Suunnitelmia...

Nyt kun sisustusopintoni ovat päättyneet, ovat katseet suunnattuna uusiin projekteihin. Olen lupautunut auttamaan siskoani hänen seuraavan kotiunelmansa toteuttamisessa...

 

 

Muutama vuosi sitten hankkimallaan maatilalla odottaa idyllinen punainen tupa perusteellista kunnostusta.

 

 

 

 

Olen lupautunut tekemään sisutus- ja tilasuunnitelman sisätiloihin. Neliöitä ei ole paljon ja se tekee suunnitelmasta osittain haastavan. Täältä puuttuvat kaikki mukavuudet (vessa ja suihku)), joten niillekin pitää löytää joku paikka. Vanha talo on jo itsessään haasteellinen juttu ja tässä joudutaan vielä vähän "modifioimaan". Onneksi siskoni avopuoliso on kätevä tekemään yhtä sun toista ja minut on vapautettu esim. LVI-suunnittelusta. Minä saan rauhassa keskittyä suunnittelemaan  tilojen käyttöä ja  miettiä vanhan talon tunnelmaa.

 

 

 

Sisäpihan puolelta talon ulkonäkö tulee todennäköisesti muuttumaan, sillä tänne halutaan kunnon (lasi)kuisti. Tehtävä tulee olemaan joka tavalla haasteellinen, mutta mieluisa. Remontin toteutumisesta ei ole vielä tietoa, mutta ajattelin aloittaa vähitellen huoneiden mittaamisesta, pohjan piirtämisestä ja alustavien suunnitelmien hahmottelemisesta.

Ensi viikolla lähden käymään siellä mittanauhan ja muistiinpanovälineiden kanssa  Jos tämä projekti saataisiin joskus vaikka käyntiin, vaikka "hiljaa hyvää tuleekin".

 

 

 

 

 

 

 

 

No, mikä sille nyt tuli?

Ensin se oli niin hienon vehreän näköinen ja nyt se näyttää tältä...

 

 

Ensin se käpristytti lehdet ja lopulta pudotti ne melkein kaikki.

Mitäköhän olen tehnyt...tai jättänyt tekemättä? Epäilen kastelua... tai siis sen puutetta.

Tietäisikö joku neuvoa...!

 

 

 

 

 

 

Tämän piti olla suhteellisen helppohoitoinen, eikä sen pitänyt olla kastelustakaan niin tarkka.

Ensiavuksi olen kastellut sitä vähän useammin ja siirsin sen vielä valoisampaan paikkaan, keittiön ikkunan viereen.

Vähän on onnettoman näköinen sitruunapuu!!!!

 

 

 

 

 

 

Sato alkaa ilmeisesti kypsyä, mutta en tiedä mahtaako tämä yksilö selvitä sinne sadonkorjuuseen asti.

Huonolta näyttää...

 

 

 

 

 

Ei tainnut minusta tulla sitruunanviljelijää.

Pitäisiköhän seuraavaksi kokeilla valmiiden yrttien kasvattamista?

 

 

Jos vaikka paremmalla onnella...

 

 

 

 

 

 

 

 

Hyvän mielen päivä

Eilen pojalla oli kahden tapahtuman urheilupäivä ja molemmat olivat vähän harvinaisempaa "herkkua"...

 

 

 

Päivällä joukko innokkaita juniorikiekkoilijoita kävivät viihdyttämässä palvelutalossa asuvia mummoja ja pappoja.

Tilaisuus aloitettiin kättelykierroksella, jonka jälkeen pojat pääsivät pelaamaan katulätkää.

 

 

 

Pelin lisäksi, pojat pääsivät myös kokeilemaan taitojaa rangaistuslaukauskisassa. Tilaisuus päättyi vielä  makkara- ja mehuhetkeen. Vanhuksille tapahtuma toi mukavaa vaihtelua päivään ja meidän pojille vähän uusia "edustustehtäviä" ja näkökulmia elämään.

Veikkaan, että ei kauhean monella tähän tapahtumaan osallistuvalla pojalla ole kokemusta ikäihmisistä.

 

 

 

 

 

 

 

Tilaisuuden päätyttyä singahdimme  nopealla aikataululla seuraavalle areenalle.

Laji vaihtui hieman vauhdikkaampaan ja liukkaampaan  muotoon.

Vuorossa oli joka vuotinen vanhemmat-lapsi -ottelu.

 

 

 

 

 

 

Vastustajina oli poikien omat vanhemmat ja meno oli kyllä melkoista. Joukkoon oli uskaltautunut jopa yksi äitikin.

Peli pelattiin ensimmäistä kertaa ns. isolla kentällä ja peiliaikaa oli ruhtinaallisesti kokonainen tunti!

Kyllä useampi vanhemmista puuskutti vaihtoaitioon mennessä, enkä ihmettele yhtään :) 

 

 

 

 

 

 

Lopputulos jäi hieman epäselväksi (ilmeisesti tasapeli), mutta lopputuloksen sijaan tärkeintä taisi ollakin yhdessä oleminen...

 ja tietenkin pelaaminen.

 

 

 

Eilinen päivä voitiin ehdottomasti nimetä  "Hyvän mielen päiväksi".

Moni lapsi ja aikuinen sai kokea varmasti ainutlaatuisia ilon hetkiä arjen keskellä.

Päivä oli hyvä muistutus siitä, kuinka pienistäkin asioista ja teoista voi saada hyvän mielen.

 

 

 

 

Ja se hyvä mieli paistoi kyllä jokaisen kasvoilla... yhdessä kevätauringon kanssa!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Väliarviointia

Sain jonkin aikaa sitten testattavaksi Euserinin tuotteita...

 

 

Olen kokeillut sävyttävää aurinkosuojavoidetta kasvoille ja olin todella tyytyväinen, että sain sellaisen voiteen, jossa suojakerrointa (sk 50) on riittävästi. Tuotetta olen käyttänyt lähes joka päivä ja ainakaan vielä en ole huomannut, että (joka keväisiä) maksaläiskiä olisi vielä tulossa. Tosin en myöskään usko, että ne pysyvät kokonaan poiskaan... ;)

 

 

 

 

 

 

 

 

Voide on kevyt ja hyvin levittyvää. Ihoon ei jää paksua rasvakerrosta, vaan melko nopeasti voin jatkaa (sitä vähäistä) meikkaamista eikä kädetkään tunnu tahmaiselta. Värisävy (medium) on meikäläisen ihotyypille melko sopiva, mutta olisin toivonut ehkä hieman peittävämpää lopputulosta. Ihoni on ikääntymisen myötä tullut kirjavaksi, joten peittävämpi lopputulos olisi ollut plussaa. Toisaalta voiteen keveys tekee siitä kevyen tuntuisen ja hengittävän. Tuote on lisäksi hajusteeton ja sopii myös herkälle iholle, joten tällä kokemuksella voin suositella tuotetta lämpimästi.

 

 

 

Sain myös toisen aurinkovoiteen (Anti-age- aurinkosuojavoide), jota en ole vielä testaillut. Tuote sopii meikin alle, joten kokeilen tuotetta vasta kesällä, kun kasvot ovat jo muutenkin päivettyneet eivätkä tarvitse enää lisäväriä. Katostaan, jos vaikka näillä tuotteilla nuo maksaläikät pysyisivät  hieman paremmin kurissa. Testaus siis jatkuu...

 

 

 

 

 

* Tuotteet on saatu bloginäkyvyyttä vastaan

 

 

Kevätkohnotuksia...

Kevät yllätti minut jälleen kerran. Talvirenkaat kävin vaihdattamassa vasta muutama päivän sallitun ajan jälkeen ja muutenkin tunnun tulevan näissä kevätvalmisteluissa hieman jälkijunassa. Osa talvihavuista on vielä ruukuissa odottamassa kevätkellastumista ja muutenkin "keväthommien" aloitus tuntuu takkuavan...

Talvivaatteiden pesurumba on nyt menossa. Pesin muutaman takin jo tuossa noin kuukausi sitten, mutta takatalven silloin yllättäessä otin ne uudelleen käyttöön. Tässä huushollissa tuntuu asuvan ihmisiä kenellä on aivan liian monta talvitakkia...ja liian paljon talvijalkineita. Tähän kausivaihtoon saa kulutettua näköjään enemmänkin aikaa. Eikä se homma ole edes sieltä miellyttävimmästä päästä.

Tänä keväänä ajattelin tehdä hieman isompaa inventaariota sekä omassa että pojan vaate-ja kenkävarastossa. Ei nyt ihan "konmarilaiseen" tyyliin, mutta reipasta karsintaa meinaan kuitenkin suorittaa. Pojan vaatekaapissa poistoja tulee tehtyä väkisinkin, sillä tämän kauden talvitakit eivät tule mahtumaan enää ensi vuonna ja viime syksyisetkin vaatteet ovat jo "kittanoita". Meikäläisen karderoopissa moni vaate voisi juhlistaa kohta yhteistä 10-vuotistaivaltaan kanssani ts. PIENI päivitys siellä olisi todellakin paikallaan!

 

Tällaista pientä kevätkohnotusta on siis menossa. Ikkunat  (ja erityisesti auto) kaipaisivat perusteellista pesua ja pihaakin pitäisi ruveta laittamaa (tai edes suunnittelemaan), mutta taidan odotella vielä niitä lämpimämpi ilmoja. Sisäkukissa pitäisi tehdä mullanvaihto ja mitä kaikkea vielä. Niin ja se lenkkeilykausikin pitäisi aloittaa pitkän tauon jälkeen...kyllä nyt alkoi ihan jo ahdistamaan...

Paljastuksia (toimi)nimen takaa

Nyt kun olen saanut toiminimeni nimen julkaistuksi, voisin hieman raottaa, mistä sen nimi on tullut.

Halusin, että nimi alkaisi S-kirjaimella, niin kuin oma nimenikin.

Nimen piti olla lyhyt ja ytimekäs sekä helposti lausuttava.

Etsin sanoja englannista ja italiasta (esim.  Spazio), mutta en löytänyt yhtään hyvää vaihtoehtoa...ja moni oli jo käytössä.

Eksyin puolittain vahingossa norjalaisen sisustusbloggaajan Stylizimon sivuille ja sen otsikko jäi mieleeni.

Jäin miettimään saisikohan siitä väännettyä jotain vähän "suomalaisempaa"...


 

Kirjoittelin monia vaihtoehtoja: Stylissimo, Stailissimo, Styliamo...

Mietin italian kieltä ja lausetta "ti amo" = rakastan sinua...hmm. Ja siitä se lähti muovautumaan.

Yhdistin  (tavallaan) sanan "stailata" ja "ti amo" ja lopulta sanaksinimeksi muokkautui Stailiamo.

Kun oikein asiaa vielä pohdin, mietin suhdetta nimeen, minuun  ja sisustamiseen.

Minähän rakastan sisustamista ja stailaamista, joten nimen valinta oli aivan selvä.

Yhdistin siihen lisäksi vielä "tehostelauseenkin"...

Stailiamo
- rakkaudesta sisustamiseen

 

 

 

 

 Että ei tämä nyt ihan "tuulesta temmattu" juttu ole... :)



 

Päätelmiä

Viime aikoina olen huomannut muutamia asioita.

Minun ja lapseni puhtaat sukat saattavat mennä nykyään jo sekaisin.

Tähän täytyy kehitellä joku niksi.

  

Eräänä päivänä laitoin pitkähihaisen trikoopaidan päälle ja ihmettelin,
että olipa siinä hihat menneet lyhyeksi.

Vasta pyykkikoriin laittaessa huomasin, että päälläni oli ollut pojan paita.

 

 

 

 

Lapseni pystyy, haluaa ja voi olla jo pitempiä aikoja yksin (kotona) kuin aikaisemmin.

Hän ilmoitti tässä eräänä päivänä, että haluaisi mennä kesällä 10-leirille,jossa ollaan kolme yötä pois kotoa!!!

 

 

 

Mitä tästä voi päätellä?

 

 

 

Lapseni on kasvamassa isoksi.

 

 

 

 

 

P.S. Meidän pojalla oli eilen viimeinen F-junnujen jääkiekkopelit Tampereella. Tässä ehditään vähän aikaa hengähtämään, tosin seuraava harjoituskausi alkaa jo kahden viikon päästä. Silloin ollaan jo E2- junnuja eli ei enää sieltä nuorimmasta päästä ollenkaan. Hui, kun tuo aikaa menee siivillä!