Viime sunnuntaina pääsin monen vuoden tauon jälkeen kokeilemaan bailatinoa...
Rehvakkaana valitsin heti kolme tuntia putkeen tanssimista.
Jo ensimmäisen lämmittelyn alkuminuuteilla tuli selväksi, että hiki virtaisi tuntien aikana.
Miten ihanaa oli tanssia pitkästä aikaa lainalasirytmejä. Niin vaikeaa... ja niin kivaa!!!
Nuorempana harrastetulla kilpatanssitaustalla pärjäsi melko hyvin toiselle tunnille asti.
Viimeisellä ja haastavimmalla tunnilla tuli meikäläiselle jo enemmän ongelmia.
Pää kyllä tiesi, mitä piti tehdä, mutta jalat eivät suostuneet vain toimimaan.
Tai ehkä se oli vain harjoituksen puutetta...
Oli pitkästä aikaa todella mukavaa miettiä lattareiden tekniikkaa ja harjoitella yksityiskohtia. Erilaisissa lattarijumpissa ja zumbassa tekniikkaa ei juurikaan hiota ja siksi tämä tuntuikin jälleen niin hienolta...ja vaikealta (taisin jo sanoa aikaisemmin!). Ja vaikka minä viimeisillä voimillani yritin tanssia räpeltää vielä kolmannella tunnilla, en suinkaan vaipunut epätoivoon, vaan nautin kaikilla soluillani. Paita hiestä märkänä ja mieli virkistyneenä jäin odottamaan seuraavaa bailatino kertaa. Muistona sunnuntain hytkytyksestä oli maanantaina kipeytyneet kylkilihakset ja pakarat. Valitettavasti täällä ei voi harrastaa lajia säännöllisesti, vaan meille tulee vierailija naapurikaupungista, seuraavaksi vasta toukokuussa.
Täällä lattarisydän kuitenkin sykkii taas pitkän tauon jälkeen...
P.S Muistutan teitä vielä Desenion alennuksesta. Käy nappaamassa alennuskoodi edellisestä postauksesta. Vielä tämä päivä aikaa....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti