Veljenpoika

Pääsimme juhlistamaan tänä viikonloppuna veljenpoikani konfirmaatiota...

 

 

Konfirmaation pääpaikkana toimi kaunis Rauman Pyhän Ristin kirkko.

Juhlapäivää oli todistamassa iso joukko rippinuorten sukulaisia ja ystäviä.

 

 

 

 

Oli hyvin liikuttavaa seurata näitä nuoria heidän tämän hetkisen elämänsä suurimmassa juhlassa, yhden askeleen lähempänä heidän aikuistumistaan. Varsinkin kun tuntuu, että he olivat juuri vähän aikaa sitten olleet ihan pieniä...

 

 

Kirkkomenojen jälkeiseksi juhlapaikaksi oli valittu idyllinen Rauman Merimuseo.

Osa juhlaväestä tutkiskeli odottaessaan aulassa olevia vanhoihin laivoihin (ja yleensä merenkulkuun) liittyviä esineitä.

Rauman Merimuseolla on ollut vaiherikas menneisyys. Se on toiminut aikaisemmin mm. nuorisotalona (minun nuoruudessani se tunnettiin Bosena) ja merikouluna. Puitteet pienimuotoisille juhlille ovat hienot. Juhlatila ei juuri koristeita kaipaa. 

 

 

 

 Alkumaljojen jälkeen pääsimme syömään maukasta ruokaa. Pöydät oli aseteltu U-muotoon, jolloin juhlaväki pystyi hyvin keskustelemaan ja juhlasta tuli hyvin lämminhenkinen.

Pöydissä oli kauniit pöytäkukkaset, joissa oli käytetty luonnonkukkia; lupiineja, koiranputkia, apilaa, päivänkakkaroita, syreenin oksia, pioneja ja koiranputkea. Kaunis kesäinen asetelma, jonka (ymmärtääkseni) veljeni vaimo oli ihan itse tehnyt tätä juhlaa varten.

 

 

 

 

Ruokailun jälkeen nautimme tietenkin kakkukahvit ja saimme kuulla kummisedän pitämän puheen , jonka aikana hän antoi kummilapselleen rippiristin lisäksi matkamuistoja juuri päättyneeltä Australian matkalta. Jokainen matkamuisto oli myös vertauskuvan elämästä, ollen myös opastukseksi sekä evästykseksi elämässä eteenpäin.

 

 

 

 

Nuorten juhlissa päällimmäisenä tunteena on aina positiivisuus ja iloisuus. Heillä on elämä edessään ja tämä konfirmaatiopäivä on yksi iso etappi heidän elämässään. Oli ilo ja kunnia olla juhlistamassa sitä yhdessä muun juhlaväen kanssa. Kaikkea hyvää veljenpojalleni tästä eteenpäinkin!!!!