Matkamuisto seinälle

Meidän ruokahuoneessa olisi paikka taululle. Siinä on ennen ollut iso tekstitaulu, mutta se on tässä aikojen myötä siirtynyt erään vuokra-asunnon seinälle koristeeksi. Olen jo pitkään pähkäillyt, mitä siihen haluaisin. Yksi antiloopin pää koristaa jo olohuoneen seinää enkä halua niiden määrää enää lisätä...

 

 

USA:n reissun jälkeen olen alkanut kypsyttelemään ajatusta julistetaulusta. Aiheen saisi mukavasti reissustamme.
Muutamia nettiselauksia olen tehnyt ja olen päätymässä mustavalkoiseen kuvaan New Yorkin kartasta, Manhattanilta.
Valitettavasti minulle ei ole laittaa tähän kuvaa siitä, sillä kysyin lupaa kuvan julkaisuun, mutta en ole saanut vastausta.
Siksipä lainasin tämän maailmankartan kuvan Pixapaysta...

Meillä ei ole yleensä tapana ostaa matkoilta matkamuistoja. Korkeintaan voin ostaa jääkaappimagneetin, avaimenperän tai jotain muuta pientä käytännöllistä. En perusta juurikaan "matkatilpehööreistä" ja siksi ne jääkin ostamatta. Sisustustaulu voisi olla kuitenkin mukava muisto hienosta matkastamme, eikä minua haittaa, vaikka se ei olekaan ostettu sieltä matkakohteestamme. Taidanpa laittaa tilauksen menemään ja jään odottelemaan "matkatuliaisia"...

Rakas kotikaupunkini Vallilan kankaissa

Tätä uutista olen odottanut jo kauan. Vallilan kankaiden mallistossa on jo pitkään kuulunut painokangaskuoseja eri kaupungeista. Olin jo vähän ihmetellytkin, miksei idyllinen Vanha Rauma ole ollut vielä printeissä mukana. Ilmaisjakelulehdessämme oli kuitenkin juttu Vallilan uusista kevään painokangaskuoseista. Ilokseni kotikaupunkini oli vihdoinkin päässyt mukaan! Ja juuri sopivasti, sillä Rauman kaupunki täyttää tänä vuonna jo 575 vuotta.

 

 

Kuosin suunnittelija on Riina Kuikka. Printtiä on joko tämä pinkki-sininen tai mustavalkoinen.

Molemmat ovat mielestäni hienoja ja jotenkin tämä värillinen versio on vielä herkullisempi.

Tyynynpäällisessä tämä printti toimii mielestäni erinomaisesti.

 

 

 

Musta-valkoisena printti on tunnelmaltaan aivan toisenlainen.

Olin ihan varma, että tämä musta-valkoinen olisi se "must- juttu", mikä minun pitää ostaa, mutta nyt en olekaan niin varma enää.

Värillinen versio tuo Vanhan Rauman tunnelman ehkä paremmin esille, mutta on väriyhdistelmänä meidän kotiimme hieman vieras.

 

 

 

 

 

 

 

Painokankaasta valmistetaan pussilakanoita, tyynynpäällisiä, valmisverhoja sekä ihan metritavarakangasta.

Tosin tämä värikkäämpi versio metritavarakankaasta oli jo nyt loppuunmyyty!
 Vallilan valikoimiin tulee vielä mukeja ja muovitabletteja, joita jään myös innolla odottelemaan.

 

 

 

Seuraava teksti on kopioitu Vallilan sivuilta, joka kertoo vähän kankaan "filosofiaa":

 

 "Rauma Fancy - kuosi taltioi Vanhan Rauman koristeellisen ja idyllisen puutalonäkymän: mutkittelevat mukulakivikadut, kapeat kujat ja ihastuttavat vaaleanpunaiset ja vaaleansiniset puutalot, joiden ikkunanpielet osoittavat puuseppien taidokkuuden. Tekee mieli kurkistaa talojen ikkunoista sisään ja katsoa, että kukas siellä asustaa. Jalankulkija voi tervehtiä mustavalkoista pulleaa kissaa ja lukea tuoreimmat korttelikuulumiset yhteiseltä ilmoitustaululta. Rauma-kuosi vangitsee palan tämän pitsinnypläyksestä tunnetun kaupungin tunnelmaa. Kuosin väreissä on mukana ripaus suunnittelijan mielikuvitusta. Rauma Fancy -verho on oiva valinta Rauma-kaipuuta potevalle tai vahvaa Rauma-rakkautta rinnassaan tuntevalle."

 

 

 

Kaikki postaukseni kuvat on lainattu Vallilan sivuilta. Mallistoissa on paljon muitakin kivoja kuoseja.

Käypä kurkkaamassa niitä täältä, Vallilan verkkokaupasta...ja ihastu!

 

 

 

 

Erikoinen ajanviete?

En ole ihan varma, voiko tätä kutsua harrastukseksi. Päättäkää te. Minulla on tapana selailla asuntoilmoituksia (harva se päivä) ja erityisesti bongailen asuntojen pohjapiirustuksia. Minua ei oikeastaan kiinnosta se, miten koteja on sisustettu, vaan enemmänkin, mitä erilaisia sisustusmahdollisuuksia kohteessa olisi.

Pohjapiirustusten tutkiminen on mielenkiintoista puuhaa.

Koen tilojen suunnittelun mielenkiintoisena haasteena, sillä haluaisin nähdä tiloissa enemmän kuin yhden ratkaisun.

Leikittelen usein ajatuksella, miten sisustaisin tai mitä seiniä kaataisin, jos asunto olisi minun.

Toisinaan piirtelen kaluste-ja remonttisuunnitelmia ihan huvikseni.

Eikä viime vuotiset sisustusopintoni ainakaan lievittäneet asiaa.

Pikemminkin päin vastoin.

 

 

 

 

 

En edes ihan tarkalleen tiedä, milloin olen aloittanut tämän suhteellisen merkillisen ajanvietteen. Olen jo pienestä pitäen pitänyt nukkekotileikeistä (tai niiden sisustamisesta). Legoista rakensin lapsuuden kaverini kanssa pienen asuntovaunuja minihahmoille, johon suunnittelimme wc:t, keittiöt makuutilat yms. Kun lapsena vierailin tätini kanssa Hviträskissä, kuvittelin, millaista olisi asua siellä. Ahmin sen tunnelmaa jokaisella aistisolullani ja nautin sen tuomasta estetiikasta. Vierailu em. paikassa on jäänyt lähtemättömästi mieleeni...

 

 

 

 

 

 

Miksi en lähtenyt opiskelemaan alaa? En osaa sanoa. Ehkä tietämykseni alasta oli liian kapea, sillä kuvittelin, että kaikkien tulee olla arkkitehtejä ja siihen ei meikäläisen matemaattiset eikä piirustustaidot olisi riittäneet. Silloin aikoinaan sisustamista ei taidettu edes oikein missään muualla opiskellakaan. Koulutuspaikkoja, tutkintoja ja ammattinimikkeitä on tullut vasta paljon myöhemmin. 

Silloin olin jo uravalintani kasvatustieteen alalla tehnyt ja olen ollut siihen oikein tyytyväinen.

 

 

 

 

Kiinnostus ja rakkaus sisustamiseen on kuitenkin säilynyt kaikki nämä vuodet. Koulutusmahdollisuuksia alalle on jo kiitettävästi ja vaikka minulla on jo tuo pieni sivutoiminen yritys, uskallan haaveilla vielä lisäopinnoista sisustamisen alalla. Tämä harrastukseni vahvistuu koko ajan ja palo kehittyä siinä on kasvanut ja kasvaa hitaasti, mutta varmasti. Mihin suuntaan? En ole ihan varma... vielä.

 

 

Onko sinulla jotain erikoisia "harrastuksia" tai mielenkiinnon kohteita? Onko minulla kohtalon tovereita?
Olisi kiva kuulla omista kummallisista ajanviettotavoista...

 

(Postaksen kuvat ovat Pixapayn sivuilta lainattu)


 

 

"Pakkopullaa"

Ei siinä muu auta kuin ryhtyä toimeen, kun lapsi esittää pienen vienon toivomuksen, että leivottaisiin taas pullaa, erityisesti korvapuusteja. Niinpä pyhitin viime viikonloppuna lauantai-iltapäivän tähän operaatioon...

Pullien leipominen ei kuulu ihan vahvuuksiini (eikä yleensäkään leipominen), mutta lopputulos kruunaa kaiken. Omalla esimerkilläni toivon myös tartuttavani hieman jauhopeukalon alkua. Ehkä lapseni leipoo joskus omassa kotonaan pullia ja innostuu muutenkin kokkaamaan keittiössä. Hyvää mallia ja esimerkkiä antavat myös sekä isä että isoveli.

 

 

 

Pullaohje on jauhopussin kyljestä ja tästä leipoo ihan riittävän satsin syötäväksi.
En tiedä mistä johtuu, mutta minun korvapuusteista tulee aina ihan jättimäisiä. 

Meidän sauna on osoittautunut erinomaiseksi pullataikinan kohotuspaikaksi.
Ehkä salaisuus piilee siinä?

 

 

 

 

Meillä oli pitkästä aikaa hieman erilainen viikonloppu, kun pojalla ei ole ollut jääkiekkopelejä. Tästä otettiin ilo irti ja nautittiin kotona olemisesta. Korvapuustit sain leipoa tällä kertaa yksin, sillä pojalle tuli kaveri yökylään, eikä silloin ehditä kyllä äidin kanssa leipomaan. Koska järjestettyä ohjelmaa oli vähemmän, tuli sitä kotoiluakin harrastettua hieman enemmän. Laatuaikaa siis. Tulevana viikonloppuna on tiedossa jälleen pojalla jääkiekkopelejä (ja äidillä toimitsijavuoro), joten viikonlopun ohjelmaa ei tarvitse niin kovasti suunnitellakaan...sen on jo joku muu tehnyt.

Oikein mukavia loppu viikon päiviä kaikille!

 

Liikuttava aamupäivä

Marraskuussa peräänkuulutin täällä blogissani pientä korjausliikettä liikkumiseni suhteen. Mitään sen kummallisempaa ryhtiliikettä en ole saanut aikaiseksi. Kävelyä olen saanut lisättyä hieman, mutta muuten liikun aika vähän aikaisempiin vuosiin verrattuna.

Meillä järjestettiin sunnuntaina Kunnon Messut, josta lähdin hakemaan liikuntakärpäsen puremaa...tai edes pistosta.

Mukaani sain työkaverini, jonka kanssa kokeilimme erilaisia jumppia ja tutustuimme messujen muuhun tarjontaan.

Paikan päällä ei ollut mitään yleisöryntäystä, mutta mukavasti kuitenkin.

Tärkeintä oli se, että sain yleensäkin lähdettyä koko tapahtumaan.

 

 

 

 

 

 

 

Ryhmäliikuntatunneilla en ole käynyt muutamaan vuoteen, syystä tai toisesta (tekosyitä siis kaikki!)

Edelleen niissä suosikkini ovat kaikki tanssilliset versiot, erityisesti latinaisrytmeihin perustuvat...

Olipa mukavan liikuttava sunnuntai. Reisilihakset (ne oletetut) sain maitohapoille jo ensimmäisessä jumpassa ja sen jälkeen jalkani olivatkin enemmän tai vähemmän "hyytelönä". Pois lähteissäni kävin vielä kehonkoostumusmittauksessa, josta selvisin suhteellisen hyvillä tuloksilla. Kehossa nyt on rasvaa, mutta ihan kohtuuden rajoissa. Erityisen ilahtunut olin fyysisen iän tuloksesta, joka oli 36 vuotta ja siitä ettei sisäelinten ympärillä ollut huolestuttavia määriä rasvaa. Tämän päivän saldona pieni kassillinen tuotteita, kipeät lihakset ja hyvä mieli.


Jos tästä vielä vaikka innostuisi liikkumaan enemmänkin...

Kyll ny kelppa...

On tässä taitanut vierähtää sellainen runsas puoli vuotta ennen kuin sain aikaiseksi hankkia työpöydälleni läppärin kaveriksi isomman näytön.

 

Minulla on suhteellisen pieni läppäri, jolla teen sekä omaan erityisopettajan työhöni liittyviä juttuja, blogipostauksia ja myös näitä sisustusjuttujani. Läppärin näyttö on varustettu kosketusruudulla ja tämä toiminto on osoittautunut oikein hyväksi.
Vaikka näyttö on pieni (muistaakseni 10 tuumaa),voi kuvaa tarvittaessa suurentaa ja tarkentaa.
 Toiminto, josta en enää ihan helposti luovu seuraavaakaan konetta hankkiessa.


 

Viime keväisellä SketchUp- kurssilla kurssin vetäjämme antoi hyvän vinkin.
Vaikka omistaisi pienen läppärin, siihen kannattaa liittää lisäksi isompi näyttö, kun työskentelee pöydän ääressä.
Näin tekee kuulemma moni ammattilainen. Tästähän minä innostuin heti, mutta käytännön toteutus hieman venähti, näihin päiviin asti.

 

 

 

Viimeinkin sain ostettua uuden ja isomman näytön itselleni.
En halunnut ostaa 27 tuuman näyttöä vaan tyydyin tähän pienempään (23,6 ") näyttöön.
Työskentely on kyllä ihan eri ulottuvuuksilla, kun ei tarvitse enää sihruttaa pienellä näytöllä.
Nyt tämä isompi näyttö helpottaa erityisesti sisustussuunnitelmien tekemisessä.
Läppärin kosketusnäyttö ja tämä uusi isompi näyttö on ihan lyömätön yhdistelmä.
Ergonomian suhteen täytynee vielä kokeilla erilaisia vaihtoehtoja...

Läppärin voi edelleen sujauttaa pienen kokonsa vuoksi vaikka kassiin, mutta suuri näyttö helpottaa pöytätyöskentelyä huomattavasti. Ja totuuden nimissä täytyy tunnustaa, että onhan tästä hyötyä myös ikänäön vaivaamille silmilleni, sillä huomaan, että meikäläisellä olisi tarvetta myös näöntarkastukseen...tämä on sitten taas toinen juttu. Totean vai lopuksi, että...

"Kyll ny kelppa"... (sanos raumlaine)

 

 

 

 

Tammikuun pakko-ostos

Meikäläiselle tammikuun välttämättömin ostos on tulppaanikimppu. Joka vuosi. Se on vähän niin, että kuin joulukuussa pitää olla ainakin joulukuusi, niin tammikuussa tulee kotona olla tulppaanikimppu...

 

 

Lähikaupasta ajattelin ensi ostaa kokonaan valkoisen kimpun.

Kun näin tämän värikkäämmän version, päädyinkin ostamaan sen.

Päivä oli muutenkin hieman harmaa ja pieni väri-ilottelu piristi kummasti.

 

 

 

 

 

 

 

Tulppaanit kuuluvat suosikkeihini ja jotenkin ne enteilevät kevään tuloa, vaikka täällä Suomessa täystalvi onkin.

Värisuosikkia minulla ei ole. Tänä vuonna nämä moniväriset kimput vetoavat minuun ehkä eniten.

 

 

 

 

 

 

 

 

Tänä vuonna joulukukkien hankita jäi matkamme takia vähäiseksi.

Siksi näiden tulppaanien väriloisto tuntuu enemmän kuin tervetulleilta.

Luulenpa, ettei tämä kimppu jää myöskään viimeiseksi...

 

 

Ihanaa torstaita!