ELÄMÄ ON

Tässä on nyt tämän viikon totuteltu uuteen arkeen. Alku viikko meni epätietoisuudessa ja jopa vähän pelonsekaisissa tunnelmissa, mutta alkuhämmennyksen jälkeen tilanne on jollain tasolla rauhoittumassa...tai sitten on vain tottumassa tähän kaikkeen epävarmuuteen, kun huomisesta ei tiedä, mitä se tuo tullessaan.

Joskus aikoinaan taisin päivitellä (ja toivoa), että voi, kun itsekin saisi tehdä joskus etätöitä. Olin siinä luulossa, että erityisluokanopettajalle tällaista "nakkia" ei koskaan tulisi - ja kuinka väärässä olinkaan! Tämä viikko on mennyt enemmän ja vähemmän koulun rutiineja hoitaessa sekä koulussa lähiopettajana että ns. etäopettajana. Ihan helppoa se ei ole ollut, mutta tässä jo ihan alkumetreillä olen huomannut, että tässä onkin jotain ihan uutta ja inspiroivaa, kun pohtii ja miettii oppilaille mielekästä tekemistä koteihin. Lisähaastetta tuo omien oppilaiden ikä ja taitotaso, joten kyllä tässä saa pistää luovuuden liikkeelle oikein kunnolla. Ensi viikolla minä teen sekä lähi- että etäopettajan töitä, jonka jälkeen jään (ainakin näillä tiedoilla) kokonaan etäopettajaksi. Asiassa on ollut paljon sulatettavaa, sillä minun on pitänyt hyväksyä se tosiasia, että minun luokkaani (ja oppilaita) opettaa "vieras" joukko muita erityisluokanopettajia ja koulunkäynnin ohjaajia. Se, mitä suunnittelin vielä viikko sitten tekeväni omien oppilaiden kanssa tänä keväänä, ei välttämättä toteudukaan ja näin se vain on.

 

Jälkikasvu jäi keskiviikkona myös etäopiskelijaksi kotiin. Yläkouluikäiselle etäopiskelu on jokseenkin vierasta ja tehtävien aikatauluttaminen vaatii vielä pientä viilausta, mutta ihan mukavasti tuo nuori tuntuu suoriutuvan annetuista tehtävistä. Tällä viikolla hänellä on tehtynä jo yksi koekin. Etäopiskelu vaatii oppilaalta hieman toisenlaista näkökulmaa, sillä nyt ei tehdä ainoastaan kotitehtäviä, vaan hankitaan tietoa ja toivottavasti opitaan myös jotain uutta. Mietin vain, että tulevien viikkojen aikana nämä korona-aikaiset pienet ja isot etäopiskelijat tulevat saamaan melko hyvät etäopiskelijan taidot, joita voi hyödyntää myös tulevaisuudessa myöhemmissä opinnoissa. Varjopuolena kuitenkin se, että oppimistulokset ovat taatusti epätasaisemmat kuin perinteisessä lähiopetuksessa. Tilanteelle ei kuitenkaan voi mitään ja tiedän, että opettajat tekevät parhaansa.
 

 

Elämä on tällä hetkellä rauhoittunut pääsääntöisesti tänne omien seinien sisälle. En ole käynyt juuriaan missään ns. ihmisten ilmoilla. Äiti-mummin kuulumiset on hoidettu puhelimella ja olemme sopineet, että ruokavarastoja täydennetään hänelle tarpeen mukaan. Yrittäjänä olen kuitenkin huolissani paikallisten yrittäjien selviämisestä ja olenkin ajatellut, että tulevien viikkojen aikana yritän panostaa myös heidän auttamiseen. Minun yritykseni ei tähän korona-epidemiaan kaadu, sillä elinkeinoni ei ole tällä hetkellä sen toiminnasta riippuvainen, mutta monen muun yrityksen toiminta voi olla vaakalaudalla. 

Kukaan meistä ei tiedä minkälaisia ja kuinka pitkiä taloudellisia seuraamuksia tästä kaikesta seuraa, mutta meidän täytyy uskoa, että tästä selvitään. Minulla 90-luvun lama on vielä erittäin hyvässä muistissa (ja siitäkin selvittiin) ja vaikka nykyinen tilanne on lähtökohdiltaan hieman toisenlainen, haluan uskoa että kaikki kääntyy parhain päin. Toivo paremmasta (ja koronattomasta) huomisesta ei saa sammua.
Pidetään huolta toisistamme ja yritetään pysyä terveinä...siinäpä tavoitteita meille kaikille!




Kulunut viikko on vienyt niin paljon energiaa, että viikonloppu menee toipuessa kaikesta säätämisestä.
Miesväki lähti viikonlopuksi mökille ja minä jäin suosiolla tänne kaupunkiin. Suunnitelmia ei ole, mutta eiköhän se täällä kotona mene
- nykyisen suosituksen mukaan. Hyvää viikonloppua kaikille!