Tänään oli setämme hautajaiset. Viimeiselle matkalle oli saattamassa lähimmät sukulaiset ja ystävät. Siunaus -ja muistotilaisuus olivat pienimuotoiset ja kauniilla tavalla vaatimattomat, juuri sellaista miten hän oli elänyt... ja millaiset hän olisi varmasti halunutkin.
Muistotilaisuudessa tunnelma vaihteli ilosta suruun, kun muistelimme setämme elämää. Mies, jolla ei ollut omaa perhettä, mutta jolla oli meille suvun lapsille aina paikka sydämessä.
Tähän loppuun vielä muistovärssy, jolla jätimme jäähyväiset rakkaalle sedällemme.
Meri tyyntyy, varjot pitenee,
rauhan ranta lähenee
- vene hiljaa satamaan saapuu.
Setäämme lämpimästi muistaen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti