Maaliskuun mietteitä

Kevät tulee väkisinkin, vaikka aamuisin lämpömittari näyttää pakkasta ja saa kulkea vielä talvivaatteissa. Päivät ovat selvästi pidentyneet ja talven jälkeen valon määrä on jopa terapeuttista. On ihana herätä valoisiin aamuihin...

 

 

Minulle maaliskuu on eräänlainen välikuukausi. Ei ole enää oikein talvi, mutta ei kevätkään.

Kevät näyttää tulevan hieman ontuen, koska talvi jaksaa pitää kiinni vielä olemassaolostaan.

Poikamme haaveili vielä viime viikolla ottavansa polkupyöränsä talvivarastosta, kunnes tänne satoikin lunta oikein kunnolla. Polkupyörähaaveilut ja lenkkareiden "korkkaaminen" sai siirtyä toistaiseksi hamaan tulevaisuuteen...tai ainakin ensi viikkoon.

 

 

 

 

 

Monet ihmiset lukevat kasviluetteloita, istuttavat siemeniä ja suunnittelevat jo täydellä höyryllä puutarhaansa. Minun "sisäinen hortonomini" herää vasta toukokuussa. Vähän sama ideologia vallitsee myös vaatekaapissani ja kodin sisustuksessa. Keväthuumaa ei ole vielä havaittavissa, mutta ehkä sekin tästä pikku hiljaa heräilee. Vaikka kevättä hehkutetaan lehdissä, en osaa (tai pysty) ajattelemaan vielä kevättä. Onhan täällä vielä lunta maassa (tosin vähän) ja kevättalviset kelit parhaimmillaan. Nytkin ulkona on n. neljä astetta pakkasta ja aurinko paistaa. Minä siirryn "kevätmoodin" ehkä hieman jäljessä ja aion nauttia tästäkin siirtymävaiheesta täysin rinnoin...

 

 

 

 

Oikein ihanaa maaliskuista viikonloppua kaikille!