Karanteenia ja eristystä

Kulunut viikko on mennyt tiiviisti kotona pysyen. Teinimme on ollut koronan takia eristyksessä ja me vanhemmat altistumisen takia karanteenissa.

Meillä teini on sairastanut tautia hyvin vähillä oireilla, sillä hänellä oli muutaman päivän pientä yskää ja tukkoista oloa. Siinä kaikki. Me vanhemmat kävimme tiistaina koronatesteissä ja sieltä tuli negatiiviset testitulokset. Karanteenimme ei suinkaan päättynyt siihen, vaan jatkuu edelleen eristyksen päättymiseen asti. Tuntuu vähän hassulta elää karanteenissa, kun kaikki me voimme hyvin, mutta samaan hengen vetoon totean, että ymmärrän tämän varokeinona, sillä poikamme koronavirus oli juuri tuota helposti tarttuvaa Delta-muunnosta. Nopean tiedottamisen (ja reagoinnin takia) jatkoaltistumisia ei tullut ja kohta pääsemme takaisin ns. normaaliin arkeen

Karanteenissa ei meillä ole ollut oikeastaan muuta haastetta kuin kaupassa käynti ja silloinkin olemme saaneet apua lähisukulaisilta. Pojan koulun aloitus valitettavasti siirtyi ja hän pääsee aloittamaan lukuvuoden vasta ensi viikolla. Hänellä olen havainnut tylsistymisen merkkejä, koska hän ei voi tavata kavereitaan, mutta onneksi PlayStationin pelimaailma tuo pientä lohtua tähän puutteeseen. Pojalla opiskelu on ollut hieman hankalaa, koska hän ei ole saanut vielä kaikkia kirjoja, mutta uskoisin, että mitään suurempaa oppimisvajetta ei ole päässyt syntymään. Mies on päässyt myös purkamaan tylsistymistään käymällä yksikseen kyyhkysjahdissa ja mökillä, joten tästä jaksosta taidamme selvitä suhteellisen tervejärkisinä kaikki - yhden kokemuksen rikkaampana.

Minun onneni oli, että aloitin tällä viikolla Stailaus ja tuotekuvaus- opinnot, jotka ovat pitäneet minut sopivan kiireisenä ja ajatukset muualla. Olen osallistunut etänä kahteen koko päivän kestävään luentoon ja päivien välissä olen työstänyt tehtäviä ja ottanut niihin liittyviä valokuvia, joten mielekästä tekemistä on ollut koko ajan. Osa tämän postauksen valokuvista on jo opiskelujeni tuotoksia. Olen nauttinut siitä, että olen voinut rauhassa keskittyä opintoihini, vaikka samaan hengen vetoon täytyy todeta, että kaikesta huolimatta tällainen "rajoitettu elämä" tuntuu kummalliselta. En voi lähteä käymään kaupassa tai kaupungilla hoitamassa asioita, en voi käydä tervehtimässä äiti-mummia tai olla muutenkaan kontaktissa muihin ihmisiin. Sitä yrittää välttää ihmisiä ulkonakin ja pitää turvavälejä...ja olla vain kotona.

Tämä koronaepisodi päätyy lauantaina ja koska teini sairasti koronan, ei rokotuskaan ole hänen kohdallaan akuutti asia. Tässä kohtaa uskallan ilmeisesti huokaista jo helpotuksesta. Onneksi.