Harvinaisempi näky

Tässä taloudessa syödään vihreätä salaattia aivan liian harvoin ja vähän. Jokapäiväisessä ruokapöydässämme on aina kaupan punajuurisalaattia ja valmiiksi viipaloituna paprikaa ja kurkkua. Perinteinen vihreä salaatti on meillä harvinaisempi näky.

Joskus innostun tekemään tällaista perussalaattia, jonka ainekset ovat hyvinkin yllätyksettömät. Kahta eri salaattia, kurkkua, luumutomaattia ja kahta eri väristä suippopaprikaa. Niin helppoa ja yksinkertaista... ja silti salaattia tulee tehtyä vain joskus.

 

 

 

 

 

 

Tämän perheen nuorimmainen ei salaateista välitä. Hän syö kurkun kurkkuna ja paprikan paprikana. Hän ei syö salaattia (kuin väkipakolla), vaikka vedottaisiin "että kyllä Teemu Selännekin syö"...josta ei meillä vanhemmillakaan kyllä ole ihan täyttä varmuutta ;).

 

 

 

 

 

 

Kesällä salaattia tulee tehtyä ehkä hieman useammin, koska silloin haluaa muutenkin syödä kevyemmin kaiken grillatun ruoan vastapainona. Silloinkin teemme vain tällaista perussalaattia. Joskus mukana voi olla pilkottua kukkakaalia...

tai jotain muuta yhtä mielikuvituksetonta.

 

 

 

 

Eilen, lauantaina, mietin, mitä sitä touhuisi keittiössä. Jotain pientä ja simppeliä. Sämpylöitä en viitsinyt ruveta tekemään ja pullataikinan tekeminen tuntui siihen fiilikseen myös liian työläältä. Inspiraationi sain kauppareissulta, kun bongasin "Hevi-hyllyltä" kahden värisiä suippopaprikoita. Ja  niin ruokapöytäämme päätyi tämä harvinainen ja värikäs näky...

 

 

 

 

Tällä hetkellä kotona on rauhallista. Tosin melkein ainahan meillä on... Poika on vielä äiti-mummin luona yökyläilemässä ja täällä aloitellaan aamua. Minä heräsin jo seitsemän aikaan ja aamupala on siis jo syöty kaikessa rauhassa (ts. yksikseen). Isäntä heräsi hetki sitten ja aloittelee kanssa omaa "hidasta aamua". Vaikka meillä yleensäkin on rauhalliset aamut, niin pojan ollessa pois, meillä on VIELÄ rauhallisempaa...

 

 

Minä olen hetken päästä suuntamassa ulos pakkaseen aamulenkille. Jossain vaiheessa täytyy "jälkikasvu" hakea kotiin ja se suunniteltu mullanvaihtoprojekti olisi tämän päivän tekolistalla ykkösenä. Isäntä suunnittelee lähtevänsä vielä hiihtämään (!) onnettomalle hiihtoladulle, koska ei voi kipeytyvän jalkansa kanssa tehdä juoksulenkkiä. Hän ottaa kirjaimellisesti hyödyn irti viimeisistä (olemattomista) lumista. Eilenkin hän hiihti yhteensä 30 km samaa 1,7 kilometrin lenkkiä ympäri...kierroksia sai siis tehdä useammankin...hullun hommaa, sanon minä (joka ei ymmärrä hiihdosta mitään!)

 

 

 

Tänään on luvattua ihanaa aurinkoista ja keväistä säätä. Jos saisi siitä energiaa tälle päivälle (= mullanvaihtoon)...ja vähän tulevalle viikollekin!!!!