Kaikenlaista tohinaa ja touhua...

Tammikuu huristaa tasaisesti eteenpäin. Ennen hiihtolomaa pitää rypistää tiukka palaverisetti töissä ja tämä viikko on kaiken kukkuraksi normaalia pidempi, sillä huomenna, lauantaina, minulla on ns. Kiky-päivä.

Meillä opettajilla on tiedossa huomenna ihan mielenkiintoisia luentoja ja on mukava nähdä muutenkin muiden koulujen opettajia. Kaiken kukkuraksi sunnuntaina minulla on kuulutusvuoro pojan jääkiekkopelissä ja yksi sisustusneuvonta, joten ei se sunnuntai taida ihan lepopäivän kriteereitä täyttää.

Menetetty vapaapäivä ja lyhyt viikonloppu vähän tökkii, mutta ei tässä nyt muutakaan voi.

 

Eikä seuraavakaan viikko näytä mitenkään kevyeltä, sillä viikkoon mahtuu perustyön lisäksi muutaman oppilaan palaveri, uuden esimiehen tapaaminen, yhden taloyhtiön kokous, työporukan bändiharkat, lapsen oikomishoitoon liittyvä hammaslääkärikäynti sekä ne jokaviikkoiset harrastuskuljetukset.

Nämä taitaa olla niitä kuuluisia ruuhkavuosia...tai ainakin ruuhkaviikkoja.

 

 

 

 

 

 

Vaikka tässä meikäläisen arjessa tuntuu vähän vauhtia ja ohjelmaa riittävän, yritän muistaa myös hengähtää. Tammikuussa olen pyrkinyt kävelemään mahdollisimman paljon ja ottaa arjen askareet hyötyliikunnan kannalta. Tässä tavoitteessa olen pysynyt hyvin. Ohjattuihin jumppiin en itseäni tällä hetkellä saa hilattua, joten työmatka- ja iltakävelyt ovat minun liikuntaani ja latautumisaikaani. Ja mikäs tuolla ulkona on liikkuessa, Suomen talven näyttäessä parastaan, vaikka välillä vähän lunta tupruttaakin. Ulkoilusta ja kävelystä saan lisävirtaa ja lumityöt korvaavat lihaskuntotreeniä.

 

 

 

Miten minusta tuntuu, että täällä blogin puolella olen viime aikoina aika paljon (ehkä jopa kyllästymiseen asti) kirjoittanut omasta kiireestäni.

Minun ei ole ollut tarkoitus missään vaiheessa valittaa siitä, mutta nyt minusta tuntuu, että siitä on tullut minulle jonkinlainen "kestoaihe".

Pitäisiköhän sille ruveta tekemään jotain?

 

 

Joten...

Taidanpa tästä siirtyä sohvalle ja aloittaa perjantai-illan viettoa.

Huomenna saa sentään nukkua tunnin pitempään kuin ns. normiaamuna.

Luksusta sekin.

 

;)