Oi aikoja, oi tapoja!

Silloin tällöin innostun pohdiskelemaan jotain asiaa enemmänkin ja sen johdosta saan siitä usein aiheen kirjoittaa täällä blogini puolella. Tämän pohdiskeluni pohjautuu viikolla tapahtuneeseen asiaan, joten pieni alustus lienee paikallaan.

Pojallamme oli tiedossa illaksi jääkiekkotreenit. Liekö sitten koulupäivä vai syysloma aiheuttanut totaalisen väsymistilan, joten häneltä jäi harjoitukset väliin sillä seurauksella, että illan aikana ei ollut mahdollisuutta viihdyttää itseä pelikoneella eikä puhelimella. Poika tiesi  tämän seuraamuksen ja tyytyi kohtaloonsa. Tästä johtuen vietimme pitkästä aikaa hieman toisenlaisen illan; röhnötimme sohvalla (poika kainalossa) ja katsoimme telkkaria yhdessä, oikeastaan koko illan, emmekä pidelleet kännykkää. Vosinpa jopa väittää, että meillä oli "laatuaikaa". Illan jälkeen jäin oikein miettimään omaa (ja yleistä) SOME-käyttäytymistä.

Sosiaalinen media taitaa olla nykypäivänä melkoinen aikasyöppö. Kuin huomaamatta puhelin tulee otettua käteen ja selattua ohi mennen Instagramia tai Facebookia...ja sitä tekee vielä monta kertaa päivässä. Nykynuoriso ja lapset tuntuvat kasvaneen kiinni kännyköihin ja meillä onkin tapana vitsailla, että kännykkä on yhtä tiiviisti käytössä kuin pienellä lapsella tutti...ja vierottaminen yhtä vaikeaa ellei vaikeampaakin. Me vanhemmat emme taida olla yhtään sen parempia tässä asiassa. Koska kännykästä on tullut yleislaite (sähköpostit, TV-ohjelmat, uutiset, kamera...) ja se on kokonsa puolesta helppo pitää joka paikassa mukana, tulee sitä myös katsottua/selattua monta kertaa päivässä. Me aikuiset käytämme kännykkää hieman eri tarkoituksiin, mutta ajallisesti myös paljon.


 

Television katselu on muuttunut meillä mielenkiintoiseksi. Edelleen katsomme sitä koko perhe voimin, mutta joko mainostauoilla tai ohjelmien lomassa jokainen meistä räplää kännykkää enemmän tai vähemmän. Sellaiset spontaanit keskustelut ovat vähentyneet, sillä jokainen syventyy siihen omaan SOME-maailmaansa. Nyt kun meillä oli tämä yksi ilta SOME-vapaata, yhdessäolomme oli mielestäni laadukkaampaa. Ikävä tunnustaa, mutta näin vain on. Tämä samainen ilmiö on nähtävissä joka puolella: kahviloissa, bussipysäkeillä, koulun välitunneilla, kaupan jonossa...aina, kun meillä ei ole ns. "mitään tekemistä", etsimme puhelimen käteen sen sijaan, että vain olisimme tai keskustelisimme. Ihmisten väliseen vuorovaikutukseen on tullut kolmas osapuoli (mobiililaite/ SOME-maailma) ja tilanne on toisinaan jopa kummallinen.

Meillä kotona kännykän käytön suhteen on laadittu muutamia pelisääntöjä. Ruokapöydässä kännykkää ei näy ja illalla se pyritään sulkemaan hyvissä ajoin ennen nukkumaan menoa. Sama pätee myös pelikoneeseen. Tämän SOMEttoman illan  jälkeen ehdotin, että voisimme tehdä "somettomuudesta" joka viikkoisen tavan, mutta se ei saanut ( yllätys, yllätys!) kannatusta. Yritän kuitenkin omalla esimerkilläni viestittää, että nykyiset tekniset laitteet ovat "hyviä renkiä, mutta huonoja isäntiä". Nyt kun sain opiskelut ja pari muutakin asiaa päätökseen, olen tietoisesti välttänyt esim. tietokoneella istumista. Niin helposti sen ääressä menee tunti jos toinenkin, ihan huomaamatta. Tiedostan myös, että paluuta entiseen ei ole, mutta tästä kaikesta pitäisi pystyä myös aika ajoin irtautumaan.

Mihin kehitys mahtaa johtaa, sitä meistä ei kukaan tiedä, mutta sen tiedän, että tärkeintä olisi pyrkiä olemaan edelleen läsnä, ihmisenä ihmiselle.

 

Mitä huomioita tai ajatuksia Some-maailma teissä herättää?

 

 

 

(Kuvat Pixapayn sivuilta)