Marraskuuta mennään kovaa vauhtia eteenpäin ja mielessä siintää jo joulu...tai oikeastaan ajanjakso ennen sitä. Tiedossa on jälleen se suhteellisen kiireinen ajanjakso, josta täytyy suoriutua jollain konstilla...
Syksyn aikatauluttaminen ja kiire (minulle melkein kirosana) on vielä hyvässä muistissa ja kohta olen samassa tilanteessa.
Töissä alkaa oppilaiden arvioinnit, erilaisiin juhliin ja tapahtumiin osallistuminen ja ne jouluvalmistelut.
Opiskeluhommissa olisi tarkoitus rutistaa se ensimmäinen näyttötutkinto "kirjoihin ja kansiin".
Tällä hetkellä minua taitaa enemmänkin ärsyttää tämä kiireen tuntu.
Haluaisin jollain tavalla pystyä vaikuttamaan siihen paremmin, mutta meikäläisen keinot on aika vähissä...tai sitten vuorokauteen pitäisi saada enemmän tunteja.
Ikä tuntuu tekevän tässä kaaoksessa tehtävänsä. Vaikka olenkin tehokas, en ole enää niin tehokas tai aikaansaava kuin nuorempana.
Ehkä ei tarvitsekaan, mutta kuitenkin...Vuosi vuodelta tämä saman toistuva tilanne on alkanut rassaamaan minua enemmän.
Mitä siis haluan? Vastaus: Hidastaa tahtia. Miten? Vastaus: En tiedä - vielä.
Opiskelujeni suhteen tein viime viikolla ratkaisun, jossa jään helmikuun alusta opintovapaalle ja keksityn vain opiskeluuni.
Minulla olisi mahdollisuus valmistua jo vuoden päästä jouluna, mutta nyt en ole ihan varma, haluanko pitää kiirettä vai nauttia opiskelusta sinne seuraavaan kevääseen asti. Tähän asiaan otan kuitenkin pienen henkisen aikalisän.
Yritän olla vuodattamatta tästä ainaisesta kiireestä, sillä onhan tämä suureta osin ihan itse aiheutettua. Kieltämättä odotan alkavaa opintovapaatani, sillä silloin voin hyvällä omallatunnolla keskittyä opiskeluuni...ja ehkä marista vähemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti