Jouluilluusiosta

Olen jouluihminen, henkeen ja vereen. Lisää painoarvoa jouluun tuo se, että minulla on syntymäpäivä jouluaaton aattona. Miten tämä sitten näkyy meillä? Vastaus: ei juuri mitenkään...tai ehkä sittenkin...

Omassa lapsuuden kodissani ensimmäiset joulumuistot ovat pohjoisen "ukkimummolassa", johon matkasimme täältä etelästä kokonaisen päivän. Siellä vietimme lapsuuteni ensimmäiset joulut, joista muistan korkeat lumihanget, porot ja rakkaat sukulaiset. Minun lapsuuteni jouluissa oli aina lunta ja siellä oleminen on ollut ikimuistoista. Jo pelkkä matkan tekeminen sinne oli jo melkoista seikkailua ja elämysmatkailua sen aikaisilla autoilla ja tieverkostolla; bensa-asemia, kun ei ollut ihan joka paikassa.  Viisihenkisen perheen matkanteko on vaatinut vanhemmilta muutenkin melko pitkää pinnaa, jossa työnjako on ollut selvä. Meillä isä ajoi autoa ja äiti "huolsi" perhettä toimien tarvittaessa takapenkin "erotuomarina".

Pohjoisen jouluperinteet vaihtuivat ja vanhempana vietimme joulut kotonamme, jossa äitini laittoi kaikki jouluruoat ("kystä kyllä") ja puunasi talon katosta lattiaan (ja lattialistoja myöden). En muista kovin paljoa osallistuneeni jouluvalmisteluihin muuta kuin kotimme koristelun osalta. Muistan lämmöllä ajanjaksoa, jolloin teimme siskoni kanssa "joulugaalan" perheellemme, jossa äiti, isä ja isoveli saivat nauttia meidän huikeista musiikki- ja tanssiesityksistä. Nämä esitykset ikuistettiin ihan kaitafilmille asti, joka silloin aikanaan oli sen hetken villitys.

Aikuistumisen ja perhesuhteiden myötä jouluperinteemme ovat muuttuneet. Yksi asia kuitenkin on ja pysyy. Rakastan joulun odotusta. Jouluvalmistelujen suhteen olen kuitenkin maltillinen. Joskus nuorempana haaveilin joulun tekemisestä äitini tapaan, mutta käytäntö on osoittanut, että töissä käyminen, kotitaloustaitoni ja motivaationi ovat jokseenkin huono yhdistelmä. Huomaan edelleen, miten joulun alla haalin ihania askarteluideoita, joita ehdin vain harvoin tekemään ja miten selailen uusia leivonta- tai ruokareseptejä, jotka eivät syystä tai toisesta toteudu. Eräänlaisia illuusioita itsetehdystä joulusta. Tänä vuonna olen haaveillut mm. joulukranssin, paperitaitellun joulukoristeen ja kierrekynttilöiden tekemisestä, mutta toistaiseksi mitään en ole vielä tehnyt. Suunnitelmissa on myös tehdä piparinen juustokakku joulun kahvipöytään, mutta katsotaan, miten sen kanssa käy...

Meillä mies stressaa joulusta (tai pikemminkin joululahjoista) kaikkein eniten, kun taas minä nautin siitä: meillä tehdään joulusiivousta (pestään myös se joulusauna), koristellaan kotia, tehdään hyvää ruokaa, joka ei välttämättä ole ihan perinteistä, kuunnellaan joulumusiikkia sekä leivotaan joulupiparit ja- tortut. Olen jo vuosia sitten tehnyt myönnytyksen itselleni, että joulu tulee kuitenkin vähemmälläkin tekemisellä ja touhotuksella. Piparkakkutaikinan ja osa jouluruuista ostan valmiina kaupasta, eikä se tee joulusta yhtään huonompaa. Meillä joulu ei ole iso perhe- tai sukujuhla, mitä lehdistä saa ihastellen lukea, mutta se on MEIDÄN perheen näköinen joulu...

Ja tänä viikonloppuna leivomme perinteisesti piparkakut itsenäisyyspäivänä - niin kuin aina.

Hyvää viikonloppua!

P.S. Tämän postauksen kuvat ovat pixapaysta. Lainakuviin on nyt tyytyminen, sillä päivät ovat niin pimeitä, ettei valokuvaaminen tunnu mielekkäältä.

Herkkutarjoilua napostellen

 

Juhlistimme viime viikonloppuna pikkujoulua oman perheen kesken ja illan tarjoilut tein yhdelle isolle tarjoilulautaselle. Toteutuksessa voi hyödyntää isoja tarjottimia tai asetella tarjoilut näyttävästi keskelle pöytää esimerkiksi leveän laudan päälle. Tarjoilussa ei kannata säästellä, vaan toteuttaa se "more is more"-periaatteella. Mitä runsaampaa tarjoilu on, sitä paremmalta se myös näyttää... 

Napostelutarjottimeen laitoin suloisesti sekaisin sekä makeaa että suolaista syötävää. Esillepanossa käytin vuosia sitten ostamaani isoa astiaa, johon oli suhteellisen helppo asetella tarjottavat. Periaatteena oli, että siitä löytyisi naposteltavaa vähän jokaisen makuun. Toinen (esteettinen) kriteeri oli, että siinä tulisi olla riittävästi väriä. Halusin myös, että herkkutarjottimelle tulee vähän korkeuseroa ja siksi pähkinäsekoitus päätyi isoon juomalasiin. 

Vaikka tarjoiluastia on todella iso, se tuli helposti täyteen, eikä kaikki tarjottavat mahtuneet edes tähän. Tähän tarjoiluun asettelin kahta erilaista juustoa, viinirypäleitä, kolmenlaisia keksejä, pipareita, kurkkua, paprikaa ja tomaatteja, pähkinäsekoitusta sekä tietenkin suklaata. Ensimmäisessä versiossa minulla oli vielä rusinat ja mantelit yhdessä lasikulhossa, mutta se ei lopulta enää mahtunutkaan tähän. 

Herkkutarjoilu on nopea ja helppo toteuttaa, jossa vain mielikuvitus on rajana. Tällä kertaa tarjoilut on aseteltu ehkä turhan säntillisesti, mutta tästä on hyvä kehitellä ajatusta eteenpäin. Seuraava herkkutarjoilu on todennäköisesti jouluna tai uutena vuotena, joten tässä ehtii hyvin hakemaan ideoita ja inspiraatiota siihen. 

Joulunaika on siitä(kin) ihanaa, että se tarjoaa elämyksiä kaikille aisteille. Nautitaan siitä!

Jotkut asiat on ja pysyy

Meidän perheen teini taitaa olla eniten se, joka pitää meillä perinteistä kiinni. Syntymä-ja muut juhlapäivät juhlitaan tietyn kaavan mukaan ja meille ei tule joulua, jos ei juhlita ensin pikkujouluja...

Muutama vuosi sitten meidän perheen nuorin listasi vuoden tärkeimmät juhlat ja pikkujoulu oli ihan siellä kärkipäässä. Edelleen sen viettäminen on tärkeätä, vaikka juhlana se on, ja on aina ollut,  meillä hyvin pienimuotoinen. Meillä on pieni kuusi, joka koristellaan vain valoilla ja sen lisäksi jokaiselle ostetaan pieni lahja. Toisinaan syömme vähän juhlavammin, mutta yleensä pikkujouluiltana herkuttelemme naposteluruuilla. Illan kruunaa sauna, jossa saunomme kynttilän valossa ja saunan jälkeen on vuorossa  lahjojen avaaminen. Ei tämän kummallisempaa, mutta siitä on tullut meidän perheessä tärkeä perinne, joka aloittaa myös varsinaisen joulun odotuksen.

Lapsen kasvaessa isoksi ajattelin jossain vaiheessa, että tämä perinne hiipuisi, mutta ainakaan näin ei ole vielä käynyt. Iso joulu on menettänyt merkitystään lapsen juhlana, mutta pikkujoulun ajatus  on pysynyt samana. Mieheni muisteli, että heidän perheessä on vietetty aikoinaan pikkujoulua, kun taas minun lapsuuden kodissani tätä ei ole vietetty. Erilaiset juhlatavat ovat sulautuneet vuosien varrella meidän perheen perinteiksi ja aika näyttää miten nämä muotoutuvat edelleen lapsemme aikuisuudessa.

Mielestäni perinteiden jakaminen seuraaville sukupolville on tärkeää, sillä samalla siirrämme palan omaa (ja suvun) historiaa eteenpäin. On tärkeätä säilyttää niitä ja luoda myös uusia. Meillä isäntä olisi halunnut jo monena jouluna lähteä ulkomaille pakoon kaikkea jouluhässäkkää, mutta lapsen (ja minun mielestäni) ainoa oikea joulunviettotapa on "kotijoulu". Perinne, josta emme ole olleet valmiita luopumaan, ainakaan vielä. Isommat matkahaaveet on saanut nyt unohtaa, mutta ehkä joskus vietämme joulun muualla, vaikkapa omalla mökillämme...

Tänä vuonna joulua juhlitaan koronan takia monissa perheissä hyvinkin erilaisella tavalla. Huolta ja murhetta voi olla monenlaista, mutta mikään ei estä meitä tekemästä siitä kuitenkin ainutlaatuista juhlaa, jota voimme muistella hyvillä mielillä jälkeen päin. 

Ihanaa joulun odotusta ja 1. adventtia kaikille!

"Kotiloitumista"

Vettä vihmoo nyt taivaan täydeltä ja ulkona on sysipimeää. Marraskuu näyttää todellisen puolensa. Ulkoilu tuossa kelissä ei todellakaan houkuttele, mutta sen sijaan innostuin päivällä pitkästä aikaa siivoamaan vähän perusteellisemmin eli vaihtamaan olohuoneessa kalusteiden paikkaa. Pientä lompakkoystävällistä piristystä marraskuun harmauteen...

Kovin radikaaleja juttuja meidän olohuoneen pienissä neliöissä ei voi toteuttaa, mutta pelkästään sohvan ja nojatulin vaihdolla tuli jälleen mukavaa muutosta. Keltaiset tyynynpäälliset menivät vaihtoon ja samalla tuli imuroitua koko sohva. Tämän "kalustevalssin" tarkoituksena oli tehdä tilaa myös tulevalle joulukuuselle, joten joulusiivouskin tuli jollain tavalla aloitettua.

Tauluhyllyillä tein myös pientä muutosta, sillä kaipasin tuohon seinään jotain väriä/vihreää. Virittelin yhden roikkuvan viherkasvin ylimmälle tauluhyllylle ja muokkasin hyllyillä olevia juttuja uuteen järjestykseen. Lopputuloksesta tuli ihan mukava. Meidän muutamat viherkasvit sinnittelevät talvikauden ja olen alkanut pitämään lasikaiteen reunassa olevaa led-nauhaa päällä myös päivisin, jotta ne saisivat edes jotain valoa. Kieltämättä näin pimeimpään aikaan sitä kaipaa vähän isommatkin elolliset. Tuntuu, että tällä hetkellä elän vähän säästöliekillä enkä saa oikein mitään (järkevää) aikaiseksi, jos tämän päiväistä siivouspuuskaa ei lasketa. 

En tiedä johtuuko marraskuusta vai koronatilanteesta (tai niiden yhteisvaikutuksesta), mutta huomaan, että pidän (yhä enenevässä määrin) kotona olemisesta ja tavallisesta puuhastelusta. Arkipäivisin käyn sentään töissä, mutta viikonloppuisin linnoittaudun helposti kotiin enkä käy juurikaan missään. Ruokaostokset teen pikaisesti lähikaupassa ja sosiaalinen kanssakäyminen on vähentynyt olemattomiin. Elämä pyörii tällä hetkellä melko pienissä ympyröissä ja tilannetta voisi kuvailla vaikkapa "kotiloitumiseksi". Onko siellä ruudun takana muita "kotiloita"?

Sateen ropistessa kattoon tepastelen kotona villasukissa ja verryttelyhousuissa. Leppoista lauantaita kaikille!

 

Glogikävelyllä

Marraskuun pimeyden keskellä päätimme työporukan virkistystoimikunnassa järjestää pienen tapahtuman, joka ei vaatisi kovinkaan paljon järjestelyjä. Puoli seitsemän- ohjelmasta lähtenyt idea kypsyi glögikävelyksi, joka toteutettiin viikon päätteeksi koulumme läheisyydessä sijaitsevalla kuntoilualueella.

Vallitsevan koronatilanteen takia olimme suunnitelleet, että porrastamme lähtöjä kolmeen eri aikaan, mutta osallistujia tuli sen verran vähän, että yhdistimme lähtöajat. Lähtöpaikalle toimme hieman joulutunnelmaa katetulla pöydällä, valaistuilla lyhdyillä ja joulumusiikilla. Yksi toimikuntamme jäsenistä oli käynyt viemässä reitin varrelle muutamia tehtävärasteja, joissa ei ollut suinkaan tarkoitus olla vakavamielisiä vaan virittää keskustelua ja positiivista tunnelmaa...

Isossa työyhteisössä ja kiireisessä arjessa ehdimme harvemmin vaihtamaan kuulumisia ja työpaikalla keskustelut menevät helposti vain työasioiden käsittelyyn. Nyt oli tilaisuus lähteä ulkoilemaan ja nauttimaan hyvästä seurasta. Ehkä (ja toivottavasti) kävellessä tuli vaihdettua muutama sana tai ajatus myös työasioiden ulkopuolelta. 3,5 km lenkki käveltiin pienissä ryhmissä ja lämmin glögi maistui lähtö- ja maalipaikalla. Iloinen puheensorina ja hymyilevät kasvot työkavereiden keskuudessa olivat ehdottomasti illan parasta antia. Pienen yhdessäolon jälkeen jaksamme taas puskea läpi tämän harmaan kaamoksen ja käännämme sen voimavaraksemme. 

Aina ei tarvitse keksiä suuria juhlia tai spektaakkeleja...ja tiesitkö muuten, että tänään vietetään valtakunnallisesti Vuoden harmainta päivää. 

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Pientä säätöä

Sain uuden tietokoneen maanantaina. Sen jälkeen olen asentanut ja siirtänyt uudelle koneelle asioita vanhasta koneesta. Koska arki-iltoina on jonkin verran haastetta sekä aikataulujen että oman jaksamisen kanssa olen tehnyt uuden koneen päivittämistä vähitellen.

Tein sen verran myönnytystä, että annoin liikkeen tehdä koneen alkuasennukset ja muutaman ohjelman lataamisen. Minulla on jonkin verran omien tilien takana sovelluksia (esim. Office ja tietoturvajuttuja), joihin olen saanut kulumaan myös aikaa. Pankkitilien, sähköpostien, tulostimen ym.  juttujen asentamiseen menee yllättävän paljon aikaa. Lisäksi vanhassa tietokoneessa on ollut asennettuna Picasa 3 - kuvankäsittelyohjelma ja nyt kipuilen sen kanssa. Ymmärtääkseni kyseinen ohjelma on poistunut Googlen ylläpidosta ja nyt haeskelen uutta ilmaista ja helppokäyttöistä kuvankäsittelyohjelmaa. Lisäksi haluaisin siirtää siellä olevat kuvat joko muistitikulle tai pilvipalveluun ennen kuin luovun vanhan koneen käytöstä kokonaan. Sekin on jo ihan oma projektinsa, johon ei taida meikäläiseltä ihan yksi ilta riittää.

Uuden koneen sisäänajossa tuntuu menevän oman aikansa, mutta uskoisin, että aika pian totun käyttämään tätä. Iloitsen tällä hetkellä siitä, että olen saanut jo aika monta (minulle vaativaa) juttua siirrettyä ja ennen kaikkea siitä, että  kone on huomattavasti nopeampi kuin vanha. Blogipostauksen kirjoittaminen onnistuu puolta nopeammin kuin ennen. Ehkä oli jo aikakin vaihtaa uuteen koneeseen......

Pakollinen blogitauko

Minun läppärini on taitanut tulla tiensä päähän. Toiminnot ovat hidastuneet merkittävästi ja viimeisen viikon aikana kone on alkanut hurista ja rätistä uhkaavasti. Oudot äänet olen paikallistanut kuuluvan tuulettimesta ja päätin, ettei tätä masiinaa kannata enää korjauttaa...

Niinpä olen jälleen kerran bongaillut netistä minun käyttööni soveltuvaa läppäriä. Pöytäkonetta en halua edelleenkään, sillä tietokoneeni täytyy kulkea tarvittaessa mukanani. Tästä syytä haluan myös, että kone on kevyt ja suhteellsien pienikokoinen. Näytön maksimikoko on 14", sillä kotona työhuoneessnia minulla on käytössä vielä toinen (suurempi) näyttö. Koneen ei tarvitse onneksi olla suorituskyvyltään mitää superia, kunhan saan kuvia tallennettua ja se suostuu pyörittämään Sketchup-suunnitteluohjelmaa. 

Tänään pääsin vihdoin ja viimein tietokonekaupoille. Muutaman vuoden pähkäilyn jälkeen sain ostopäätöksen tehtyä. Tässä ajassa koneetkin ovat ehtineet vaihtua ja kehittyä moneen kertaan. Kosketusnäytöllisestä läppäristä piti luopua, mutta pärjään varmasti ilman sitä. Tietokone jäi vielä liikkeeseen päivitettäväksi ja näillä näkymin saan sen maanantaina. Siihen asti käyn tällä rätisevällä koneella tekemässä vain "pakolliset kuviot". Yritän säästellä vanhaa rostikoa vielä sen verran, että saan jossain vaiheessa tärkeimmät tiedostot siirrettyä uudelle koneelle

Se, koska ehdin kunnolla paneutumaan uuteen koneeseen ja ottamaan sen käyttöön, vie oman aikansa, joten todennäköisesti blogin kirjoittamiseen tulee näillä näkymin pieni katkos. Jos vaikka saisin blogin kirjoittamiseen uuden koneen myötä vähän uutta boostia. Postauksen kuvatkin löytyivät tällä kertaa Pixapayn kuvapankista. Näillä mennään...