Isänpäivänä

Meillä isänpäivää vietettiin suhteellisen perinteiseen tapaan. Aamulla varovainen herätys, hieman parempi aamukattaus ja isän muistaminen lahjalla ja kortilla. Tosin poika oli unohtanut oman korttinsa pulpettiinsa, mutta isä saa sen sitten jälkitoimituksena.Tänä vuonna meillä oli hieman pienempimuotoinen isänpäivälounas, sillä molemmat vanhemmista lapsista oli reissun päällä. Meillä tämä nuorimmainen sai siis edustaa kaikkia lapsia. Perinteiseen tapaan söimme kotona "parempaa" juhlaruokaa, joka tietenkin oli iskän valmistamaa riistaa. Minä huolehdin perunamuusista ja jälkiruoan valmistamisesta.

Meillä ei kakkuja oikein suosita ja mietin hetken aikaa mitä oikein tarjoilisin.

Juustokakku kävi mielessä, mutta sitten sain ajatuksen kokeilla perinteistä Pappilan hätävaraa.

Tosin minulla tämä taisi olla ihan ensimmäinen kerta, kun teen kyseistä jälkiruokaa.

 

 

 

 

Yleensä Pappilan hätävara tehdään kaapista löytyvistä kekseistä ja pullista, mutta jostain syytä meillä oli vain pieni pala pullaa.

Niinpä kävin pikaisesti hakemassa lähikaupasta lisukkeita; keksiä, jäätelöä, kermaa ja pakaste marjoja.

Näitä aineosia sopivasti yhdistelemällä jälkiruoan onnistuminen oli varmaa..

 

 

 

 

 

Murskasin keksejä pienemmäksi ja laitoin ne jälkiruokakulhon pohjalle, päälle vähän mansikkahilloa.

Seuraavaan kerrokseen laiton  pieneksi kuutioituja pullanpaloja ja kermavaahtoa.

Tämän päälle laitoin vielä vaniljajäätelöä ja pakastemarjoja.

Koristelun viimeistelin puolikkaalla keksillä ja suklaarouheella.

 

 

 

Tämän helpompaa ei jälkiruoan tekeminen voi oikeastaan enää olla. Lopputulos oli näyttävä...ja täyttävä. Poika totesi, ettei ole koskaan ennen syönyt tällaista ja pisteitä herusi häneltä nykynuorison tyyliä lainatakseni " 4/5 " verran. Isäntäkin totesi jälkiruoan oikein herkulliseksi, joten Pappilan hätävara taisi päästä perheraadin puolesta siihen jälkiruokien sarjaan, jota tehdään jatkossakin.

Nyt toivottelen kaikille maailman isille oikein hyvää isänpäivää!