Ja kuinkas sitten kävikään...

Taisin edellisessä postauksessa puhua jostain lempeästä arkeen palaamisesta. Totuus on ollut kuitenkin hieman karumpaa. Päivät työpaikalla ovat venyneet pitkälle iltapäivään. Sen jälkeen on pitänyt jo kiirehtiä kotiin tai hoitamaan kaupungille juoksevia asioita. Illat ovat menneet tiiviisti tietokoneella istuessa tai lasta kuskatessa jääkiekkotreeneihin...

Samalla kun olen aloitellut erityisopettajan työtäni, olen työstänyt myös kahden asiakkaan tilaamaa sisustussuunnitelmaa.

Toinen niistä on hieman laajempi rintamamies-talon pintaremontti ja toinen 60-luvun talon keittiöremontti.

Molemmat projektit etenevät, mutta onneksi hieman eri tahdissa. Työstän näitä syksyn aikana ja samalla viimeistelen vielä opintojani.

Onneksi toinen näistä sisustustöistä on näillä näkymin  myös se viimeinen (puuttuva) näyttötutkintoni.

Kesätyöni Sisustustalo Kodinonnessa päättyi runsas viikko sitten ja nyt teen siellä vain pientä tuurausta silloin tällöin.

Olen lupautunut auttamaan heitä satunnaisesti  ja ihan hyvä niin, ettei kesällä oppimani asiat pääsisi ihan kokonaan unohtumaan.

Tosin huomaan jo tässä lyhyessäkin ajassa putoavani "kärryiltä" liikkeen arjesta ja siellä olevista asioista.

Tämän postauksen kuvat ovat myymälästä, tosin esillepano on kuvien ottamisen jälkeen jo muuttunut.

 

 

 

 

Ja sitten on tuo liikunta puoli. Tällä hetkellä päivät on buukattu sen verran täyteen, ettei liikunnalle ole juurikaan jäänyt aikaa, vaikka kuinka yrittäisin aikatauluja järjestää. Stressihän siitä(kin) tulee. Toivotaan, että "täysbuukkaus" kuitenkin hellittäisi lähiaikoina. Koska elämässä tapahtuvat asiat pyörivät nyt melko pientä piiriä, on jutun aiheetkin hieman hakusessa...eikä aina viitsisi ruikuttaa samoista asioista.

 

 

 

Siksipä nostan kädet ylös ja totean, että pieni blogitauko taitaa olla (taas) paikallaan...