Katoavaa kaunetta

Tässä eräänä iltapäivänä ryhdyin jälleen pihahommiin. Aloitin ruohonleikkuulla, mutta sitten innostuin siistimään aidanreunuksia ja etupihan kivialuetta. Siinä vierähtikin mukavasti muutama tunti ruohontupsuja leikaten ja nyppien. Nämä puutarha hommat ovat kyllä siitä kiitollisia, että heti näkee kättensä jäljet.

Meillä kukkii pihan ainoa omenapuu. Sen on poika saanut tädiltään ristiäislahjaksi,
mutta vuosien saatossa olen jo unohtanut koko puun nimen.

 

 

 

 

Sen kukinnot ovat niin hentoiset ja kauniit. Valitettavasti tämä (niin kuin moni muukin) kauneus on katoavaista.
Onneksi ehdin ikuistamaan omenapuun kukinnan kamerallani.

 

 

 

Viime vuonna tämä talvilajike innostui tekemään hedelmää jopa huikean yhden (!) omenan verran.
Jos tänä vuonna saataisiin vähän enemmän satoa...;)

 

 

Täällä muutenkin alan virittäytyä pikku hiljaa puutarhahoito-taajuudelle.

Seuraavaksi hankintalistalla kesäkukat, villiviinin taimet, kuorikatetta ja multaa.

Eiköhän se siitä sitten lähde...