Poikalapsen äitinä (ja naisena) mietityttää ja ihmetyttää tuo poikien (ja vähän miestenkin) maailma. Välillä tuntuu, että olen aika kaukana siitä, välillä en ymmärrä edes kieltä...
Lapseni leikii Monschunojen, Transformersien, Blayplaydien ym. otuksien kanssa (en osaa edes kirjoittaa niitä oikein!). On Lego- Ninjagoja ja vaikka mitä. Mitä rumempia sen hienompia. Ja hahmojen nimet - ihan "hepreaa!!
Poikani suurin intohimo on tällä hetkellä jääkiekko. Sitä pelataan ihan autenttisesti kentällä tai virtuaalisesti tietokoneella/iPadillä... tai sitten mielikuvituksellisesti jääkiekkokorteilla sohvalle luodulla pelikentällä. Ei toivoakaan, että tuolloin pääsisi/mahtuisi sohvalle istumaan.
Tässä tutkitaan pelikortteja.
Joukkueet valitaan aina huolellisesti ja tilastot katsotaan korteista. Näitä kortteja meillä on melkoisesti. Poikani esittää välillä visaisia kysymyksiä pelaajista, joihin minun on täysin mahdoton vastata, kuten esim. pelinumero tai missä joukkueessa jokin pelaaja on pelannut aikaisemmin. Poika on jo melkoinen "tietotoimisto".
Ja koska urheilu ja jääkiekko on intohomina, täytyy tietenkin seurata myös tekstiteeveestä pelitilanteita joko kotimaasta tai NHL-tilastoja. Tuloksia seurataan myös paikallislehdestä. Ralli- ja formulamaailmaa fanitetaan melkein yhtä paljon kuin jääkiekkoa.
Välillä kyllä tämä äityliini on "äimän käkenä". Miten pojastani tuli tuollainen? Minä kun yritin (!) kasvattaa häntä "sukupuolineutraalisti" ts. en ole tyrkyttänyt poikien juttuja mitenkään erityisemmin...tosin jo pienestä pitäen olemme bonganneet kadulla autonmerkkejä ja moottoripyöriä. Kait nuo pojat on poikia vaikka voissa paistaisi...
Vai mitä tuumitte tästä?
Täällä vietetään hiihtolomaa koko perheen voimin. Laitan lomasta vielä jonkin koosteen, mutta nyt nautimme yhdessäolosta...
Täällä vietetään hiihtolomaa koko perheen voimin. Laitan lomasta vielä jonkin koosteen, mutta nyt nautimme yhdessäolosta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti