Perjantaina hengitystiet olivat todella kipeät ja yskiminen sattui. Sinnittelin kuitenkin pojan jääkiekkopäivillä hallilla Panadol Hotin voimalla ja toivoin jonkin sortin ihmeparannusta. Sitä ei kuitenkaan tullut ja jo perjantai-iltana minulla oli jo hieman lämpöä. Lauantaina sain itseni kitkuteltua lääkäriin ja sieltä sain sitten apua. Troppeja siis joka lähtöön.
Koska sairauteni on virusperäinen, minulle ei annettu antibiootteja, mutta kaikenlaista muuta "mömmöä" kyllä määrättiin. Jos olisin huippu-urheilija, mahtaisinko jäädä kielletystä aineista jo kiinni? Kuumeeseen ja särkyyn sain särkylääkettä, tukkoisuuteen nenäsuihketta ja Duactia ja ylähengitysteihin astmalääkettä. Eiköhän se olo jo näillä parane...tai voi alkaa ainakin iloisesti hihityttämään:)
Koko viikonlopun olen pääsääntöisesti makoillut ("zombina") ja lääkinnyt itseäni. Eilen vaikutti vielä siltä, että minulta lähtee vielä ääni. Tänään tuntuu jo hitusen paremmalta, mutta edelleen kurkunpää tuntuu karhealta. Saikulla olen keskiviikkoon asti ja nyt yritän olla suhteellisen rauhallisesti... ja jopa hiljaa.
Poika lähti aamulla iloisella mielellä kouluun, kun saa tulla kerrankin suoraan koulusta kotiin. On tässä meikäläisen sairaslomassa ilmeisesti jotain hyvääkin :). Täällä siis kröhistään, kakoillaan ja kähistään, mutta tästä noustaan vielä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti