Nyt kun opiskelut ovat lähteneet täydellä höyryllä eteenpäin, huomaan, että istumatyö ei oikein sovi minulle...
Omassa työssäni erityisluokanopettajan työni on ollut aina aika liikkuvaista. Työasennot vaihtuvat päivän aikana useasti ja liikkeellä tulee oltua yllättävän paljon. Sellaista perinteistä pöydän ääressä istumista on todella vähän, joka tosin johtuu myös minun tavastani tehdä työtä. En ole koskaan laskenut askelia, mutta veikkaanpa että 10 000 askelsuositus tulisi työpäivän aikana suhteellisen helposti täyteen. Toisin on nyt.
Etäopiskelupäivinä istun hyvin tiiviisti tietokoneen ääressä joko TEAMS:iin osallistuen tai kirjallisia töitä tehden. Meillä on jonkun verran kirjallisuutta luettavana, joten senkin puolesta tulee istuttua, tosin silloin sohvalla röhnäten. Olen ajatellut kokeilla jonkun kirjan kuuntelemista, sillä silloin voisin lähteä vaikkapa lenkille tai kuunnella autossa matkalla opiskelupaikakunnalle. Taukoja meillä tietenkin on, mutta se ei suinkaan riitä sellaisenaan ylläpitämään päivittäistä liikunnan tarvetta. Lähiopetuspäivinä autossa tulee istuttua lisäksi kaksi tuntia päivässä, joten meikäläinen kaipaa sen jälkeen jo ihan rehellistä raitista ulkoilmaa.
Lieveilmiönä tästä liikkumisen vähentymisestä, minulla on oikean pakaran ja alaselän kohdalla pientä vaivaa, joka ei oikeastaan lievene venyttelemällä vaan kävelemällä. Staattinen istumatyö ja hieman huono työtuoli eivät ole ainakaan auttaneet asiaan. Siksipä minun tulee opiskeluni aikana kiinnittää entistä enemmän huomiota päivittäiseen liikuntaan. Vasta nyt huomaan, että olenkin hyötyliikkujana ollut aika aktiivinen ja ongelmaa on tullut siinä vaiheessa, kun liikkuminen on vähentynyt...tai oikeastaan työskentelytapa on muuttunut. Hyvän työergonomian, työn rytmityksen ja tauottamisen sekä liikunnan merkitystä ei voi todellakaan vähätellä.
Yritä opiskeluarjessani vaihdella työasentoja mahdollisuuksien mukaan, mutta harkitsen vakavasti sähköpöydän ja paremman työtuolin hankkimista. Liikunnan lisääminen täytyy ottaa omana haasteena myös tarkasteluun, sillä pienikin vaiva pitkittyessään alkaa vähitellen rassaamaan mieltä. Ehkä tässä tilanteessa olisi perusteita jopa taukojumpalle, joka pitäisi sisällä jotain muuta kuin matka jääkaapille/kahvinkeittimelle ja takaisin...
(Liikunnan)iloa päivääsi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti