perjantai 29. joulukuuta 2017

Välipäivien touhuja


Koska minulla on joululomaa hulppeat kaksi viikkoa, en pysty viettämään sitä pelkästään laiskasti lorvien. Tosin aamut yöpaidassa ovat saattaneet venyä normiarkea pidemmiksi ja muutenkin olo on ollut mukavan leppoisaa. Se, että töistä ja pojan harrastuksista on ollut hieman vapaata, on mahdollistanut sen, että olen pystynyt ja jaksanut keskittyä myös niihin (ei niin mukaviin) rästihommiin...






Olen työstänyt ja viimeistellyt opiskeluihin liittyvää ensimmäistä näyttötutkintoani.
Teen  portfolion PowerPoint-tyylisenä ja vaikka olen aloittanut sen tekemistä jo ennen joulua, tuntuu, että yksityiskohdissa on vielä hiomista.
Tammikuun alussa hyväksytän työni ja teen sen jälkeen vielä tarvittavat korjaukset, jonka jälkeen olen valmis antamaan näyttöni.







Joululomallani olen myös työstänyt toiminimeni kevätkauden sopimuksia ja sen kirjanpitoa.
Koska yritystoimintani on pienimuotoista, on kirjanpito vielä suhteellisen yksinkertaista.
Kuittien järjestämiseen ja kirjaamiseen saan kuitenkin kulutettua yllättävän paljon aikaa
Teen tämän nyt vuoden lopussa, sillä tilikauteni päättyy tähän joulukuuhun.
On ainakin yksi työläämpi homma jo valmiiksi tehtynä ennen kevättä.
 


 
 
  
Loma on jo tässä vaiheessa tuntunut erinomaisen hyvälle. Jonkin verran tulee istuttua tietokoneen äärellä, mutta yritän välillä tehdä ihan jotain muuta. Ulkoilukelit ovat olleet koko joulukuun täällä päin Suomea erittäin vaihtelevia, joten toivotaan, että sää suosisi välillä myös ulkoilua.  Kuluva vuosi alkaa uhkaavasti kääntyä loppusuoralle. En ole ajatellut tehdään minkään valtakunnan yhteenvetoja tai tilinpäätöksiä menneestä vuodesta (paitis tuon yhden pakollisen) enkä myöskään uuden vuoden lupauksia tulevalle vuodelle.
 
 
 
 
Näillä mennään mitä on, tässä ja nyt... ja jos hyvin käy, tästä päivästä tulee hitusen parempi kuin eilisestä.
 
 
 
 
 

keskiviikko 27. joulukuuta 2017

Lähes meditatiivinen kokemus



Joulupäivänä innotuin keittämään joulupuuroa. Ei mitään sen ihmeellisempää, ihan tavallista riisipuuroa vain ja luumu-rusinakeittokin oli kaupasta ostettua. Koska puuron keittäminen ei ole mitään pikaruokaa, panostin sen valmistamiseen mitä suuremmalla hartaudella...






Valmistin puuron haudutuskattilassa ja annoin puuron rauhassa poristen kypsyä.
Puuron keittämisen lomassa valmistelin kattausta, sillä halusin että niinkin yksinkertainen ruoka tarjoillaan (joulun kunniaksi) kauniisti.
 
 
 




Koska halusin panostaa kattaukseen, päätin kokeilla samalla myös valokuvausta
Asettelin syvät keittolautaset, servietit ja luumu-rusinakiisselikannun pöydälle.
Asetelmaa täydensin vielä kynttilällä ja tunnelmavalaistuksella.
 
 
 
 
 

Puuron keittäminen oli minulle lähes meditatiivinen kokemus.
Sekoittelin puuroa,  kokeilin kattauksen kuvakulmia ja valaistusta.
Sain touhuta keittiössä ihan rauhassa ja olla ajatuksieni kanssa yksin.




Harvoin koen ruoanlaiton näin rentouttavana (jos koskaan!), mutta tällä kertaa se oli ainutlaatuinen kokemus.
Ehkä minun pitää ruveta keittämään puuroa useamminkin kuin vain kerran vuodessa jouluna...





tiistai 26. joulukuuta 2017

Vastaisku


Poikani sai joululahjaksi palapelin. Mietin aluksi, miten tämä mahtaa sopia enää 11-vuotiaan "kokemusmaailmaan", kun sen täyttää virtuaalisestin PlayStation- , You Tube- ja SOME-maailma. Leppoisat joulunpyhät tarjosivat kuitenkin oivan mahdollisuuden rauhoittumiseen ja palapelin tekemiseen...






Palapeli oli kooltaan 300 palan peli ja olohuoneen lattia oli oivallinen paikka sen kokoamiseen.
Se osoittautui riittävän haasteelliseksi sellaiselle lapselle, joka ei ole palapelejä tehnyt enää vuosiin..
Lisäksi siinä oli opettavainenkin puoli; palapeliä tehdessä maailman kartta, maat ja maan osat tulivat tutuiksi.







Koska poikamme ei ole pikkulapsiaikojen jälkeen tehnyt palapelejä, oli sen aloittaminen hieman haasteellista. Oikeiden palojen löytäminen satojen palojen joukossa aiheutti hieman turhautumisen puuskutusta, varsinkin, kun poika tajusi, ettei se valmistukaan ihan heti, tässä ja nyt. Me vanhemmat tarjouduimme antamaan vinkkejä ja ihan konkreettista apua. Palapelin tekemisestä tulikin hauska yhdessäolon hetki, jossa yli-innokasta äitiä sai jopa hieman toppuutella lapsen auttamisessa... ;)
 
 
 
 




Palapeli valmistui kahden illan aikana ja se taisi olla kooltaan juuri sopiva.
Siinä oli riittävästi haastetta; sen verran vaikeusastetta, että palapelin kokoamiseen piti oikein pysähtyä ja keskittyä.
Mukavana lisänä tässä tuli samalla harjoiteltua vähän silmä-käsiyhteistyötä ja hahmottamista ihan konkreettisella tavalla.
Ja lopputulos, se palapelin valmistuminen, toi taatusti hieman erilaisen onnistumisen kokemuksen.
 
 
Erinomainen vastaisku kaiken maailman virtuaalipeleille!
Suosittelen lämpimästi...
 
 
 
 
 
 
 
 
 

maanantai 25. joulukuuta 2017

Jouluaaton (jälki)tunnelmia


Ostin ennen joulua uuden puhelimen ja nyt olen yrittänyt opetella sen käyttöä. Koska kuvaan paljon, oli kameran valokuvausominaisuuksilla painoarvoa. Tässä vielä opettelen puhelimen ja sen erilaisten hienouksien käyttöä, mutta jotain kuvia sain sentään siirrettyä  blogini puolelle...


 
Joulu on vietetty tämän vuoden osalta ja nyt se on enää muisto vain.
Muistona sydämissä ja muutamina kuvina...
 







Joulun vietto sujuu meillä perinteisesti hyvin rauhallisesti.
Joka vuosi jouluaatto alkaa yhteisellä puurolla äitimummin luona.
Tänä vuonna hänen luokseen oli kerääntynyt me kaikki kolme sisarusta perheineen.
Kuuntelimme joulurauhan julistuksen televisiosta ja jaoimme pienet joulumuistamiset. keskenämme.
Pieni lämmin hetki joulun vietossa, mutta ainakin minulle se on tosi tärkeä.
 
 
 
 



Tämän jälkeen kaikki siirtyivät omiin koteihinsa joulun viettoon.
Meillä se tarkoittaa joulusaunaan valmistautumista ja sen jälkeen lahjojen jakoa.
Joulusauna saunottiin kynttilän valossa ja sinä aikana joulupukki oli tuonut lahjat kuusen alle.
Tänäkin vuonna joulupukki pääsi yllättämään ja lahjat olivat erittäin mieluisat.
 
 
 

 
 
 
Jouluruoka on meillä pääsääntöisesti tehty riistasta ja oli mukaan kelpuutettu muutama joululaatikkokin.
Meillä joulupöydän antimet on suhteellisen vähäiset, mutta mielestäni sitäkin paremmat ja laadukkaat.
Joulupöytäämme pääsi tänä vuonna koristamaan uusi pöytäliina, jossa värit olivat hyvinkin maltilliset.
Kattauksesta en valitettavasti tällä kertaa ottanut kuvaa, mutta se oli hyvinkin selkeää ja yksinkertaista.
Pentikin Halla-astiasto ja hopean harmaat servietit, juomalaseina häälahjaksi saamat kristallilasit.
 
 
 
 

 
 
Ruokailin jälkeen kellahdimme koko porukka sohvalle katsomaan telkkaria ja olemaan yhdessä.
Poikamme innostui kokoamaan lahjaksi saamaansa palapeliä, johon me vanhemmatkin osallistuimme.
Illan kuluessa yksi toisensa jälkeen hipsi hiljalleen nukkumaan.
Päällimmäisenä olotilana taisi kaikilla olla onnellisuus...
 
 
 
Joulumme toistuu hyvinkin samalla tavalla, vuodesta toiseen...perinteisesti.
Sen vietossa ei meillä ole tapahtunut suuria muutoksia, eikä siihen tunnu olevan edes tarvetta...
 
 
Tärkeintä on yhdessä oleminen ja kiireettömyys. 
Se, kun kaikki jouluun liittyvät askareet on tehtynä ja voi vain nauttia olotilasta. 
Se, että saa/ voi seuraavana aamuna nukkua pitkään ja olla tekemättä yhtään mitään.
Se, että saa pysähtyä vain olemaan ja nauttimaan hetkestä...
 
 
 
 
Mukavia joulun pyhiä edelleen!
 
 
 

torstai 21. joulukuuta 2017

Väsynyt, mutta onnellinen


Tämä lukuvuosi olisi sitten laitettu ns. pakettiin. Taakse jäi melkoisen työntäytteinen syyskausi, mutta tyytyväisenä voin huokaista, että selvisinpä siitä!





(kuva: Pixapay)


Aikataulullisesti syksy on ollut ohjelmoitua ja toisinaan kiireistäkin.
Työn ja opiskelun yhdistämisen tiesin aiheuttavan ajankäytön suhteen hieman enemmän säätämistä, mutta kaikesta on selvitty.
Joulukuuhun kiteytyi ne viimeisimmät puristukset, mutta tähän on nyt päästy.
Olo on nyt väsynyt, mutta onnellinen.




(Kuva: Pixapay)

Edessä on kahden viikon joululoma, joka on osittain pakon sanelemana jo (hieman) ohjelmoitu.
Joulun jälkeen täytyy ruveta työstämään ensimmäisen näytön arviointia ja portfoliota valmiiksi.
Heti tammikuun alussa olen lupautunut mennä tekemään inventaariota pojan jääkiekkoseuran hyväksi.
Lisäksi minun täytyy käväistä päivittämässä kevään opintojani, jotta tiedän suunnitella taas tulevaa kevättä.

 
 
 
 
 
 
(Kuva: Pixapay)
 
Loma alkoi tänään ja vielä ehdin muutaman päivän ajan valmistelen kotia jouluun.
Tänään sain siivottua osan joulusiivouksesta ja  loppu illan taidan ottaa leppoisasti sohvalla glögiä maistellen.
Huomenna taas jatketaan. Käyn kaupungilla ostamassa muutamat joululahjat ja ehkä innostun leipomaan pipareita tai joulutorttuja.
Nyt ei enää hötkyillä.




Joulua vietetään oman perheen kesken  hieman rauhallisemmin ja luultavasti blogini hiljenee ainakin joulun pyhiksi.
Mutta nyt täällä siirrytään vähitellen lomatunnelmiin...
 
 
 





tiistai 19. joulukuuta 2017

DIY - pillikranssi


Kun se päähänpisto tulee, niin eihän minua pysäytä enää mikään....







Ostin HIMMELI-kirjan joululahjaksi muutama joulu sitten.
Tarkoituksena oli ruveta tehtailemaan himmeleitä oikein urakalla, mutta se jäi ajatuksen asteelle.
Aina välillä olen selaillut ja lueskellut kirjaa ja miettinyt, mitä himmeliä alkaisi tekemään.
Pikkupioni-blogin innoittamana innostuin kokeilemaan himmelin sijaan kranssin tekemistä.






Materiaalina käytin mustia pillejä ja rautalankaa.
Pillit katkasin määrämittaan niin, ettei kokonaisesta pillistä jäänyt hukkapaloja. Yhden pillin mitaksi tuli n. 7 cm.
Rautalanka oli tähän tarkoitukseen ehkä hieman liian paksua, mutta sen täytyi kelvata tähän hätään, inspiraation puhjetessa.
 


 



 
Periaatteessa perusversion (viisikulmio) tekemiseen ei mene kauan aikaa, mutta meikäläisellä ei yleensä ole tapana perehtyä ohjeisiin.
 Nihkeän alun jälkeen pääsin vauhtiin ja kranssi alkoi muodostua. Toteutus ei ollut ihan kirjan ohjeiden mukainen, mutta sain sen valmiiksi.
Kranssin tekemiseen sain kulutettua enemmän  enemmän aikaa kuin luulin, mutta lopputulos kyllä palkitsi.
Tällä kokemuksella näitä voisi tehdä enemmänkin ja kokeilla kirjan muitakin versioita.
Minähän ihan innostuin!
 



 
 
 
Kranssi on läpimitaltaan n. 40 cm ja rautalangan ansiosta se on aika jämäkkä.
Koska rautalanka oli aavistuksen liian paksua, käytin apuna kärkipihtejä, joilla sain kulmista/taitekohdista ns. löysät pois.
Kärkipihdit oli hyvät myös lankojen päiden taitteluun. Pientä näpertelyä siis, mutta oikeilla työkaluilla sain kranssista oikein kelvollisen.
Ripustin kranssi kokeiluluonteisesti työhuoneeni seinälle ja siinä se näytti oikein sievältä.
 
 
 
 
Jos olen vielä oikein ahkera (ja aikaansaava), voi olla, että teen näitä useammankin.
Ehkä joku päätyy lahjaksikin...
 

 
 
P.S. Nyt eletään valokuvauksen suhteen niitä haasteellisimpia aikoja. Kuvaushetkellä päivä oli sään puolesta mitä synkin ja kuvankäsittelystä huolimatta lopputulos on kutakuinkin karmeata katsottavaa. Onneksi kohta mennään taas kohti valoisampia aikoja...
 
 
 

sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Jouluinen synninpäästö?


Ensi viikolla on jo joulu. Perinteisesti minulla on ollut aina joulukiirettä ja pienimuotoista stressiä. Olosuhteiden pakosta ja ajan kuluessa olen vaihtamassa asennetta jouluvalmisteluihin...




(kuva Pixapay)


Moni jouluun liittyvä asia on tehtävälistalla tekemättä, mutta jostain syystä olen rauhallisin mielin.
Tämä aika vuodesta on meillä opettajilla se yksi kiireisimmistä, joten jouluvalmistelut ovat väkisinkin jääneet vähäiseksi.
Koska olen huono tekemään asioita hyvissä ajoin tai etukäteen, on ne jääneet taka-alalle, odottamaan niitä ns. rauhallisempia aikoja.
Jopa niin, että tänä vuonna joulukortit jäi lähettämättä sekä sukulaisille että ystäville. Niin, että sorry vaan....
 
 
 
 
 
(kuva Pixapay)
 
 
Oppilaiden todistukset kirjoitin viikonloppuna ja ajattelin tehdä ne jouluvalmistelut tässä viimeisen viikon aikana.
Tehtävälistaa olen karsinut ja pyrin noudattamaan Marttojen neuvoa: "Jos et aio viettää joulua komerossa keskity, siivouksessa olennaiseen".
Eli tehtävälistalla on kodin perussiivous (ei siis puunausta), lakanoiden vaihto, saunan pesu, pipareiden ja joulutorttujen leipominen.
Ja silti voi olla, että tässä tulee vielä pienimuotoista kiirettä.

.



                                                      
 
(kuva Pixapayn)

Koulussa lukuvuosi päättyy torstaina ja olen ajatellut, että muutaman päivän aikana ehdin suoriutumaan kaikesta. 
Lahjojen ostamisessa on tänä vuonna vähäisempää (kiitos odottamattoman auton kytkinremontin) ja minulla on enää muutama lahja ostamatta.
Jouluruokien suhteen olen päättänyt kokeilla "ulkoistamista" eli ostan ne vähäiset joululaatikot työkaveriltani ja muut ruoat lähikaupasta.
Joulupöydän antimet kun koostuvat meillä pääasiallisesti riistasta.
 



Olen ajatellut, että joulu tulee meille tänä vuonna vähemmälläkin touhottamisella. Kun olen tämän asian itseni kanssa käynyt läpi, en ota tästä asiasta niin paljon paineita. Kuten niin monet kerrat olen sanonut, olen jouluihmisiä, mutta en välttämättä välitä siitä jouluperinteestä, jossa perheen äidit ottavat joulun onnistumisesta kaiken vastuun puunaamalla koko talon ja loihtimalla komea joulupöydän.


Tuntuu, että olen pääsemässä jossain määrin "joulusuoriutumisen" paineesta. Olen tehnyt jo aikoja sitten hyvässä yhteisymmärryksessä mieheni kanssa joulustamme toisenlaisen - meidän näköisemme. Mielestäni joulu ei tule pelkästään tekemällä tai suoriutumalla. Vaikka teen jouluvalmisteluja vähän vähemmän, on meidän joulumme kuitenkin hyvin perinteinen. Ehkä minä näytän vuorostani lapselleni esimerkkiä, että jouluun valmistautuminen voi olla toisenlaistakin. Se on ihan yhtä arvokasta, vaikka tekee sen hieman vähemmällä vaivalla ja stressillä.



Vai mitä mieltä olette...?
 


 Oikein hyvää 3. adventtia!