Kädentaitoja

Mökkimme on jo itsessään näyte kädentaidoista, mutta sisällä mökissä on kaksi todistetta siitä, että sekä isännän että emännän puolelta löytyy kädentaitoja. Mieheni suvussa on ollut tämä hieno keinutuoli jo 1800-luvun loppupuolelta lähtien.

Mieheni on myös kertonut, että keinutuolin jalat/jalakset on uusittu ainakin kertaalleen, koska ne ovat käytössä kuluneet niin paljon.

Keinutuolissa on hienoja sorvattuja yksityiskohtia, olematta kuitenkaa liian koristeellinen.

Keinutuoli jatkaa elämää meidän mökillä ja on ollut erittäin suosittu istumapaikka. Meidän "pieni mies" on pikku vauvana monta kertaa nukutettu keinutuolissa ja takuuvarmasti on myös nukahtanut siihen.

Toinen kädentaidonnäyte on minun mummini tekemä ryijy. Olen aikaisemmassa mökkipostauksessani jo maininnutkin tästä.

Isäni on ollut auttamassa äitiään tämän tekemisessä. Ryijyn alareuna on vähän vinkura, koska ( tarinan mukaan) loimilangat ovat jostain kohtaan tekovaiheessa katkenneet.

Muistelisin, että langat olisi värjätty kasviväreillä. Väritys on mielestäni erittäin onnistunut.

Ryijy ja keinustuoli sopivat keskenään kuin "nenä päähän". On ollut hienoa (ja kunnia asia), että suvuissamme nämä kädentaidot ovat arvoisellaan paikalla esillä ja näin siis ihan käytössä joka päivä. Toivottavasti "sukujen jatkot" osaavat myös arvostaa näitä.

Siitä voidaan olla montaa mieltä kuinka vahvasti kädentaidot ovat suvussa siityneet eteenpäin. Miehellä vasara pysyy kädessä ja puu taipuu moneksi. Minullakin on jotain kädentaitoja vähän jäljellä. Ideoita ja ajatuksia , mitä haluaisi tehdä on moniakin, mutta toteutus on välillä vähän sitä ja tätä...ryijyä en ole ajatellut ruveta kuitenkaan tekemään.