Meistä taatusti jokainen unelmoi ja haaveilee erilaisista asioista. Ne voivat olla aineellisia tai aineettomia ja ne saattavat toteutua tai jäädä ikuisiksi ajoiksi tavoittamattomiin...
Mieheni lähti tänään Pohjois-Ruotsiin toteuttamaan yhtä haavettaan, patikoimaan yksikseen ja selviytymään luonnossa suhteellisen vähäisillä varusteilla.
(Kyllä, miehelläni taitaa virrata suonissa hyvin vahvat "luolamiehen geenit")
Vaellusreittinä on Ruotsissa sijaitseva Kungsleden (Kuninkaan polku), jota pitkin kuulemma kuninkaalliset ovat jo aikanaan patikoineet matkustaessaan pohjoisempaan Ruotsiin. Mieheni suunnitteli reittiä perusteellisesti ja lähti rohkeasti toteuttamaan unelmaansa.
Reissuvalmisteluja sivussa seuranneena, jäin pohtimaan tätä unelmien ja haaveiden problematiikkaa...
Tähän ikään mennessä moni lapsuuden ja nuoruuden haaveeni ja unelmani on tavalla taikka toisella jo toteutunut.
Olen saanut opiskella ja tehdä työkseni unelmaani, jopa useampaakin. Minulla on perhe ja olen saanut elää terveellistä ja suhteellisen tasapainoista elämää.
Omaisuutta on kertynyt yhden omakotitalon ja sen unelmamökin verran. Mitäs tässä enää sitten unelmoisikaan...?
Olenko tyytymätön, jos vielä uskallan haaveilla tai unelmoida, kun minulla periaatteessa on jo "kaikkea"?
Minulle unelmat ja haaveet kuuluvat "elämän eliksiiriin".
Ne toimivat ainakin osittain alitajunnassa jonkinlaisina suunnannäyttäjinä.
En tavoittele mahdottomia pilvilinnoja (paitsi lottovoittoa!), vaan olen aika realistinen haaveilija.
Olen myös tietoinen, ettei kaikkien haaveiden ja unelmien pidäkään toteutua, mutta silloin ne toimivat minulle eräänlaisina mielen virkistäjinä.
Olen ylpeä mieheni rohkeudesta lähteä pois työelämän paineista ja joka tällä hetkellä toteuttaa omia haaveitaan ja unelmiaan.
Hyvä ystäväni otti omasta työstä opintovapaata ja aloittaa ensi maanantaina vuoden kestävän opiskelun.
Yksi jos toinenkin tuttu miettii elämänsä suuntaa ja mahdollisia vaihtoehtoja...ja niitä unelmia.
Ehkä unelmointi on muuttunut ikääntymisen myötä ajatusleikiksi "mitä ehtisin vielä tekemään...?"
Jollakin riittää vielä rohkeutta lähteä toteuttamaan niitä... ja joku jää paikoilleen.
Minä uskallan ja haluan vielä haaveilla. Jonkun unelman prosessointiin saattaa mennä pitkäkin aika, mutta jossain määrin olen kuitenkin hyvin päämäärätietoinen. Omien haaveiden ja unelmien toteutumisen esteeksi voi löytyä monia syitä, mutta väitän, että suurin syy taitaa löytyä kuitenkin meistä itsestämme ja "korvien välistä". Mitä olen valmis tekemään unelmani toteutumisen eteen vai odotanko vain, että joku "ihme" tapahtuisi? Siinäpä kysymys, jota tulee itsekin miettineeksi...ja viime aikoina aika useinkin...
Tällaista pohdiskelua tänään.
;)
Elämä olisi tosi tylsää, jos ei aina jostain haaveilisi. Eihän haaveiden aina tarvitse olla isoja, jo pienen haaveen toteutuminen tuntuu tosi hyvältä.
VastaaPoistaOlen täysin samaa mieltä kanssasi. Ja vielä paremmalta tuntuu, jos haaveen saavuttamiseen on mennyt ehkä hieman enemmän aikaa ja vaivaa... Haaveillaan tästä eteenkin päin! <3
PoistaUpeaa pohdintas. Minulla haaveilu ja unelmointi kuuluvat elämään, ne ovat tapa pohtia asioita ja eteenpäin vievä voima. Ne antavat mahdollisuden nähdä jä punnita vaihtoehtoja, motivoivat ja saavat toteuttamaan. Taitavat olla iso osa luovuutta♥️
VastaaPoistaNäin se on meikäläisenkin kohdalla. Unelmat vievät tavalla taikka toisella eteenpäin...ja ehkä se tosiaankin liittyy myös luovuuteen <3
PoistaKun uskaltaa haaveilla se antaa myös paljon. Unelmia kohden!
VastaaPoistaMinulla on tuttuja, jotka "kärvistelevät" elämässä paikoillaan. He saattavat synkistellä olotilaansa, mutta eivät ole itse valmiita tekemään asian eteen mitään...ikään kuin vastuu heidän elämästään olisi jollakin toisella. Vaikka en suoraan kirjoittanut tästä asiasta, voi rivien välistä lukea, että haaveilu ja unelmointi on tärkeää...ja niin kuin kirjoitit, se myös antaa paljon. Siispä unelmia kohti! <3
PoistaAivan ihana postaus ja peukut myös miehellesi, irtiotto ja vielä yksin, vaatii rohkeutta. Mutta miten hieno olo tulee, kun uskaltaa toteuttaa unelmiaan ja uskon, että ne rauhoittaa unelmien toteutumisen jälkeistäkin aikaa, minä tein sen, minä uskalsin.
VastaaPoistaEt ole yhtään ahne, ihmiselle on luontaista unelmoida ja se vie meitä myös eteenpäin. Kuten kuvailit, kaikki unelmat ei ole tehty toteutuvaksi, on vaan onnellista unelmoida. Kirjoitinkin, miten onni ei aina ole se pääteasema tai päämäärä, vaan kaikki se matka sinne.
Ihanaa uuden viikon jatkoa Satu <3
Kiitos ihanasta kommentoinnista. Minulle henkilökohtaisesti yksi suuri unelma jäädä töistä vuorotteluvapaalle ja opiskella sisustamista. Olin monta vuotta jo haaveillut siitä, mutta aina oli olevinaan joku syy, miksi en lähtenyt. En todellakaan ajattele, että olisin liian vanha toteuttamaan unelmia, vaan pikemminkin päinvastoin...ja niin kuin kirjoitit, kaikkein paras kokemus taitaa olla se matka oman unelman tai haaveen toteutumiseen...sillä tiellä ollaan...tai ainakin polulla... :)
Poista