Rippijuhlatunnelmia

Tämän kesän kohokohta meidän perheessä oli ehdottomasti poikamme rippijuhlat heinäkuun viimeisenä päivänä. Olen blogissani aikaisemmin kirjoitellut jo hieman juhlavalmisteluista, mutta tässä vielä kooste varsinaisesta juhlapäivästä.

Koronatilanteen takia konfirmaatiotilaisuus oli järjestetty niin, että ryhmä oli jaettu puoliksi. Kirkkoon tulevien läheisten määrä oli myös rajoitettu kuuteen henkilöön. Kirkossa istumapaikat oli laitettu joka toiselle riville ja kaikille oli annettu vielä maskisuositus, joten koronarajoitukset oli tässä tilanteessa otettu mielestäni hyvin huomioon. Pieni konfirmoitavien ryhmä takasi myös sen, että kirkossa näkyvyys oli hyvä ja konfirmaatio toimituksena oli alle tunnissa ohi. Koska kaikki eivät päässeet osallistumaan tilaisuuteen, seurakunta striimasi sen myös YouTuben välityksellä. 

Konfirmaatiotilaisuus oli arvokas ja oli liikuttavaa seurata, miten vakavia (ja hyvin käyttäytyviä) nuoret olivat. Eniten taisin olla hämmästynyt siitä, että minua ei itkettänyt tilaisuudessa, vaikka liikuttunut olinkin. Koska ryhmiä oli kaksi, yhteiskuva hoidettiin tilaisuuksien välissä, jonka jälkeen meillä oli pieni tauko ennen varsinaisen juhlan alkamista. Olimme varanneet Ravintola Sydvestistä juhlapaikan klo 13.00 ja kirkkotilaisuuden jälkeen perheen miehet lähtivät käymään kotona ja minä lähdin koristelemaan juhlapaikkaa. 

Juhlapaikassa pöydät oli aseteltu kahteen riviin ja niihin oli laitettu valkoiset pöytäliinat ja kangasservietit. Minun tehtäväksi jäi enää kukkien asettelu pöydille, muutamien lapsuusmuistojen ja valokuvien esille laittaminen. Kirkon ja juhlan välissä minulla oli n. tunti aikaa ja se riitti hyvin juhlapaikan koristeluun. Meidän pienelle vierasjoukolle (23 vierasta) paikka oli erinomainen ja sisustukseltaan sopivan rouhea ja asiallinen.

Halusimme tarjota vieraille perinteisen buffet-pöydän sijaan valmiit annokset ja ruokalistamme oli hyvin yksinkertainen: alkumaljat, alkusalaatti Ravintola Sydvestin omalla leivällä, pääruokana oli peuraa ja varhaisperunoita lisukkeineen ja jälkiruoaksi kakkukahvit. Pöytiin tarjoilu toi mielestäni lisää arvokkuutta, vaikka ei nämä mitkään "pönötysjuhlat" olleetkaan. Juhlat sujuivat oikein hyvin, mutta yllättävän nopeasti. Olimme varanneet juhlapaikan kolmeksi tunniksi ja n. kahden tunnin jälkeen vieraat alkoivat vähitellen poistua. Meille jäi hyvin aikaa korjata juhlarekvisiitta pois ennen seuraavaa  juhlaa. Kävimme viemässä tavarat kotiin, sillä juhlapäivän päätteeksi meillä oli vielä sovittuna perhekuvaus ja rippikuvaus kirkolla.

Kuvaajaksi oli valinnut luottovalokuvaajani Elli Halosen ja hän hoiti homman rautaisella ammattitaidolla. Ensin otettiin muutama perhekuva, jonka jälkeen meidät vanhemmat lähettiin autolle, jotta Elli pääsi ottamaan rauhassa kuvia teinistämme. Jotain otoksia sain nähtäväksi jo samana iltana ja oli ilo huomata, miten hän oli saanut jopa poikamme nauramaan kuvissa. Kuvissa näkyy myös se, miten lapsemme on muuttunut nuoreksi. Lapsen pyöreys on kadonnut ja koko olemus muuttunut astetta aikuisemmaksi - ja niinhän sen pitää mennäkin.

Juhlat ovat nyt onnellisesti takanapäin, jonka hetket säilyvät muistoina lukuisissa valokuvissa. Välitän näin blogini kautta vielä isot kiitokset kaikille juhliin osallistuneille. Olitte jakamassa kansamme hienoa päivää nuoren ja myös meidän vanhempien elämässä. Yksi poikamme tämän hetkisen elämän suurista tapahtumista ja etapeista on nyt saavutettuna. 

 Seuraavaksi katseet kohti tulevaa - ja viimeistä peruskouluvuotta. Onnea ja kaikkea hyvää, rakas poikamme, kulkemallasi tiellä! "Elämä on päämäärien saavuttamista, olkoon se myös sinulle toiveiden täyttymistä."