Elämä on

Arki on lähtenyt sellaisella vauhdilla liikkeelle, että hädin tuskin itse pysyy mukana. Tällaisina hetkinä epäilen omaa ajanhallintataitojani, vaikka todellisuudessa tiedän, että se on ihan kunnossa. Nykyinen elämäntilanne sattuu nyt vain olemaan sen verran hektistä ja aikataulutettua, että virran mukana mennään...

Maanantaista on minulle tullut sellainen "lempparipäivä" (perjantain lisäksi), jolloin minulla on yleensä vähiten ohjelmaa. Usein se täyttyy työpäivän jälkeen kotitöistä, mutta ehdin minä joskus ihan löhöämään sohvalla ja katsomaan televisiota. Arkipäivistä tiistai, keskiviikko ja torstai menevät pääasiallisesti lapsen jääkiekkotreeneihin kuskaamisessa. Pojan harjoitukset kestävät, riippuen päivästä, kahdesta ja puolesta tunnista kolmeen tuntiin. Silloinkin yritän sen "luppoajan" tehdä jotain yleishyödyllistä: käydä kaupassa, kävelylenkillä, kirjastossa, äidin luona ja tietenkin yritän seurata myös pojan harjoituksia, edes vähän. Perjantai on se toinen luksuspäivä, jolloin ei ole mitään säännöllistä menoa. Ja viikonloput menevät enemmän tai vähemmän jääkiekon parissa.

Näin se vain meillä menee.

 

 

Töissä erityiskoulussa päivät soljuvat tilanteesta toiseen. Työpäivät vaihtelevat ja henkilökunnan äkilliset poissaolot aiheuttavat hieman ylimääräistä säätöä koulupäivän, koulun tai luokan sisällä, mutta sen kanssa on vuosien varrella oppinut elämään...ja ottamaan asiat asioina. Se perustyö lasten kanssa on kuitenkin ihan sitä parasta. Olen ollut kohta kasvatus -ja opetusalalla 30 vuotta ja uravalintaani en ole kyllä katunut kertaakaan. Iän karttumisen ja yhteiskunnan kasvavien vaatimusten myötä työ tuntuu toisinaan raskaalta, mutta hyvä työyhteisö auttaa kummasti jaksamaan.

 

 

 

 

 

 

 

Taidan olla niitä ihmisiä, joille kerääntyy (tai kerään) kalenteriin kaiken maailman menoja ja kissanristiäisiä. Olen ollut sellainen varmaan koko nuoruusikäni. Lapsen ja nuorena aikuisen harrastin ahkerasti tai olin muuten vain "ohjelmoitu". Vuosien aikana tapani elää ei ole oikeastaan muuttunut, vain sen sisältö on hieman vaihtunut. Uusin lisäys oli on ollut yritykseni luominen kolme vuotta sitten ja sen kehittäminen. Se tuntuu vievän joka vuosi enemmän aikaani, sillä asiakkuuksia on tullut mukavassa tahdissa lisää. Vielä pystyn suoriutumaan siitä hyvin oman työni ohella, mutta tosiasia on, että vuorokaudessa ei ole kuitenkaan lisää tunteja eikä viikossa päiviä.

 

 

Silloin kun elämä on kiireistä, yritän muistaa nauttia pienistä hetkistä. Viime perjantaina ostin itselleni kimpun näitä ihania tulppaaneja, arjen piristykseksi.

Keltainen väri on ehdottomasti minun voimavärini ja näistä tulppaaneista olen saanut nauttia jo monta päivää. Tämänkertaisen postauksen tarkoitusperä jää ehkä epäselväksi, mutta koin jonkin epämääräisen tarpeen tulla vain kirjoittamaan tekstiä...ehkä halusin jäsentää ajatuksiani

Nyt asiat on kirjoitettu, sen enempää tekstiä muokkaamatta tai sensuroimatta.

 

 

Ei siis mitään järisyttävää eikä taatusti mitään uuttakaan...;)
 

 

 

 Toivottelen näiden keltaisten tulppaanien myötä energistä viikon jatkoa!