Päivä "harakoille"...

Tiedäthän tunteen, kun olet suunnitellut jotain tulevalle päivälle ja sitten tapahtuu jotain odottamatonta, joka muuttaa koko asian. Maanantaina oli minulla sellainen päivä...

 

 

Pitkästä aikaa minulle tuli oikein kunnon migreeni. Ensin se alkoi tutuilla näköhäiriöillä muuttuen melko pian jomottavaksi päänsäryksi.

Sinnittelin pääkipuni kanssa jonkin aikaa töissä, mutta sitten näin parhaakseni lähteä kotiin lepäämään.

Nukuin yli kolme ja puoli tuntia ja havahduin siihen, kun lapseni tuli koulusta kotiin.

Se jomottavin päänsärkyni oli onneksi mennyt ohi, mutta oloni oli jokseenkin pöpperöinen...

 

 

 

Hieman sekainen olotila jatkuikin koko loppu päivän ja -illan. Olin suunnitellut tekeväni päivän aikana kaikenlaista "pientä puhdetta",mutta nyt suoriuduin nippa nappa kaikesta pakollisesta (esim. seuraavan päivän tunnin valmistelusta). Takaisin nukkumaan meni jälleen ilta kymmeneltä ja unta riitti hyvin vielä seuraavaan aamuun. Päivä meni totaalisesti "harakoille"...

 

Tämä ikävä seuralainen vierailee luonani yleensä täysin varoittamatta. Siskolla ja isälläni on ollut tätä samaa migreenivaivaa ja minulla tämä antoi ensioireita aikuisiällä. Migreeni on pysynyt koko sen olemassaolon ajan samantapaisena: ensi tulee näön sumentumaa, ei siis sahalaitoja ja tämän jälkeen alkaa armoton päänsärky. Yleensä pystyn olemaan päänsäryn kanssa (särkylääkkeen voimalla) suhteellisen hyvin töissä, mutta välillä jomotus on sen verran lamaannuttavaa, että haluan mennä vain nukkumaan. Migreenissäni en tarvitse pimennettyä huonetta enkä myöskään oksentele. Migreeni menee pois levolla ja seuraavana päivänä usein muistona siitä on vielä pieni päänsäryn aavistus jossain tuolla pääkopan uumenissa.

 

Mikä migreenin alkamisen aiheutti? Luulepa, että syntipukkina oli maanantai aamun ihana auringonpaiste. Olipa jälleen hyvä muistutus siitä, että täytynee kaivaa aurinkolasit esille...varmuuden vuoksi ja vastaisuuden varalle. Onneksi olen nyt jo tokeentumaan päin...

 

 

 

 

Parempaa loppu viikkoa teille!