Se on siinä!!!!

...nimittäin tutkintotodistukseni. Melkoisen tiukan opiskeluvuoden jälkeen posti toi vihdoin valmistumispaperini. Nyt ole ihan virallisesti  "Ympäristön suunnittelun ja rakentamisen osaamisalan artesaani" ja voin hyvällä omalla tunnolla kutsua itseäni sisustussuunnittelijaksi.

 

 

Vuosien aikana minulle on kertynyt jo kolme tutkintoa (kaikki opetus-ja kasvatusalalta), mutta tämä viimeisin on sitten jo ihan jotain muuta. Tällä hetkellä olotila on edelleen hieman epätodellinen. Tätä ei meinaa oikein uskoa todeksi, vaikka tuossa on ihan selvästi mustaa valkoisella ja oikein virallisilla leimoilla varustettuna. Pitkäaikainen jahkailu ja opiskelupäätöksen tekeminen on saanut onnellisen päätöksen.

 

Olen aina ollut hyvin koulutusmyönteinen. Pidän itseni kehittämisestä ja tämän uuden (sisustusalan) myötä olen innostautunut jälleen opiskelemaan.

Muutaman vuoden takainen vuorotteluvapaa ja Sisustusakatemian tarjoama koulutus olivat minulle jonkinlainen lähtölaukaus tälle kaikelle.

Hurahdin sisustamiseen oikein kunnolla ja sillä tiellä olen edelleen.

 

 

 

 

 

 

Sisustusakatemian jälkeen olen kouluttanut ja kurssittanut itseäni useaan otteeseen ( esim. Sketchup alkeis- ja jatkokurssi sekä Vanhan talon sisustuskurssi). Suunnitelmissa olisi vielä hankkia mahdollisesti lisäkoulutusta valaistuksen suunnitteluun ja julkitiloihin. Aikaisemmat opinnot ja kurssit täydensivät mukavasti artesaaniopintojani ja sain tutkinnon tehtyä tiivistetysti n.vuodessa. Näyttötutkintoja suoritin kaiken kaikkiaan seitsemän kappaletta ja ne olivat laajuudeltaan melko laajoja. Opintojani henkilökohtaistettiin ja mielestäni sain tehdä sellaisia näyttöjä, jotka hyödynsivät minua sekä ammatillisesti että yrittäjänä.

Opiskeluni on vaatinut päättäväisyyttä, itsekuria ja melkoista aikatauluttamista sekä opettajantyössäni koulussa että myös kotona. Viimeisen vuoden aikana vapaa-aikaa ei ole juurikaan ollut ja muutaman kerran mietin, oliko opiskelussani mitään järkeä. Nyt taaksepäin katsoessani voin todeta, että oli. Rahallisesti opiskeluvuosi ei rikastuttanut minua, mutta sen sijaan olen saanut uusia ystäviä, työkokemusta ja ammattitaitoa eli sellaisia rikkauksia, joita ei voi edes rahalla mitata. Opiskeluni on vaatinut myös perheeltäni joustoa ja ymmärrystä, mutta hyvin tästä vuodesta selvittiin. Yhdessä.

Tutkintotodistus hyppysissäni voin olla tyytyväinen saavutukseeni ja suunnata katseet eteenpäin.

Oman kokemuksen syvällä rintaäänellä voin suositella aikuisopiskelua lämpimästi ihan jokaiselle.

Paljon se ottaa, mutta paljon se myös antaa...vaikkapa uuden ammatin.