AJATUKSIA KULUNEELTA VIIKOLTA

Olen saanut opiskelurytmini vihdoinkin jollain tavalla kuulumaan arkeeni. Vähän aikaa se näköjään otti, mutta nyt tuntuu siltä, että tähän on tottunut.

Opiskeluni on monimuoto-opiskelua, joka tarkoittaa sekä lähi- että itsenäistä opiskelua. Tällä viikolla on ollut kaksi lähiopetuspäivää, jotka ovat tarkoittaneet aikaisempaa aamuherätystä ja autossa istumista. Nykyään kuljen kimppakyydissä, joten matka taittuu huomattavasti mukavammin, tosin yksinlaulamiset autossa ovat saaneet jäädä toistaiseksi  tauolle.

Etäopiskelussa meillä on aina kerran viikossa ns. tiimipäivä, jolloin kokoonnumme omassa tiimissä tekemään sille viikolle annettua tehtävää. Koska asumme eri paikkakunnilla, kokoonnumme TEAMsin avulla ja ainakin toistaiseksi työskentelymme on sujunut mallikkaasti. Torstai on meidän vakiopäivämme ja silloin työstämme aihetta n. 2-3 tuntia suhteellisen tehokkaasti. Muina etäpäivinä luemme alan kirjallisuutta ja teemme niihin liittyviä tehtäviä. Siihenkin on alkanut tulla jo rutiinia.

Tällä viikolla minulla oli myös stailaus ja tuotekuvausopintoihini liittyen ohjauskerta, jossa keskustelin opettajani kanssa mieltäni askarruttavista asioista. Lisäksi sovimme näyttöni ajankohdan joulukuulle. Tunnin keskustelussa sain ajatuksilleni tukea ja jonkinlaisia askelmerkkejäkin, miten etenen. Keskustelu lähenteli jo jonkinlaista opinto-ohjausta, sillä se sisälsi paljon henkilökohtaisten tavoitteiden pohtimista ja vinkkejä yrittäjyyteeni. Ohjauskeskustelun jälkeen olin hetken jonkinlaisessa flow-tilassa, sellaisessa  hyvänolontunteessa, että asiat löytävät uomiinsa. Ehkä myös usko omiin ajatuksiini sai tukea ja vahvistusta. Ohjauskeskustelun päätteeksi opintoihini lisättiin vielä muutamia uusia tutkinnon osia, joten opiskelut jatkuvat hyvinkin tiiviinä myös keväällä.

Kalenteri-ihmisenä minun on pitänyt tehdä itselleni lukujärjestys ihan sinne jouluun asti. Siihen olen merkannut sekä visualisti- että stailaus ja tuotekuvausopintoihini liittyvät asiat melko tarkkaan, jotta pystyn tekemään joulukuun näyttöni. Kalenteriin on täytynyt tehdä tilaa valokuvausharjoituksiin ja varsinaisen näytön tekemiseen. Vaikka olen täysipäiväinen opiskelija, olen yrittänyt jättää kalenteriin myös tyhjiä päiviä. Muuten pyrin noudattamaan "lukujärjestystäni", mutta, koska muutokset ovat enemmän kuin mahdollisia, suhtaudun sen noudattamiseen armollisesti.

Viikonloput olen pyrkinyt pyhittämään opiskeluista (=lukemisesta ja kirjoittamisesta) vapaaksi, mutta valokuvaan aina silloin tällöin, koska se on niin luovaa ja mukavaa vastapainoa kaikkeen muuhun tekemiseen. Pojan jääkiekkoharrastus vie viikonlopusta vielä pienen osan, mutta nyt huomaan, että minulle on jäänyt viikonloppuun enemmän aikaa kuin ennen. Pojan kotipeleissä olen usein toimitsijana ja niin tänä viikonloppunakin. Sunnuntaina ajattelin tehdä vähän kuvausharjoituksia, mutta niistäkään en aio ottaa mitään paineita. 

On ihana huomata, että elämästäni on tullut stressittömämpää. Se ei tunnu niin hektiseltä, vaikka tekemistä onkin... ja tämä muutos on ollut vain positiivista. Elämä on just hyvä näin.