Kahvitellen

Meidän isännällä on syntymäpäivä Veteraanipäivänä. Yhteensattumien vuoksi merkkipäivän viettoa piti tänä vuonna aikaistaa muutamalla päivällä ja  lähisukua kutsuttiin kahville jo lauantaina.

Juhlien järjestäminen ei ole todellakaan vahvin puoleni. Saan yleensä melkoisia stressin aiheita sekä tarjoilusta että esillepanosta. Tänä vuonna olin vielä päättänyt (hetken mielijohteessa) tehdä ainakin yhdet suolaiset ja makeat tarjottavat. Tosin molempien tekemiset olin jo valmiiksi testannut oman kouluni kotitaloustunnilla ja todennut niiden tekemiset riittävän yksinkertaisiksi meikäläisen valmistaa...

 

 

 

 

 

 

Kakkua en suostunut tekemään, joten isäntä kävi ostamassa paikallisesta leipomosta aivan ihanan näköisen (ja makuisen ) sitruuna-marenkikakun.

 

 

 

 

 

Perjantaina tein työpäivän päätteeksi savukinkkurullia ja Kinder-piirakkapaloja ja koska en kuulu tähän "pitoemäntä" -sarjaan, ostin myös muutamia tarjottavia suoraan kaupan hyllystä. Lisäksi ostin pojan lauantain koulupäivän buffetista karjalanpiirakoita, joten kahvipöydän tarjoilut olivat sekalaista sorttia sekä itse tehtyä että ostettua.

 

 

 

 

Kahvittelun jälkeen herkkuja jäi melkoisesti. Kakkua saa syödä ilmeisesti koko seuraavan viikon, muutamat tarjottavat pakastin. Miksiköhän sitä tulee aina arvioitua vähän pieleen ja tilaisuuden jälkeen ihmetellään, mihin ne loput tarjottavat hävitetään? Ilmeisesti syödään... ;)

 

 

Tuleva viikko on vapun takia (onneksi) vain neljä päiväinen. Tiedossa ei ole ihan niin ohjelmoitu viikko, kuin nämä viimeiset kolme viikkoa ovat olleet. Tässä ehtii yhden viikon hieman  hengähtää ennen kuin alkaa toukokuun kuuluisat "viimeiset rutistukset". Todellakin. Toukokuu on jo ihan lähellä!!