Nyt se on sitten tehty. Tämän talouden viherkasvit on huollettu tältä osin.
Meikäläisellä ei ollut kyllä minkään valtakunnan motivaatiota aloittaa tätä hommaa, mutta pakko siihen oli vain ryhtyä. Meidän keittiö muuttui muutamaksi tunniksi operaation keskuspaikaksi.
Ensin vuorossa oli pienemmät ruukut, joissa kaikissa on anopinkieliä. Multa oli näissä paakkuuntunut jo melko tiiviiksi, joten toimenpiteelle olikin jo tilausta.
Muutamissa ruukuissa alkoi olla jo selvästikin ahdasta. Piti vähän penkoa varastoja, jotta löytäisin sopivia ruukkuja näille "uusjakoon" meneville anopinkielille.
Nyt näitä anopinkieliä kasvaa vähän joka huoneessa. Ovat vielä niin helppohoitoisia, etteivät ole moksiskaan, jos joskus unohdan kastella niitä. Ei ihmekään, että ne ovat minun suosikkiviherkasvejani.
Isompien viherkasvien kohdalla tyydyin, olosuhteiden pakosta, lisäämään vain vähän multaa, sillä multapussini oli kummasti huvennut jo anopinkieliä istuttaessa. Olin muutenkin ajatellut, etten suorita massiivisia ruukun- tai mullanvaihtoja näiden isompien kasvien osalta.
Urakka on siis hoidettu ja nyt sitten seurataan, miten kasvit tästä "höykytyksestä" selviävät: innostuvatko kasvamaan uuteen kukoistukseen vai näivettyvätkö kenties kokonaan. Peukut pystyyn kukoistuksen puolesta!
Ja seuraava "kevään pakkopullahomma" on ikkunoiden pesu, mutta se on ohjelmassa paljon myöhemmin keväällä, katupölyjen laskeuduttua. Ja siihen on (onneksi) vielä aikaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti