lauantai 22. toukokuuta 2021

Pään nollausta

Töissä eletään nyt melkoisen kiireisiä aikoja. Työtahtini on ollut jokseenkin tiivistä, kun meillä on ollut henkilökuntavajausta. "Tukka putkella" on saanut mennä jo jonkin aikaa ja työpäivä on jatkunut vielä sen jälkeen, kun lapset ovat lähteneet koulusta. Olen pyrkinyt kuitenkin jossain määrin rajaamaan ja kohtuullistamaan työpäiväni pituutta (vaihtelevalla menestyksellä). Siihen hyvänä ratkaisuna minulle ovat toimineet erityisesti kävelylenkit.




Kun lähtee ulkoilemaan ja reippaalle kävelylle, siinä pääsee irti sekä päässä pyörivistä työasioista että kotitöistä. Kävelylenkeillä ajatukset pyörivät vapaammin ja mieli virkistyy. Kun liikkuu ja katsoo maailmaa hieman toisin silmin, saa niihin päivän asioihin vähän etäisyyttä ja ihan jotain muuta mietittävää. Toisinaan innostun valokuvaamaan ja se tuo mukavaa ekstraa liikuntasuoritukseen. Olen huomannut, että valokuvaus toimii minulla eräänlaisena "mindfulness- harjoituksena", jolloin keskityn vain siinä hetkessä olemiseen ja "pää tyhjenee".





Tällä viikolla vein lapsen jääkiekkotreeneihin ja päätin, että teen samalla kunnon kävelylenkin läheisellä pururadalla. Ensimmäisellä kierroksella kävelytahtini oli reipas, mutta toisella kierroksella maltoin pysähtyä jo kuvailemaan luonnon yksityiskohtia. Kahden kierroksen jälkeen kuvia oli kertynyt puhelimeen ihan mukavasti ja kilometrejäkin taisi tulla lähemmäs seitsemän. Tulipahan ulkoiltua, käveltyä ja kerättyä annoksen uusia voimavaroja seuraavaan päivään. Tämän postauksen kuvat ovat kyseisen kävelylenkin saldoa...




Työn kuormittaessa joudun tekemään todella paljon töitä itseni kanssa, jotta lopetan niiden tekemisen jossain kohtaa päivää. Liian usein jatkan työpäivääni vielä kotona tai käytän osan viikonlopusta töiden tekemiseen. Olen pyrkinyt pyhittämään viikonloput levolle, mutta tällä hetkellä työtehtäviä (ne arvioinnit!) on sen verran, että aika täytyy ottaa myös viikonlopusta. Viikolla ei oikein jaksa työpäivän jälkeen enää puristaa mitään "korkealentoista", joten tänä(kin) viikonloppuna teen töitä...ja pyrin myös ulkoilemaan. Multitaskauksen mestarina saatan suorittaa samalla myös pyykin pesua ja kevyttä kotisiivousta.


Nyt kuitenkin toivottelen kaikille hyvää viikonloppua!



8 kommenttia:

  1. Kiireisiä ovat viikot. Työpäivien jälkeen ei ihmeitä jaksa puuhailla, mutta perusjutut riittävät. Luonnossa liikkuminen rentouttaa ja laukaisee stressiä. Nyt on niin ihanan vihreää <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle liikunta ja valokuvaus toimivat stressin lievittäjänä. Hommaa näissä opehommissa on aina kausiluonteisesti eikä tähän kiireeseen näytä oikein tottuvan. Onneksi loma häämöttää jo edessä... :)

      Poista
  2. Nyt kaikkien sulkutoimien, karanteenien ja rajoitusten jälkeen työtahti on sellainen, että ei kerkiä nukkua, puhumattakaan liikkumisesta. 18-20 h päivässä pitää vetää. Viikonloppu on ainoa toivo ��

    Aurinkoista viikonloppu sinullekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On varmasti aloja, joissa työtahti on vielä kuormittavampi kuin meillä opetus-ja kasvatustyössä ja en voi muuta kuin tsempata kaikkia jaksamaan. Korona-aika on ollut varmasti alalla kuin alalla todella raskasta. Ihminen venyy yllättävän hyvin, mutta joskus se "kamelin selkäkin katkeaa". Minua auttaa jaksamaan se, että tiedän saavani tilanteeseen helpotusta pitkän loman alkaessa kahden viikon päästä. Ja toivottavasti saadaan tämä koronakin vähitellen pois päiväjärjestyksestä...!!!!

      Poista
  3. Tsemppiä loppurutistukseen! Kaunista viikonloppua sinulle Satu <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Olen ahkeroinut tämön päivän ja nyt alkaa helpottamaan. Muutama asia täytyy vielä tehdä ja sitten on tämä lukuvuosi paketissa. Onneksi... :)

      Poista
  4. Huomenta! Haastan sinut tekemään blogiisi postauksen lempiblogeistasi! Mieti mitä blogeja luet ja listaa niistä parhaimmat! Me tarvitsemme kesäksi luettavaa!🤍

    https://jasukuvaa.blogspot.com/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos haasteesta! Taidanpa napata tämän ja tehdä sen tässä lähiaikoina...kunhan kiireet vähän hellittävät. :)

      Poista