Konmaritusta vaatekaapissa

Toiseksi viimeinen lomaviikko on alkanut jonkinlaisella lomanlopetusstressillä, jossa kehittelen uusia juttuja, joita pitäisi ehtiä tekemään vielä ennen töihin paluuta. Ensimmäistä kertaa tiedostan, että tämä sama ilmiö näyttää toistuvan meikäläisellä lähes aina. Sen johdosta olen saanut siivottua teinin huoneen perusteellisesti ja samassa tunnetilassa jatkoin vielä oman vaatekaapin konmarittamista.

Jos olen oikein ymmärtänyt konmarituksen periaatteeseen kuuluu, että ihminen järjestää kotinsa (ja elämänsä) tavaroita karsimalla kuntoon. Elämme tavarapaljoudessa ja siksi tähän ei ryhdytä kertarysäyksellä vaan karsimista tehdään vähitellen. Periaatteena on, että kaikki tarpeeton laitetaan tavalla taikka toisella kiertoon, mutta konmaritusta ei kuitenkaan rinnasteta minimalismiin. Minun kohdallani konmaritus tapahtui vain ja ainoastaan vaatekaapissani.

Minun päivän projektissani oli kaksi tavoitetta. Ensimmäinen tavoite oli ottaa käyttöön ns. pystyviikkaus, jolloin vaatteet mahtuvat tavallaan pienempään tilaan ja ne on myös helpompi ottaa käyttöön. Toinen tavoite oli tehdä inventaariota ja karsia vaatteita kierrätykseen. Ensimmäinen  tavoite onnistui hyvin, tosin säilytyslaatikoita piti käydä ostamassa lisää, mutta toinen tavoite jäi vähän vaisuksi.

Alku lähti lupaavasti liikkeelle ja ajattelin, että konmarittamalla minulle vapautuu useampiakin hyllyjä, mutta projektin edetessä todellisuus alkoi hahmottua selvemmin. Jos ei luovu kovinkaan monesta vaatekappaleesta, ei tilantarve vähene oleellisesti pelkästään pystyviikkauksella. Jossain vaiheessa ajattelin, että kaikki vaatteeni eivät mahdukaan kaappiin, koska hyllyjen ja laatikoiden mitoitus ei ollut optimaalinen konmaritukseen. Pienen pähkäilyn ja muutaman vaatelaatikon sovittelun jälkeen tilanne alkoi näyttämään paremmalta. Jonkin verran piti tehdä myös kompromisseja, mutta tärkeintä oli lopputulos.

Nyt on  (yksi) vaatekaappi konmaritettu ja vaatteet ovat TODELLAKIN järjestyksessä. Projektin aikana tein havainnon, että minulla on liikaa vaatteita -  tai ainakin sukkia, sukkahousuja, bikinin ylä-ja alaosia, puolihameita ja huiveja. Taisin luopua yhdestä huivista, joka ei ilmeisesti ollut edes minun sekä äitiyssukkahousuista (2 kpl), joita olen käyttänyt yli 16 vuotta sitten. Niille ei taida olla enää käyttöä. Samaan hengenvetoon voin todeta, että väittämä "minulla ei ole mitään päälle pantavaa" ei voi pitää kohdallani paikkansa. En ole ennenkään joutunut alasti kulkemaan ja konmarituksen jälkeenkin vaatteita näyttää olevan riittävästi.

Konmaritukseen meni minulta useampi tunti, vaikka en edes sovittanut vaatteita. Karsitut vaatteet lajittelin kahteen pussukkaan: UFF:n kierrätyspisteeseen ja tekstiilikeräykseen menevät. Vaatteiden viemistä kirpputorille en tässä lomanlopetusstressissäni edes ajatellut. Niitä ei ollut niin paljon, että se olisi ollut kannattavaa. Vaatteiden lajittelu ja järjestäminen oli (hetkittäin) jopa rentouttavaa. Oli palkitsevaa nähdä,  kun laatikko täyttyi hyvin laskostetuista vaatteista ja sen sisällön näki yhdellä silmäyksellä. Tällä systeemillä sinulla ei ole enää sitä "kasan alimmaista vaatetta" etkä pysty kaatamaan enää koko vaatepinoa, koska sitä pinoa ei enää ole.

Nyt minulla on  konmarituskokemusta teinin ja oman vaatekaapin verran. Tankokaappini on vielä käymättä, mutta sen osalta järjestelypaine ei ollut niin kova kuin hyllykaapissa. Teinillä suurin osa vaatteista säilytetään laatikostossa ja kieltämättä vaatteet on helpompi viikata laatikostoon. Epäilen kuitenkin, että ei ole olemassa minkään valtakunnan säilytysjärjestelmää, joka kykenisi pitämään teinin vaatteita pitkäkestoisesti järjestyksessä. Jos nyt edes muutaman päivän pysyisi. Nähtäväksi jää myös, jääkö pystyviikkaus meikäläisellä pysyväksi käytännöksi vai valtaako kaaos vaatekaappini heti arjen alkaessa. 

     

Lomanlopetusstressini on oireilua lähestyvästä työstä ja konmaritus oli oikein hyvä keino sen lievittämiseen. Sain hyvän olon tehdystä työstä ja tunnetilan, että elämä on järjestyksessä - ainakin vaatekaapissani.