Asiat tärkeysjärjestykseen

Maailmalla ja meillä jylläävä Korona-virus on vaikuttamassa elämäämme enenevässä määrin. Uutisten pääaiheena on viruksen leviämisen ja sairastuneiden tilastointi ja me (toistaiseksi) terveet yritämme säilyttää mielenrauhan. Näin ison asian äärellä joudumme kutenkin pysähtymään ja miettimään asioita uudemman kerran...

 

 

Koska työskentelen lasten parissa koulussa, on minun tehtäväni olla lietsomatta sen suurempaa paniikkia, lehdet ja some tuntuvat tekevät sitä ihan riittävästi. Ainakin toistaiseksi koulut pysyvät auki ja pyrimme tarjoamaan lapsille "henkistä turvaa" jatkamalla normiarkea, jossa kuitenkin käsienpesun tärkeyteen on kiinnitetty erityistä huomiota. Erilaisia rajoituksia on tullut, mutta koulutyö sinänsä jatkunee, ainakin toistaiseksi.

Kukaan meistä ei tiedä, miten Korona-pandemian vaikutukset tulevat vaikuttamaan elämäämme. Se jo tiedetään, että lama iskee Suomeen ja todennäköisesti moneen muuhunkin maahan. Vaikutukset tulevat olemaan mittavat ja näin yrittäjänä olen huolissani yritysten tulevaisuudesta. Uhkakuvat konkurssiaallosta vähän pelottavat, sillä 90-luvun laman eläneenä muistikuvat ovat liiankin hyvin mielessä. Lähipiirissäni on paljon yrittäjiä ja tiedän, että epävarmuus kannattavuudesta ja tulevaisuudesta jäytää monen yrittäjän mieltä. Hyvin lyhyessä ajassa tilanne on muuttunut oleellisesti ja nyt jos koskaan tarvitaan "yhteen hiileen puhaltamista", jotta tästä selvitään.

 

 

 

Meidän perhe-elämän arjessa tilanteen muuttuminen aiheutti sen, että pojan jääkiekkoharrastus loppui kuin seinään. Harjoitukset, kauden viimeiset pelit ja huhtikuun oma turnaus peruttiin eikä seuraavasta harjoituksesta ole mitään tietoa. Nyt kalenterista vapautui melkoinen määrä omaa aikaa käytettäväksi ja sehän se tässä ihmeellistä onkin. Ei suinkaan huono asia, mutta on tässä totuttelemista, kun viimeiset kahdeksan vuotta jääkiekko on määritellyt perheemme aikataulua enemmän tai vähemmän. Ehkä tämä on hyvä harjoitusta myös tulevaan, jos (ja kun) lapsen jääkiekkoharrastus ihan oikeastikin päättyy aikanaan.

Ja ehkä tämä on melkoisen mitätön asia vähän isompien asioiden äärellä...

 

 

 

 

 

 

 

Elämä rauhoittui muutenkin kerta heitolla ja kodista on tullut meikäläiselle jonkinlainen turvapaikka. En ole kuitenkaan ajatellut linnoittautua (ainakaan vielä) kotiin. Olen tietoisesti välttänyt isoja ihmismääriä ja siksi en ole käynyt suurissa marketeissa. Tosin en ole ennenkään suosinut suuria kauppoja, joten tilanne ei ole siinä suhteessa kovinkaan erilainen. Ruokaa olen ostanut sellaisen normaalimäärän enkä ole erityisesti hamstrannut kotiin mitään ylimääräistä. Kotona oleminen tuntuu tällä hetkellä hyvältä, sillä läheisten ihmisten läsnäolo ja yhdessä oleminen tuntuu arvokkaammalta asialta kuin mikään muu.

Vaikka epävarmuus tulevaisuudesta kalvaa hieman tuolla mielen sopukoissa, pyrin nauttimaan jokaisesta hetkestä ja ajattelemaan positiivisesti.

Korona-virus koskettaa taatusti meitä kaikkia, tavalla taikka toisella... ja uskon vahvasti, että yhdessä tästä myös selvitään!