Lauantai jatkuu leppoisissa merkeissä. Mies on hiihtämässä (veryttelee huomista Pirkan Puolikasta varten...) ja pieni mies katsoo televisiosta jääkiekko-ottelua URHO-kanavalta. Samaan aikaan keittiön radiosta kuuluu Lukon ottelua... kakofoniaa!!!

Minä huomaan, että päivä alkaa kääntyä iltaan. Tänään vielä saunomista ja telkun katsomista. Voi olla, että kutimetkin eksyvät käsiini pienen viikkotauon jälkeen. Nyt täytyy lopettaa, pieni mies haluaa tulla tietokoneelle. Äidin on määrä väistyä...