Kirjasuositus keski-ikäisille naisille

Heinäkuun olen pyhittänyt lomakuukaudeksi, jolloin pyrin hidastamaan hieman tahtia. Minulla tähän auttaa lukeminen ja siksi kävin heti loman alussa kirjastossa lainaamassa muutaman kirjan. Varsinainen lainakohteeni oli Regina Raskin "Onnellisen salaseura", joka onneksi löytyi hyllystä.

Kirja takakannessa kirjoitetaan, että "Kirja on sinulle keski-ikäinen nainen, joka luulit, että elämä viidestäkymmenestä eteenpäin on pelkkää hikoilua ja viiksikarvojen nyppimistä. Tarkkaan varjeltu salaisuus nimittäin on, että elämämme on parhaimmillaan lähestyessämme kuuttakymmentä". Koska kuulun kohderyhmään, päätin lähteä ottamaan selville, minkälaisesta salaseurasta onkaan kysymys.

Kirjassa Regina Rask kirjoittaa omakohtaisesti ikääntymisestä ja tarjoaa samalla lukijalle oivaluksia ja näkökulmaa ikääntymisen hyvistä puolista. Teksti on kirjoitettu humoristiseen ja jopa kevyen  sarkastiseen tyyliin. Lukiessa tekstiin oli helppo samaistua ja muutaman kerran taisin naurahtaa ihan ääneenkin. 

Kirja vahvisti omaa käsitystä nykyisestä elämästäni. Väkisinkin sitä on tullut mietittyä vanhenemista ja kuitenkin hyvin harvoin olen ajatellut siitä negatiivisesti. Olen todennut, että prosessi on luonnon määräämää ja sitä on oikeastaan turha vastustaa tai murehtia. Kirjaa lukiessani se avasi ajattelumaailmani ehkä vielä piirun verran enemmän. Siksi minun on helppoa yhtyä ajatukseen, että elän elämäni parasta aikaa ja todeta, että "keski-ikä on uusi musta".

Lukiessani kirjaa, se vahvisti minun jo olemassa olevia ajatuksia omasta vanhenemisesta ja siitä missä vaiheessa elämää olen. Löysin monta yhtymäkohtaa ja tiedostin selvemmin, että moni muukin ajattelee keski-iästä samalla tavalla kuin minä...tai ainakin minä ja Regina Rask. On ollut oikeastaan aika helpottavaa ja jopa vapauttavaa huomata, että jollain tasolla on päässyt eroon jo siitä "mitä muut ajattelevat minusta" ja pystyn rohkeasti olemaa sitä mitä olen. 

Olen myös sen ikäinen, että eletty elämä "näkyy ja tuntuu" sekä hyvässä että pahassa -  ja varsinkin siinä hyvässä. En tiedä uskallanko puhua jo elämänviisaudesta, mutta elämänkokemuksesta kylläkin. Olen aidosti ja oikeasti ylpeä siitä kaikesta, mitä olen elämässäni tehnyt ja kokenut. Jotain tekemättömiä tai tehtyjä asioita saatan katua, mutta päällimmäisenä tunteena on, että olen saavuttanut ja saanut elämältäni paljon hyvää.  Aina ei ole ollut helppoa, mutta elämä on kuitenkin kohdellut tähän asti minua hyvin.

Kirjan luki nopeasti ja se toimi ainakin minulle jonkinlaisena omien ajatusten kokoajana. Ihan kaikilta osin en pystynyt samaistumaan kirjailijaan, sillä en ole ajatellut hankkia koiraa enkä ole innostunut puutarhanhoidosta, ainakaan vielä. Muilta osin taida olla jo aika lähellä Onnellisten salaseuralaisten jäsenyyttä. 

Hyvää lomalukemista keski-ikäisille elämänpohdiskelijoille!