Hyötyviljelyä ja muuta sekalaista

Meidän kaupunkikodin pihamaalla ei ole viime vuosina näkynyt kesäisten ruukkuistutusten lisäksi mitään uutta. Jaoin tämä postauksenaiheeseen liittyviä kuvia jo muutama viikko sitten Instagramin puolella, joten ihan tuore asia tämä ei enää ole. Mieheni innostui kokeilemaan hyötyviljelyä, joten nyt pihallamme tapahtuu pitkästä aikaa edes jotain...

Meillä mieheni ja hänen tytär ovat jo muutamana kesänä innostuneet viljelemään hyötypuutarhaa mökillämme. Nyt viljelyinnostus on siirtynyt kotipihallemme pienempimuotoisena. Niin kuin arvata saattaa, esikasvatus täytyy tehdä sisätiloissa ja siihen parhaimmaksi kasvupaikaksi on osoittautunut meidän olohuone. Jostain syystä tillin kasvattaminen siemenestä on osoittautunut tänä vuonna erityisen vaikeaksi, kun taas peruna ja sipuli näyttävät itävän hyvin. Sisustajan silmään värikkäät maitopurkit aiheuttavat joka kevät pientä ahdistusta, mutta onneksi tiedän tilanteen olevan väliaikainen. Isäntä nikkaroi tänä keväänä pihalle terassin kylkeen isohkon kasvatuslaatikon, johon kuvan perunat on jo siirretty kasvamaan. Muutaman päivän päästä niiden kaveriksi istutettiin vielä sipulit ja tällä viikolla mies osti vielä tomaatintaimia, joten olemme ottaneet jonkinlaisen harppauksen kohti omavaraisuutta.

Vaikka yläasteella minulla oli valinnaisaineena maa- ja metsätalous sekä puutarhanhoito (kyllä!), en ole koskaan ollut mikään erityinen viherpeukalo. Viherkasvit saan pidettyä hengissä vaihtelevalla menestyksellä. Puutarhanhoidosta (=nurmikon leikkuu) selviän ihan kelvollisesti, mutta esim. perennapenkeistä en ole koskaan haaveillut. Hyötyviljely on kokonaan mieheni harrastus. Viime vuoden pihan/ puutarhan ehostussuunnitelmat siirtyivät tälle kesälle, mutta toteutuksesta ei ole edelleenkään takuuta. 

Terassi ja osa pihamme istutuksista kaipaisi ehdottomasti kohennusta. Puutarhakalusteet ovat nähneet parhaat päivänsä jo kauan aikaa sitten, terassin vieressä kasvava hortensia ja viiniköynnös ovat hieman kitukasvuisia. Nurmikon reunat pitäisi ehdottomasti suoristaa, sillä ne rehottavat epäsiisteinä miten sattuu. Vaikka puutarhatrendeissä suositaan tällä hetkellä tiettyä rentoutta ja luonnollisuutta, ei se varmasti tarkoita ylikasvuista nurmikonreunaa ja rikkaruohojen peittämää rinnettä, jossa pitäisi näkyä vuorimäntyjä.

Piharuukkuihin olen perinteisesti ostanut helppohoitoisia ja kestäviä kesäkukkia, mutta ne ovat tällä hetkellä vielä kaupassa. Kevät tuntuu etenevän hieman hitaasti, joten en ole pitänyt hoppua niiden kanssa.  Ensimmäiseksi pitäisi kuitenkin ottaa ruukuista viime syksyn pystyyn kuivuneet istutukset pois, jonka jälkeen voisin miettiä uusia istutuksia. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, ostan nekin vasta, kun kukkia myydään alennuksella ja valikoima on suppea. Mutta nyt meillä sentään vihertää jo perunamaalla.

Pihasta on tällä hetkellä jokseenkin haasteelista saada esteettisesti kaunista. Tosiasia on, että pihaamme koristaa pari jääkiekkomaalia, frisbeegolf-kori, peräkärry ja pari venetraileria. Olosuhteiden pakosta (ja hyvällä tekosyyllä) olen päättänyt olla stressaamatta puutarhanhoidosta. Nurmikon lannoitus olisi ajankohtaisin asia, josta ehkä suoriudun - tai sitten en...