Minulla on tapana juuri ennen nukahtamista käydä ajatuksissa läpi mennyttä päivää ja samalla listaan asioita, josta olen kiitollinen. Olen tehnyt tätä niin kauan kuin muistan. Se on rinnastettavissa jonkinlaiseen iltarukouksen tyyliseen tapaan tehdä yhteenvetoa päivästä - ja vähän elämästäkin.
Tunnistan, että se on minun tapani käsitellä omassa arjessa ja elämässä olevia asioita ja yritän nähdä asioiden myönteiset puolet, periaatteella "ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin". On selvää, että kaikissa asioissa tämä ei välttämättä onnistu (eikä tarkoituskaan), mutta kaikesta huolimatta pyrkimykseni on saada päivän aikana kertyneet kokemukset ja ajatukset enemmän plussan puolelle. Vaikka tämän hetkinen elämä on kuormittunut monien yksittäisten asioiden summasta, olen tälläkin viikolla voinut olla kiitollinen monesta asiasta. Tässä muutamia poimintoja:
Saan olla kiitollinen siitä, että mieheni on ottanut enemmän vastuuta meidän arjen pyörittämisestä. Hän on ilahduttanut minua mm. tekemällä ruokaa, käymällä kaupassa, osallistumalla enemmän teinin harrastukseen liittyvään kuskaamiseen sekä viemällä esim. ison määrän pyykkiä pesulaan. Arjen pieniä tekoja, joilla on kuitenkin minulle suuri merkitys. Pienien tekojen lisäksi olemme tällä viikolla jakaneet ja keskustelleet enemmän myös arkielämän ulkopuolisista asioista. Asia, joka meillä helposti unohtuu parisuhteessa kiireen keskellä.
Olen kiitollinen siitä, että teinimme sai haettua kesätyöpaikkaa ja minun apuni kelpasi hänelle. Olen saanut myös nauttia muutamista spontaaneista keskusteluhetkistä hänen kanssaan. On hieno huomata hänen aikuistuvan ja ottavan enemmän vastuuta...jos vain oma napanuorani antaisi enemmän periksi. Mieheni ja teinin isä-poikasuhde on kiitollisuuden aiheeni ihan joka päivä. Heidän hieman omalaatuinen huumori on ilahduttanut tälläkin viikolla muutamissa yhteisissä ruokapöytäkeskusteluissamme. Voisipa nämäkin hetket säilöä johonkin purkkiin!
Ikääntynyt äitini on takaisin sairaalassa, mutta voi olosuhteisiin nähden suhteellisen hyvin. Lyhyet vierailut hänen luonaan piristävät häntä ja itsellekin tulee hyvä mieli. Tiedostan, että yhteisten hetkien määrä on vähenemässä. En halua surra ja murehtia asioita etukäteen, joihin en voi vaikuttaa. Tiedän, että surun aika tulee myöhemmin. Olen kiitollinen jokaisesta tähän asti eletystä päivästä ja kiitollinen siitä, että hän on saanut elää näin pitkään.
Vaikka töissä on ollut melkoista hulabaloota, olen kiitollinen kaikesta siitä tuesta, arjen kohtaamisista ja asioiden jakamisesta, mitä viikkoon on sisältynyt. Hyvä työyhteisö ja (lähi)työkaverit ovat tärkeässä osassa ihan joka päivä. Yhteiset keskustelut kahvitauoilla, työhuoneessa ja - matkalla, sen työarjen jakaminen höystettynä sopivasti huumorilla, keventävät työn kuormittavuutta merkittävästi. Ja vaikka nuoret opiskelijat ovat aiheuttaneet jonkin verran enemmän huolta (ja työtä), olen saanut olla osallisena heidän elämässään; jakamassa onnistumisia ja monia ilon hetkiä.
Ja sitten on vielä ne monet pienen arjen "onnenhippuset", jotka ovat tuoneet paljon hyvänolontunnetta ja tyytyväisyyttä, mainittakoon esim. pyykkivuoren selättäminen, siisti koti, kävelylenkit, erilaiset onnistumisen kokemukset ja vaikkapa lähikaupasta ostettu tulppaanikimppu. Kiitollisuus siitä, että pikkukrempoista ja vastoinkäymisistä huolimatta elämä on "just nyt hyvin"...
Minä teen aina perjantaisin yhteenvetoa omasta viikostani ja tällä viikolla oltiin enemmän plussan kuin miinuksen puolella ja sehän on aina hyvä juttu :)
VastaaPoistaIhanaa viikonloppua sinulle Satu <3
Luulenpa, että aika moni tekee näitä yhteenvetoja omasta elämästä. Se antaa vähän näkemystä asioihin ja huomaamaan, että siinä ns. tavallisessa elämässä on paljon hyvää. Oikein mukavaa viikonloppua!
Poista