Metsämiehen kotona...

ovat lakanatkin "teeman mukaiset". Ostin tämän ihanan peura -aiheisen lakana ja tyynyliina-setin Hobby Hallista muutama viikko sitten.

Kuvastossa tätä myydään porona, mutta metsämieheni mukaan kuvan eläin on peura...tai sitten mieheni on metsästänyt näillä leveysasteilla harvinaisempaa eläintä...

 

Tähän settiin kuuluuu siis yksi lakana ja tyynyliina. Kangas on miellyttävän tuntuista puuvilla ja hintakaan ei hirvittänyt... (vaikkei olekaan hirven kuva, HEH,HEH...!). Minun piti vaihtaa nämä jo poikamme sänkyyn viime viikonloppuna, mutta kuinka ollakaan tämä(kin) homma jäi tekemättä.

Olen jotenkin tykästynyt näihin isokokoisiin eläinprintteihin, joita näkee monissa blogeissa esiteltävän. Tuleepahan luonto lähelle kaupunkilaisia, ainakin jollain tasolla.

Meillä tätä "eläinmaailmaa" on täällä kotona vähän joka muodossa; seinällä (täytettynä päinä), lattialla (taljana), lakanoissa (kuvina) ja ruokana pakkasessa. Sisustaminen on välillä tässä huushollissa haastavaa, kun mies haluaisi kaiken tuoda paraatipaikalle (=olohuoneeseen) ja minä yritän välttää "luonnontieteellisen museon" vaikutelmaa. Kompromisseja tehdään puolin jos toisin ja toistaisksi olemme välttyneet suuremmilta  näkemyskiistoilta. Ja onneksi mies ei ole ainakaan vielä ampunut norsua, virtahepoa tai kirahvia...seeprannahan voisin kyllä ottaa olohuoneen lattialle.

Syksy (ja osa talveakin) menee meillä metsästyksen ehdoilla. Tämä on meillä jo niin "normaalia", että en oikein osaa ajatella enää muunlaistakaan elämää. Melkeinpä joka päivä syödään jotain riistaa jossain muodossa ja en kyllä valita yhtään! Pakastimet on näin syksyisin täynnä jos jonkilaista eläintä eli ei meistä ainakaan vielä kasvissyöjiä tule.

Näissä eläimellisissä tunnelmissa jatketaan kohti loppuviikkoa...

Sukkatehtailua

Nyt kun sain  työasioita vähän pois päiväjärjestyksestä, on minulla taas iltaisin aikaa tehdä ihan omia "vapaaehtoisia" juttuja. Siksi aloitinkin tänään villasukkien tekemisen, pitkän tauon jälkeen.

Langat ovat odottaneet "luojaansa", sillä aika ja jaksaminen on ollut vähän tiukilla...

 

"Sini-siskonen" on pyytänyt lyhytvartisia sukkia ja näistä pitäsi nyt sitten tulla sellaiset. Poika haluaisi myös uudet sukat, joten sukkatehtailu on virallisesti avattu tänään.

Tässä iltavalaistuksessa on hyvin mielenkiintoista neuloa mustalla langalla. Ajattelin jo hetken, että haen jostain kodin kätköistä otsalampun, on meinaan sen verran pimeätä. Kaikesta huolimatta tuntuu vaihteeksi tosi mukavalta tehdä näitä D.I.Y-juttuja...ennen joulukiireiden alkamista...


Ja tähän loppuun pieni arvoitus. Tiedätkö, mikä tämä on?

No, tietenkin piparitalon muotti. Löysin (tai siis ostin) tälläisen viimeiseltä Prisman reissulta ja ajattelin kokeilla piparitalon tekemistä tänä vuonna. Voi olla, että lopputulos tullaan näkemään myös täällä julkisuudessa. Katsotaan, katsotaan.

Marraskuun pimeässä illassa haluan toivottaa kaikille oikein  mukavaa alkanutta viikkoa!

Isänpäivän aattona

Jos tämä viikko on ollut melkoista haipakkaa, niin sitä on jatkunut vähän tänne viikonlopun puolellekin. Torstaina isäntä ilmoitti, että suvun nuorimmainen tulee perjantaina yökylään meille. Tämä oli siis tämän "super-unon" ensimmäinen yökeikka meillä. Tämä pieni mies on kyllä niin valloittava ja ihana! Oikein sydänten murskaaja.

Ilta (ja yö) menivät oikein mukavasti. Tein illaksi kaikille "miehille" vohveleita ja hyvin tuntui uppoavan. Maha täynnä vohveleita oli ilmeisesti hyvä nukkua ja unta riittikin puoli seitsämään asti. Meidän nuori mies päätti herätä jo klo 5.35 (JEEeee...:( ). Onneksi poikamme on melkoisen lahjakas pötköttelijä eli hän nousi vasta pienimmän miehen mukana. Minä yritin vielä epätoivoisesti nukkua, mutta eihän siitä mitään tullut.

Pojille aamupalat pöytään ja laittamaan itseä valmiiksi. Olin päättänyt tehdä jo pitkään roikkuneet työhommat tänä viikonloppuna pois tekemättömien töiden listalta. Niinpä suuntasin aamupäivällä töihin (=kouluun) kirjoittamaan sähköisiä kaavakkeita. Niissä meni tunti jos toinenkin, mutta sain kuin sainkin ne tehtyä.

Kotimatkalla poikkesin PRISMAan ostamaan isänpäiväkukkasia ja muuta. Löysinkin ihan kivan valmiin kimpun huomiseksi.

Kimppu tulee ruokapöytään, kun mies haluaa kutsua jälkikasvunsa perheineen meille syömään isänpäivälounasta.

 

Kimpussa on krysantteemeja, ruusuja, neilikoita ja sitten noita vihreitä "palloja"...?

 

Tähän vuodenaikaan on vahän hankala löytää ajankohtaan sopivia kukkia ( onko niitä?). Ihan vielä kun ei viitsisi ostaa joulutähtiä tai tulppaaneja...

 

Todettakoon jälleen, että valokuvaaminen on enemmän kuin haasteellista. Päivänvalo (mikä...?) ei oikein riitä ja sähkövalaistuksessa tulee tälläistä jälkeä. Salamaa kun en suostu käyttämään, jos ei ole ihan pakko. Näillä mennään. SORRY!

 

Olotila on tällä hetkellä hieman väsynyt, mutta ennen kaikea helpottunut! Ei minua yleensä stressaa varsinainen (päivä)työ, vaan ne kasautuneet, tekemättömät työt. Työssäni erityisluokanopettajana työmäärä on vuosien aikana lisääntynyt huomattavasti. Oppilaat eivät ole yhtään sen hankalempia/ihanempia kuin aikaisemminkaan, mutta kaikenmaailman kaavakkeiden, HOJKSien, pedagogisten asiakirjojen, koulukohtaisten opetussuunnitelmien laadinta, suunnittelupalaverit yms. vievät tolkuttoman paljon aikaa. "Tämä(kin) on vain ammatinvalintakysymys", lohdutti mieheni...auttoipa paljon. Ja onhan meillä ne pitkät lomat...

 

Huomenna on siis isänpäivä. Onneksi mieheni haluaa aina tehdä meillä juhlalounaan. Minun tehtäväkseni jää aamupalan tekeminen ja juhlalounaan pöydän koristelu. Mies on luvannut jopa tehdä jälkiruoankin. Huomenna tiedossa siis mukava päivä; yhdessäoloa läheisten ihmisten kanssa ja hyvää ruokaa. Voiko enempää toivoa?!

 

 Ja nyt sauna lämpimäksi. Illemmalla voisi nauttia vielä vaikka glögiä...

 

Ai niin, oletteko huomanneet: minulla on jo kaksi (2) jäsentä lukijoina, joista toinen on sukulaiseni. Iloitsen kyllä ihan molemmista!!! Kiva, kun joku "ulkopuolinenkin" on käynyt täällä ja reksitöröitynyt. Sydämelliseti tervetuloa minun "satuelämääni"...

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Pientä haipakkaa

Tänään tälläinen lyhyt päivitys, on sen verran ollut pientä haipakkaa alkuviikko. Maanantaina tuli tehtyä hieman pidempi työpäivä ja eilen tiistaina olin vasta ilta kuudelta kotona. Mihinkään en osannut/jaksanut enää oikein tarttua ja loppu ilta menikin enemmän tai vähemmän "zombina".

Ja jos ihan totta puhutaan, niin eilisen saunan jälkeen silmäilin yhtä musiikkikasvatuksen kirjaa palauttaakseni mieleen musiikkijuttuja. Taitaa tämä olla jo vähän "työnarkomanian" puolella, mutta kun pidän edellen työstäni kuin "hullu puurosta". Haluan edellen kehittää itseäni ja ammattitaitoani...hullu, mikä hullu!

Tänään yritin kotiutua suht ajoissa kotiin. Pikainen käynti kaupassa ja ruoan laittoa, sillä meille tuli "pikkuväki" alias "termiitit" alku illaksi hoitoon. Ilta meni mukavasti leikkiessä mm. autovarikkoa ja postileikkiä. Eikä minun tarvinnut kuvitellakkaan tekeväni työjuttuja...oli  sen verran vauhdikasta menoa.

Kun pienimmät lähtivät, menimme saunaan ja nyt täällä on jo todella rauhallista ja hiljaista. Poika nukkuu jo yöunia ja minä ehdin tehdä pikaisesti huomisia tuntivalmisteluja. Mies katsoo uutisia ja minä yritän ehtiä lukea vielä blogilistaani läpi (tämän jälkeen).

Tänään bongasin oudon valoilmiön taivaalla, kun tulimme pojan kanssa kotiin. Marraskuussa aurinko on sen verran harvinainen näky, että ikuistin sen pikkueteisen seinästä.

Haipakkaa on siis ollut, mutta ei tämäkään enää ole mitään uutta. Kaikkeen tottuu.

Mutta nyt niiden muiden blogien kimppuun...

Tavallinen sunnuntai

Tänään on ollut ihan tuiki tavallinen sunnuntai. Heräsimme aamulla hyvissä ajoin. Poika viihdytti itseään pelaamalla  pikku autoilla ja vanhalla x-boxilla. Minä suunnittelin ja valmistelin tulevaa työviikkoa ja samalla yritin pienentää pyykkivuorta. Söimme n. yhden aikaan, jonka jälkeen alkoi valmistautuminen päivän jääkiekkotreeneihin.

Lapsen pukeminen (tai virittäminen) jääkiekkovarusteisiin on melkoinen operaatio, eikä meillä ole vielä edes kaikkia mahdollisia vermeitä käytössä. Sen olen jo oppinut, että meikäläinen pukeutuu viimeisenä, muuten voi läkähtyä kuumuuteen. Lapsi saatiin kuin saatiinkin varusteisiin...ja kaikki oli vielä ihan oikein päin!

Harjoituksissa oli jälleen iso joukko innostuneita jääkiekkoilijoita. Jälleen kerratiin jo vanhaa opittua ja opeteltiin vähän uusiakin juttuja. Lapset pääsivät tänään myös ihan oikeasti pelaamaan. Yksi osa kenttää oli tehty pelialueeksi ja kentän molemmissa päissä oli maalit ihan oikeine maalivahteineen. Voi, sitä pelaamisen riemua! Treeneistä tuli hikinen ja onnellinen "pieni mies".

Nyt on kotona rauhallista (meillä taitaa olla aina!). Kävin alakerrassa tekemässä poltinpuita ja nyt takassa palaa tuli. Kohta lämmitän myös glögiä ja taidanpa ottaa pienen lukuhetken Kotilieden joululehden kanssa. IHANAA!

 

Näin jouluihmisenä minun täytyy yrittää himmata tätä (orastavaa) jouluintoani. Perjantaina ostimme jo piparitaikinaa valmiiksi pakkaseen ja muutama joululehti on jo tarttunut mukaani kaupasta. Jos vielä hetken malttaisin...

Tähän loppuun vielä muutama tunnelmakuva eiliseltä illallta, kun oikein innostuin polttamaan kynttilöitä urakalla...

 

Tämä lyhty on valehtelematta ainakin 20 vuotta vanha...ja edelleen niin kaunis.

Eilen maltoin sytyttää olohuoneen pöydällä olevat kynttilät.

 

Olipa mukava viettää rauhallista iltaa ihan yksikseen. Poika oli jo nukkumassa ja isäntäkin tulee vasta tänään Virosta. Hyvä sisustuslehti ja pullo siideriä kruunasi illan.

Kuvaaminen tässä valaistuksessa ilman salamaa (ja muita hienouksia) on todella haastavaa. Valokuvista tulee väkisinkin tummia ja/tai keltaisia. Pahoittelen. Mies otti vielä uudemman kameran mukaan Viroon, joten minä olen käyttänyt vanhempaa versiota...

Tälläinen "normi-sunnuntai" täällä. Pitäisi muistaa katsoa tänään "Tanssii tähtien kanssa" -ohjelma ja suunnata ajatuksia pikku hiljaa taas huomenna alkavaan arkeen. Alkuviikoksi luvassa (taas) pidempiä työpäiviä, joten seuraavia postauksia luvassa aikaisintaan vasta keskiviikkona.

Mutta nyt lämmittämään sitä glögiä!

Pientä säätämistä kotona

 

Pyhäinpäivän vietto on sujunut rauhallisissa merkeissä täällä kotona.

 

 

Aamupäivän olen puuhastellut kaikenlaista pientä, mm. vaihdoin ruokapöytään puhtaan kaitaliinan...

 

 

...niinkin värikkään kuin mustan!

Keittiössä minua on jo pitkään häirinneet meidän perheen vitamiinipurkit -ja purnukat. Kähjäsin vähän laatikoita ja löysin alumiinisen kakkuvuoan...

 

Vuoka sai uuden tehtävän keittiön sivupöydältä. On ainakin vähän siistimpää. Minä kun tykkään pitää keittiön työtasot mahdollisimman "tavarattomana".

 

 

Siinä ovat vitamiinit ja kalamaksaöljykapselit sulassa sovussa yhden maitohampaan kanssa.

 

 

 

Siirtelin ja ripustelin lyhtyjä eri puolelle taloa vähän uusiin paikkoihin. (Enteilen jo vähän joulua...)

 

Seuraavaksi innostuin siivoamaan mauste-ja kuiva-ainekaapin. Tavaraa lähti roskikseen ison muovipussin verran, vanhaa ja tosi vanhaa tavaraa. Nyt mahtui kapselikeittimen kapselitkin kaappiin sisälle. Aikaisemmin nämä laatikot olivat olleet nätisti pinossa keittiön työtasolla, mistä en ole niin kauheasti tykännyt. Tämän projektin myötä tuli siivottua kaapit vähän perusteellisemmin.

Iltapäivällä käytiin kahvittelemassa äiti-mummilla ja tulimme sieltä n. tunti sitten kotiin. Tarkoitus olisi edellen viettää rauhallinen pyhäpäivä. Olen jo sytytellyt kynttilöitä sinne sun tänne. Ajattelin vain nauttia tästä tunnelmasta ja ehkä lämmitän vähän glögiä. Pojan kanssa käydään vielä illemmalla saunassa, mutta siinä tämän päivän ohjelma sitten onkin.

Näiden kuvien myötä hiljennymme muistelemaan kaikkia niitä rakkaita, jotka eivät ole enää kanssamme...

 

 

 

 

 

 

HU - HUU!

Eilen pääsin osallistumaan lapseni esiopetusryhmän kummitusjuhliin. Ikkunat oli peitetty mustalla muovilla ja tunnelma oli hämyinen (...mutta ei suinkaan pelottava).

Lapset olivat jo muutaman viikon ajan askarelleet, lukeneet kummitusaiheeseen liittyviä kirjoja ja opetelleet myös lauluja.

 

 

Lapset (ja osa aikuisistakin) olivat pukeutuneet teeman mukaisesti hurjiin asuihin.

 

Paikalla oli ainakin kummitus, noitia, luuranko, Harry Potter, pari kappaletta Batmaneja...

 

Lasten esittämät laulut käsittelivät illan teemaa. Pelkäämistä ja pelkoja oli käsitelty mukavalla tavalla musiikin keinoin. Lopuksi me vanhemmatkin pääsimme laulamaan ja leikkimään/tanssimaan "Pippuria ja paprikaa" -kappaletta.

 

Meillä oli oikein kiva ilta, vaikka lapseni kielsi minua ehdottomasti taputtamasta. Taisi poikaa vähän jännittää...

 

 

Tänään juhlat jatkuivat vielä samalla teemalla ja vieraaksi oli kutsuttu toinen esikoululaisryhmä naapuritalosta.
 

 

Tässä vielä muutama kuva koristelusta: hämähäkkejä ja kummituslinna haamuineen.

 

                                     

 

Näissä tunnelmissa alamme viettämään viikonloppua... HU - HUU!