Hissukseen

Palaan vielä tämän postauksen ajaksi hetkeksi viikonloppuun. Meillä on tässä huushollissa sellainen tapa, että kesällä otamme suurimmasta osasta huoneista matot pois lattioilta ja käytämme ne samalla pesulassa. Syksyn tullen matot palautuvat lattialle. Viikonloppuna tein kotona yleissiivousta ja niinpä matot saivat mennä kesätauon jälkeen takaisin paikoilleen.

Ruokahuoneemme sai viikonloppuna ihan uuden (jo kesällä ostetun) muovimaton pöytäryhmän alle

Matto oli ale-löytö ja ilmeisen hyvä sellainen.

 

Matto ei näissä kuvissa ole vielä asettunut paikoilleen eli koko kesän taitoksilla oleillut matto on vielä hieman (!) ryppyinen. :)

 

 

 

 

Näitä muovimattoja on meidän taloudessa tällä hetkellä kolme; kaksi keittiössä ja nyt tämä yksilö. Ja vaikka muovi kuulostaakin ehkä hieman halvalta materiaalilta, on nämä olleet helppohoitoisuudellaan ja käyttömukavuudeltaan ihan hyviä ostoksia. Tällä kokemuksella en voi muuta kuin suositella.

 

Eli näiden kuvien perusteella voidaan kait todeta, että syksy tulee hissukseen meille kotiinkin.

Lajin vaihto

Kun vuodenaika vaihtui syksyyn, vaihtui tässä taloudessa myös pienen miehen harrastus. Vihreät kentät muuttuivat jääkenttiin eli jalkapallo väistyy vähitellen jääkiekon tieltä. Jääkiekko kausi alkoi eilen, lauantaina ja tätä "herkkua" on sitten tiedossa koko syksyn ja talven.

Viikolla piti tehdä pieni tarkistusmittaus varusteissa ja hankintalistalla oli ainakin uusi maila ja jääkiekkosukat (?!). Muuten taidettiin mennää vanhoilla viime talvisilla ja "perintövarusteilla".

 

 

 

Näin alkukaudesta kokoonnutaan aluksi neljä kertaa ikäkausiryhmittäin, jonka jälkeen joukkueet muodostetaan asuinalueittain ja varsinaiset peli alkavat. Syyskuun lopulla tulee lisää harjoituksia, kun ns. kiekkokoulu alkaa eli kaiken kaikkiaan tämä harrastus on kolme kertaa viikossa...ja se on mielestäni paljon se.

 

 

 

Vähän taisi poikaa eilen jännittää, miten luistelu onnistuu pitkän tauon jälkeen, mutta hyvin se tuntui sujuvan. Ja tulihan sitä tehtyä tämän kauden ensimmäinen maalikin.

 

Tulevalla viikolla pojalla menee jalkapallo ja jääkiekko suloisesti sekaisin, koska jalkapallo kausi päättyy tulevalla viikolla ja erilaisia jalkapallotapahtumia on peräti kolme. Viikolla ei taida muuta ehtiäkään kuin urheilla...tai siis toimia kuskina, jos ihan tarkkoja ollaan. :)

Jonkinlaista hevoshulluutta

Viikolla on ollut sen verran kiireistä, että bloggaustahtini on väkisinkin harventunut, mutta täällä ollaan taas. Viime viikonlopun Tukholmanreissulta toin tuliaisena (ja muistona) itselleni jo pitkään haaveilulistallani olevan esineen...

Olen jo pitkään halunut itselleni tälläisen ruotsalaisen hevosen. Onko se nyt sitten Taalain-hevonen (T- vai D-kirjaimella ?)Tämän yksilön löysin vanhasta kaupungista, matkamuistomyymälästä, jossa oli yksi huoneellinen erilaisia heppoja.  

 

 

 

 

Tämä kyseinen hevonen oli annettu myös häälahjaksi Ruosin tulevalle kuningattarelle Viktorialle ja Danielille. Jotenkin minulle tuli vain tunne, että minunkin pitää saada tälläinen...sydämin koristeltu.

 

 

Tätä mallia oli myös valkoisena ja pitkään harkitsin värivaihtoehtojen välillä, mutta päädyin tähän mustaan. Näitä oli myös eri kokoisia ja olisin halunut ehkä vielä isomman, mutta hepan hinta ei ollut mikään edullinen. Ja kun jostain piti tinkiä, niin tingin hevosen koosta.

 

 

 

 

 

Paikkansa tämä hevonen löysi pianon päältä ja se saa olla nyt siinä, kunnes löydän sille paremman paikan.

 

Vähän yksinäisenä se nököttää tuossa...eikös hevonen olekin laumaeläin? Ehkä hankin sille kaverin...tai kavereita...

Tälläistä hevoshulluutta täällä :)

Sisustusbongauksia reissulta

Viikonlopun reissussa tuli otettua paljon kuvia ja mukaan mahtui myös sisustuskuvia. Mukanani oli ihan tavallinen pikkuinen pokkarikamera ja näillä näytti tulevan ihan kelpo kuvia. Seuraavaksi muutama sisustusbongaus matkalta.

Matkusitimme Viking Linen uusimmalla laivalla (Grace) ja hyttimme sijaitsi kannella kahdeksan. Sisustus oli nykyaikaista skandinaavista tyyliä, mutta hytit kuitenkin ihan "perussettiä". Hytissämme oli (merihenkinen) ikkuna ja uutena lisänä taulu-TV.

 

WC oli ratkaisultaan samalainen kuin kaikissa muissakin laivoissa (=pieni koppi), mutta erikoisuutena oli lattialämmitys. Myös valaistusratkaisu oli hieno, ei ihan niin perinteinen lamppu.

 

 

Yleisiä tiloja emme juurikaan kierrelleet, mutta yhdestä porrasaulasta bongasin näin hienon lampun. Sehän on kuin koru.

 

 

 

 

Menimme illalla syömään hienoon ravintolaan ( Oscar) ja sen "odotustiloissa" oli näin tyylikästä.

 

 

 

Tukholmassa menimme sadekuuroa suojaan erääseen kahvilaan, joka oli hyvin viihtyisä ja kodikas. Valitettavasti en muista kahvilan nimeä, mutta se sijaisti vanhan kaupungin alueella...olipa hyvä tuntomerkki... :)

 

 

 

Tässä kahvilassa oli paljon mielenkiintoisia sisutuksellisia yksityiskohtia. Esimerkiksi sohvaryhmämme yläpuolella oli tälläinen naruista tehty kattokruunu. Kahvilan tyyli oli mukavasti sekoitusta siirtomaa- ja ns. Industrial-tyyliä. Minä tykkäsin.

 

 

 

 

 

Tässä vielä yleiskuvaa palvelutiskiltä. Jos minä saisin perustaa kahvilan, tekisin jotain tälläista. Tunnelma oli kuin olisi istunut omassa olohuoneessa...paitsi, että meillä ei ole tämän näköistä.Heh,heh!

 

 

 

Bloggaus-harrastukseni myötä valokuvaukseeni on tullut uusia ulottuvuuksia. Perinteiset matkakuvat ovat muuttuneet yksityiskohtien bongaamiseksi. Matkakaverini olivat meikäläisen suhteen yllättävän kärsivällisiä, jos ottaa huomioon, että olin vähän väliä räpsimässä jotain kuvia "ei-niin-tyypillisistä" kuvauskohteista.

 

 

Ja kuten sanonta kuuluu: "Matkailu avartaa"...pätee myös sisustusrintamalla. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Naapurissa

Vietin tämän viikonlopun poissa kotoa, yhdessä muutaman "Hömppis-äidin" (äiti-lapsi porukka) kanssa naapurimaassamme Ruotsissa ja tarkemmin sanottuna Tukholmassa. Lapset saivat luvan jäädä pois tältä matkalta. Tämä oli tarkoitettu vain meille äideille.

Edellisestä vierailustani oli jo kulunut useampi vuosi ja täytyy sanoa, että Tukholma on (yhä ja edelleen) todella kiva kaupunki. Menomatkalla laivamme oli uusin Viking Linen Grace ja paluumatkalla tulimme Amorellalla. Aamulaiva tulee aina aikaisin Tukholmaan, mutta meille se ei ollut mikään ongelma. Suuntasimme läheiselle hotellille (Scandic) aamupalalle ja nautimme ihanasta kiireettömyydestä ja hyvästä aamupalasta.

 

Meidän porukalla oli hyvin rento asenne matkaan. Ollaan ja mennään minne mieli tekee eikä jakseta "pigottaa". Täytyy sanoa, että tässä  onnistuimme. Meillä oli rentoa ja hauskaa. Me äidit taisimme nauttia ihan vaan siitä, ettei ollut mitään ohjelmoitua juttua. Laivan yöelämä jäi katsomatta, mutta hytissä juttu ja nauru raikasi.

 

 

 

 

Kävelimme Tukholmassa lähinnä Vanhassa Kaupungissa kierrellen ja ihmetellen. Pistäydyimme Tukholma Suurkirkossa ja päivän päätteeksi kuljeksimme Södermalmilla. Välillä aina pistäydyttiin jossain shoppailemassa tai syömässä...ja molempia tuli tehtyä ihan kiitettävästi.

 

 

Ajattelin tehdä matkasta vielä pari erillistä postausta tulevan viikon aikana, mutta nyt on sen verran vetämätön olo, että laitoin vain tälläisen lyhyen koosteen reissusta. Näin blogin välityksellä haluan kiittää matkaseuralaisiani Sannaa ja Outia oikein mukavasta matkasta. Tälläinen reissu täytyy ehdottomasti uusia tulevaisuudessa. Josko loputkin "Hömppisäidit" saisi houkuteltua mukaan. :)

 

 

 

Nyt täytyy todeta, että tulevaan työviikkoon en lähde mitenkään hyvin nukkuneena, rentoutuneena kylläkin. Sen verran meni jutustelut laivalla myöhäiseksi ja nukkuminen oli huonoa, että univelkaa kertyi kiitettävästi. Onneksi tulevan viikon ei pitäisi olla mitenkään erityisen kiireinen, vaikka ohjelmaa tuntuu olevan melkein joka illaksi.


Ja se olisi sitten jo syyskuu...

Tukka putkella

Tulin tekemään pikapäivityksen vain. Elämisen tahti on ollut lievästi sanottuna kiireistä ja hyvinkin hektistä viimeiset kaksi viikkoa. Täällä kotona vanhemmat ovat sinkoilleet paikasta toiseen ja lapsi on ollut se , joka on pysynyt suurin piirtein paikoillaan. Kotona on ehditty olemaan vähänlaisesti ja sitten kun on ollut aikaa, ei ole jaksanut miettiä mitään ylimääräistä.

 

Kotijutut ovat väkisinkin jääneet vähän vähemmälle huomiolle, puhumattakaan siitä, että olisi ehtinyt jotain sisustelemaan. Jopa normaali viikkosiivous on jäänyt tekemättä. Jotta katse ei kiinnittyisi pölypalleroihin, ostin kaupasta kukkakimpun katseenvangitsijaksi.

 

 

 

 

 

Tämän viikon jälkeen elämämme pitäisi taas hieman rauhoittua. Voisi kait puhua jopa, että se normalisoituu (mitä sitten tarkoittaneekaan...)

 

 

 

 

Lähden viettämään viikonloppua laivalle yhdessä muutaman muun äidin kanssa. Rilluttelusta ei ehkä ole vaaraa. Sen verran tämä kesäloman jälkeinen työtahti tuntuu vaikuttavan. Luulenpa, että ainakin kaksi opettaja-äitiä taitaa mennä ajoissa nukkumaan. Lauantaina vietämme päivänTukholmassa ja suunnuntaiaamuna pitäisi olla jo takaisin kotona.

 

 

 

Tukka putkella siis mennään ja se "arkiviholliseni" (kiire) tuntuu valtaavan mieleni. Ensi viikolla yritän rauhoittaa mieleni ja suuntaamaan energiani johonkin muuhun kuin tähän kiireen hallintaan. Jos vaikka innostuisi sisustamaan. Tai edes siivoamaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Omenavaras

Poikamme sai ristiäislahjaksi seitsemän vuotta sitten omenapuun. Lajikkeen nimeä en enää muista. Se on saanut kasvaa pihallamme ihan rauhassa, erityisiä hoitotoimenpiteitä en ole juurikaaan tehnyt.Viime talvena ehdin/muistin laittaa runkoon suojauksen ja viime syksynä leikkasin oksia enmmänkin, ensimmäistä kertaa sen olemassaolon aikana. Siinä oikeastaan kaikki, mitä olen tehnyt puun hyvinvoinnin eteen.

Pihallamme kasvava omenapuuhun on tullut tänä vuonna yllättävän paljon omenia. Voi olla, että viime keväinen leikkausoperaatio auttoi, joten varren/oksien kasvattamisen sijaan, se innostuikin enemmän kukkimaan. Lajike on joku talvilajike ja täytyy tässä kohdassa tunnustaa, että yhtään omenaa en ole päässyt vielä maistamaan.

 

 

 

 

 

Aikaisempina vuosina omenasato on jäänyt olemattomaksi ja johonkin ne vähäisetkin omenat ovat häipyneet. En ole asiaa sen enempää pohtinut, kunnes eilen sain olla todistajana ihan "livenä", kuka meidän omenapuussa käy. Omenavarkaaksi paljastui varis, joka taitavasti kävi napsimassa omenan ja söi sen sitten nurmikolla.

Nyt pelkään, että tämä ketale syö koko meidän omenasadon, ennen kuin se on ehtinyt edes kypsyä. Mitä tehdä tälläiselle omenavarkaalle? Vinkkejä otetaan vastaan.



Ja vielä saamme nauttia täällä päin Suomea aurinkoisesta ja lämpimästä säästä. Aivan mahtavaa!!! Ei uskoisi, että kohta on jo syyskuu. Mukavaa viikon jatkoa lukijoilleni!

P.S. Poika kävi äsken ilmoittamassa, että hän otti kaverinsa kanssa omenia syötäväksi eli tässä taitaa käydä niin, että tänä(kään) vuonna en  pääse tekemään piirakkaa omista omenoista. Viidakon laki pätee siis meidänkin pihalla... "Nopeat elävät kauemmin" :)