Käymistilassa

Tässä on nyt hetken aikaa saanut nautiskella suhteellisen kiireettömästä arjesta. Opiskelut sain päätökseen noin kuukausi sitten ja työrintamallakin on ollut hetken rauhallista. Olen nauttinut olotilastani ja on ollut kivaa, kun on ollut ihan oikeasti vapaa-aikaa. Se, että on ollut enemmän aikaa, on antanut aikaa myös pohdiskeluille...

Työssäni erityisopettajana elämme mielenkiintoisia aikoja, sillä ensi lukuvuonna muutamme täysin uuteen kouluun. Meidän erityiskoulumme siirtyy saman katon alle kahden muun pienen alakoulun kanssa ja tiedossa on paljon uusia haasteita. Uuteen toimintakulttuuriin ja avoimeen oppimisympäristöön sopeutuminen ei välttämättä käy ihan helposti. Vaikka olen jossain määrin uudistusmielinen, koen hetkittäin pientä epävarmuutta. Olen samalla sekä varovaisen innostunut että epäileväinen. Välillä huomaan pohtivani, onko minusta siihen työhön...tai vielä tarkemmin ajateltuna, haluanko tehdä edes sitä?

Ja nyt ei saa ymmärtää väärin, sillä pidän erityisopettajan työstäni todella paljon.


 

Sitten on tämä toinen (sivutoiminen) työni, sisustussuunnittelu. Yksi tavoitteestani täyttyi, kun sain tutkintoni tehtyä valmiiksi, mutta miten tästä eteenpäin? Yritykseni S T A I L I A M O on ollut perustamisesta lähtien enemmänkin harrastus, mutta siihenkin pitäisi pystyä panostamaan enemmän. Minun pitäisi tehdä enemmän asiakashankintaa (ja mainostaa), mutta aika ja taidot eivät tällä systeemillä oikein riitä. Ajatuksissa siintää yrittäjäkurssin käyminen (ehkä jopa yrittäjän ammattitutkinto) ja mahdollisesti lisäkoulutuksen hankkiminen julkitilasuunnittelun puolelta. Olen tullut siihen tulokseen, että jotain vähän isompaa ja konkreettista pitäisi tehdä, jotta tässä olisi jotain järkeä...



 

Olen jo pitemmän aikaa pohtinut myös työuraani ja ammattipolkuani. Vahvasta opettajataustastani johtuen olen miettinyt sen hyödyntämistä. Voisinko toimia kouluttajana tai kurssittajana esim. 2. asteen oppilaitoksessa vaikkapa tuntiopettajana ("asiantuntijana") joko kasvatus-ja opetusalaan liittyen tai jopa sisustusalalla? Vai, uusimpana ajatuksena, alkaisinko pitämään "kommunikaatiokerhoja" alle kouluikäisille?  Koen, että minulla on paljon osaamista (ja vahvuuksia), mutta en osaa hyödyntää sitä. Turha vaatimattomuus tässä kohtaa ei ole mikään hyve, vaan heikkous...

Yhteenvetona voidaan todeta, että olen ammatillisesti eräänlaisessa käymistilassa. Asiat saavat kuitenkin kypsyä rauhassa ja luultavasti tässä prosessissa alkaa jossain vaiheessa jotain tapahtua. Käymistila ei  tällaiselle ihmistyypille taida oikein sopia, mutta nyt se on välttämätöntä. Minulla on luultavimmin jonkinasteinen "positiivinen ammattikriisi". Jos Luoja suo, työvuosia on edessä vielä sellaiset 15 vuotta, joten ehtisi tässä vielä tekemään ja kokemaan vaikka mitä...

Näillä ajatuksilla kohti uutta työviikkoa!