Toipilaana edelleen

Täällä ei olla ihan vielä "tikissä", mutta enköhän minä tästä vähitellen parane. Nyt ainakin tuntuu siltä, että olotila kohenee siihen malliin, että torstaina pääsen jälleen töihin. Sairastamiseni myötä hiihtoloma venahti vähän pitkäksi.

Olen tunnollisesti noudattanut lääkärin ohjeita ja yrittänyt levätä. Lepoa on tullut siinä määrin, että eilen ei meinannut enää uni tulla, vaan olin vielä hereillä yöllä klo 02.00.  Ilmeisesti sitä voi saada liika-annostuksen unta...tai sitten viime yönä on ollut täysi kuu. Minulla oli kuitenkin kello soittamassa jo 6.45, jotta olisin herättämässä poikaa kouluun eli vähälle jäi unet viime yönä.

Yritän tämän päivän olla jo hieman enemmän pystyasennossa ja yritän olla ottamatta myös päiväunia. Jos vaikka illemmalla uni tulisi herkemmin...

Taisin jo edellisessä postauksessa mainita, että poika on sairaslomastani ottanut ilon irti. Hänen ei ole tarvinnut mennä iltäpäiväkerhoon, vaan hän on tullut suoraan koulusta kotiin. Läksyt on tehty täällä kotona, kun yleensä poika tekee ne iltiksessä. Minäkin olen päässyt seuraamaan lapseni läksyntekoa, sillä yleensä minä vain tarkistan ne. Alkuhuuman hälvettyä poika totesikin tänään, että olisi mennyt jo iltikseen...eli se siitä!

 

 

Aika tulee kotona jo hieman pitkäksi. Kauheasti en uskalla rehkiä eikä oikein jaksakaan. Vähän olen pyykkejä pessyt ja lorvinut tietokoneella. IKEAn sivustot olen kahlannut jo moneen kertaan enkä oikein jaksa innostua muiden blogien lukemisesta. Taidanpa siis siirtyä olohuoneen sohvalle kutomaan villasukkaa. Tulisi edes jotain hyödyllista tehtyä.