Joskus tässä arjen pyörittämisessä pienestäkin asiasta voi saada ison ongelman. Minulle harmaita hiuksia eniten aiheuttaa ruoanlaitto. Ei ole viikkoa, etten tuskailisi jollain tasolla sen kanssa. Tuntuu, että samaa ruokalistaa pyörittää koko ajan eikä siihen ilmesty vahingossakaan mitään uutta.
Koska ruoanlaitto ei kuulu vahvuuksiin, saan tehtyä tästä toisinaan "elämää suuremman" asian. Onneksi meillä isäntä osallistuu muonitukseen kiitettävästi, joten saan ainakin välillä helpotusta ongelmaani. Katselen aina silloin tällöin uusia reseptejä, mutta en tiedä miksi ne eivät koskaan pääse edes kokeiluasteelle. Sen perinteinen resepti kun voisi uusiutua ihan pienilläkin muutoksilla. Olen ennenkin valittanut samasta asiasta, mutta viime viikolla oikein tuskastuin. Miten ruoanlaitto voi olla meikäläiselle (välillä) NIIN vaikeaa. Tai jos ihan tarkkoja ollaan, niin ei tuskaa tuota ruoan tekeminen, vaan se, että mitä ruokaa yleensäkin laittaisi. Joskus olen miettinyt kuukauden tai kahden viikon ruokalistan tekemistä, mutta en ole päässyt ajatustani pidemmälle.
Niinpä jatkan "ruokatuskailuani" edelleen...
Niinpä jatkan "ruokatuskailuani" edelleen...
Ruoanlaiton haasteita lisää myös arjen aikataulujen sovittaminen. Omien työaikojen ja lapsen harrastusten linkkittyminen tuottaa välillä pään vaivaa. Tiedän, että joskus ruokaa voisi tehdä valmiiksi edeltävän päivänä/iltana, mutta kun aina ei jaksaisi olla vääntämässä ruokaa. Kaiken lisäksi kauppojen valmisruoasta ei ole tämä perheen pelastusta, sillä sitä syödään meillä niin vähän. On päiviä, jolloin lapsi lähtee harjoituksiin hieman heikommalla tankkauksella ja siitäkös minä saan huonon omantunnon. Saan töissä lämpimän ruoan ja periaatteessa aikuisena voin pärjätä sillä ja vaikka kevyellä salaatilla, mutta kasvava lapsi ei.
Ruokalistaongelmani korostuu toisinaan ehkä hieman liikaa, sillä pääsääntöisesti meillä syödään hyvää perusruokaa. Ongelman(i) ydin taitaakin olla siinä ruoanlaitossa. Koska en osaa olla luova sillä osa-alueella, tulee ruoanlaitostakin välillä "pakkopullaa". Asian kanssa on elettävä, sillä ongelmahan on minun korvien välissä. Eikä asiaa auta yhtään, että TV:stä tulee joka kanavalta kokkiohjelmia ja lehdet ovat täynnä toinen toistaan hienompia ruokaohjeita. Realiteetit on kuitenkin nämä, että ruoanlaitto ei ole minun juttuni, eikä se muuksi muutu, ellei ihmeitä tapahdu. Joten tämän viikon ruokalistalla meidän perheessä on mm. perinteistä spagettia ja jauhelihakastiketta, tosin hieman omalla reseptillä tuunattuna.
Bon Apetit!
P.S Ja ruokakuvat edustavat tällä kertaa meidän perusarkea, kännykällä kiireellä otettuja "reality"-kuvia... :)
Meillä tähän mennessä on syöty, kanapastaa, itse tehtyjä hampurilaisia (valmiit sämpylät) ja tänään tein lasagnea. Perusruoilla siis täälläkin mennään!
VastaaPoistaTämö mun postaus tais olla sellainen " tarvitsen vertaistukea"- tyyppinen ja ainakin FB:n puolella kommentit ovat samansuuntaisia. En ehkä olekaan niin huono äiti...;)
PoistaEnnen mäkin tykkäsin ruuanlaitosta ja leipomisesta. Nyt olen ihan kyllästynyt niihin.
VastaaPoistaruuan teen melkein pakosta, olen sitä mielt kerran päivässä pitää syödä yksi lämmin ateria, ja siihen yritän.
Olen samaa mieltä, että yksi lämmin ateria on välttämätön...koska taloudessa asuu vielä yksi lapsi, pitää hänelle olla vielä toinen lämmin ateria. Kesälomalla tulee hieman löysättyä periaatteesta. Mukavaa viikonloppua!
Poista