Kesän tuntua...

Toukokuun viimeiset päivät ovat käsillä ja kohta pääsemme nauttimaan kesästä. Kävin tänään tekemässä pienen katselukierroksen paikallisessa taimimyymälässä ja fiilistelemässä tunnelmia...

Monen vuoden hiljaiselon jälkeen, olen ajatellut tänä vuonna satsata kotimme puutarhaan. Isäntä ja hänen tyttärensä huseeraavat nyt jo toista kesää mökillä hyötypuutarhaa, joten nyt voisi olla sopiva hetki päivittää myös kotipihaa. Ne meidän vähäiset istutusalueet ovat päässeet vuosien saatossa rönsyilemään ja pihanurmikon reunat vaativat pientä fiksaamista.

En ole koskaan välittänyt perennapenkeistä, vaan suosin enemmän ruukkuistutuksia. Kukkavalinnoissa olen aika uskollinen pelargonioiden ja samettiruusujen kannattaja, mutta toisinaan yritän kokeilla myös muitakin. Minulla on myös pieni yrttilaatikko, jossa voisin yrittää pitää tänä kesänä joitakin yrttejä hengissä ja ehkä laitan maissiakin kasvamaa. 

Pihan terassin reunoille olen istuttanut aikoinaan syreeniä, humalaa, viiniköynnöstä ja muutaman koristepensaan. Nämä istutukset vaativat vähän radikaalimpia muutoksia, sillä osa joutaa kokonaan pois ja tilalle täytyy ostaa jotain uutta. Olen miettinyt jonkinlaisten kärhöjen istuttamista, mutta mitään lopullista päätöstä en ole tehnyt. Terassikalusteet kaipaisivat myös uudistamista, mutta sen aika ei taida olla tänä(kään) kesänä. Kyseiset kalusteet ovat saaneet jo ainakin viisi vuotta jatkoaikaa, sillä en ole osannut päättää minkälaisia kalusteita haluaisin.

Puutarhurina en ole kummoinenkaan viherpeukalo ja siksi olen halunnut tehdä pihastamme suhteellisen  helppohoitoisen. Nurmikkoaluetta meillä on jonkin verran, mutta en koe sen ylläpitoa mitenkään työlääksi. Yritän (muistaa) lannoittaa sitä joka kevät ja kasvukautena se vaatii noin kerran viikossa leikkausta. Ruukkuistutuksilla saan pihaan sopivasti kaivattua väriä ja vaihtelua. Pihallamme majailee lisäksi myös yksi venetraileri, peräkärry, iso halkopino ja muutama kappale jääkiekkomaaleja. Niitä on ollut mahdotonta maisemoida eikä periaate "mitä ei voi hävittää, korosta sitä" oikein toimi tässä kohtaa, joten niiden läsnäolo on pitänyt vain hyväksyä. Epäilen suuresti, että meidän pihamme ei pärjäisi "Kaunis piha"-kilpailussa...

Tämän kesän puutarhasuunnitelmat ja siihen liittyvä "to do-lista" on suurin piirtein valmiina. Olen ajatellut, että aloitan perusparannuksen melko pian loman alettua ja jos hyvin käy, kaikki pitäisi olla tehtynä ennen juhannusta. Jos jotain jää tekemättä, siirrän sen suosiolla hamaan tulevaisuuteen. Suorituspainetta tai stressiä en suostu tästä ottamaan. Kunhan tästä pääsisi aloittamaan ensin sitä lomaa...TJ6

Pään nollausta

Töissä eletään nyt melkoisen kiireisiä aikoja. Työtahtini on ollut jokseenkin tiivistä, kun meillä on ollut henkilökuntavajausta. "Tukka putkella" on saanut mennä jo jonkin aikaa ja työpäivä on jatkunut vielä sen jälkeen, kun lapset ovat lähteneet koulusta. Olen pyrkinyt kuitenkin jossain määrin rajaamaan ja kohtuullistamaan työpäiväni pituutta (vaihtelevalla menestyksellä). Siihen hyvänä ratkaisuna minulle ovat toimineet erityisesti kävelylenkit.

Kun lähtee ulkoilemaan ja reippaalle kävelylle, siinä pääsee irti sekä päässä pyörivistä työasioista että kotitöistä. Kävelylenkeillä ajatukset pyörivät vapaammin ja mieli virkistyy. Kun liikkuu ja katsoo maailmaa hieman toisin silmin, saa niihin päivän asioihin vähän etäisyyttä ja ihan jotain muuta mietittävää. Toisinaan innostun valokuvaamaan ja se tuo mukavaa ekstraa liikuntasuoritukseen. Olen huomannut, että valokuvaus toimii minulla eräänlaisena "mindfulness- harjoituksena", jolloin keskityn vain siinä hetkessä olemiseen ja "pää tyhjenee".

Tällä viikolla vein lapsen jääkiekkotreeneihin ja päätin, että teen samalla kunnon kävelylenkin läheisellä pururadalla. Ensimmäisellä kierroksella kävelytahtini oli reipas, mutta toisella kierroksella maltoin pysähtyä jo kuvailemaan luonnon yksityiskohtia. Kahden kierroksen jälkeen kuvia oli kertynyt puhelimeen ihan mukavasti ja kilometrejäkin taisi tulla lähemmäs seitsemän. Tulipahan ulkoiltua, käveltyä ja kerättyä annoksen uusia voimavaroja seuraavaan päivään. Tämän postauksen kuvat ovat kyseisen kävelylenkin saldoa...

Työn kuormittaessa joudun tekemään todella paljon töitä itseni kanssa, jotta lopetan niiden tekemisen jossain kohtaa päivää. Liian usein jatkan työpäivääni vielä kotona tai käytän osan viikonlopusta töiden tekemiseen. Olen pyrkinyt pyhittämään viikonloput levolle, mutta tällä hetkellä työtehtäviä (ne arvioinnit!) on sen verran, että aika täytyy ottaa myös viikonlopusta. Viikolla ei oikein jaksa työpäivän jälkeen enää puristaa mitään "korkealentoista", joten tänä(kin) viikonloppuna teen töitä...ja pyrin myös ulkoilemaan. Multitaskauksen mestarina saatan suorittaa samalla myös pyykin pesua ja kevyttä kotisiivousta.

Nyt kuitenkin toivottelen kaikille hyvää viikonloppua!

ETSINTÄKUULUTUS

Nyt olisi hakusessa sellaista kuntoilukipinää. Mahtaakohan löytyä mistään? Minulla se on ollut jo pidemmän aikaa hukassa...

Olen koko kuluneen kevään aikana haikaillut ja miettinyt, mistä löytäisin motivaatiota kunnonkohennukseen. Liikun kyllä jonkin verran, mutta en riittävästi. Vaikka olen aikatauluihmisiä, kuntoiluun ei tunnu riittävän aikaa. Olen melkoista mestariainesta keksimään jos jonkinlaista (teko)syytä ja aivan liian usein laitan sen kiireen tai väsymyksen piikkiin. Tosiasioitahan nekin ovat, mutta enemmän tässä on kyseessä päättäväisyydestä ja konkreettisesti liikkeelle lähtemisestä.

Haaveilen juoksutreenien ja jonkinlaisen lihaskunnon yhdistämisestä, mutta en tunnustaudu innokkaaksi sali-ihmiseksi. Kävely on minulle mieluinen liikuntamuoto ja sitä olen tehnyt aina, mutta ikääntymisen myötä pitäisi alkaa hakemaan myös lihaskuntoa. Olen jopa miettinyt, että käyttäisin tässä kohtaa jonkinlaista personal traineria, joka auttaisi minut alkuun, tsemppaisi heikkona hetkenä  ja sitouttaisi minut liikkumaan säännöllisemmin. Samalla hän voisi vilkaista myös ruokailutottumuksiani ja tehdä niissäkin pientä korjausta/tarkennusta. En tavoittele mitään suurta elämäntapamuutosta vaan pikemminkin ryhtiliikettä.

Liikunnan harrastajana olen hyvin toisaikainen. Pystyn tekemään kotijumppaa yksin, kun motivaatio on kohdillaan, mutta aivan yhtä helposti pystyn myös luistamaan siitä. En kaipaa ryhmäliikuntatunteja, vaan haluan liikkua silloin kun minulle parhaiten sopii. Koska en tavoittele varsinaisesti painonpudotusta, uskoisin, että oma tavoitteeni olisi kuitenkin kohtuullista saavuttaa. Jos sivutuotteena meikäläisessä tapahtuu kiinteytymistä, se on vain positiivista ekstraa. Luulenpa, että suurin muutos pitääkin tapahtua tuolla korvieni välissä.

Olen nyt hautonut asiaa jo useamman kuukauden viikon ja selaillut paikallisten liikuntapaikkojen tarjontaa. Olen aloittanut pitkien kävelylenkkien tekemisen ja tunnustellut olotilojani. Mitään paikkaa ei särje tai kolota ainakaan vielä, joten ehkä uskaltaisin aloittaa tekemään myös juoksulenkkejä. Voisin hyödyntää myös ulkoliikuntapaikkojen kuntoiluvälineitä ja treenata silloin, kun perheen teinikin käy omissa jääkiekkotreeneissä.  Kesäloman alkaessa luulisin, että minulla on enemmän aikaa panostaa liikunnan harrastamiseen, mutta katsotaan miten tässä käy. Jatkanko elämää edelleen sohvaperunana vai kuoriutuuko minusta vielä (h)ikiliikkuja...

PERUSHÄRDELLIÄ... JA YLPEYTTÄ!

 Toukokuu tuo tullessaan melkoista härdelliä töihin eikä tänäkään vuonna siinä ole tullut poikkeusta...

Samalla kun kuluvaa lukuvuotta pistetään vähitellen pakettiin, koulumaailmassa suunnitellaan myös tulevaa; mietitään uusia opetusryhmiä, henkilökunnan sijoittumista ja pidetään tiedonsiirtopalavereja. Jokaisella opettajalla oppilasarvioinnit ovat juuri nyt enemmän tai vähemmän työn alla. Äitienpäivätekemiset ja kevätjuhlat tuovat vielä oman lisänsä koulu-/työpäiviin. Tänä(kään) keväänä koronatilanne ei mahdollista perinteisiä luokkaretkiä eikä kevätjuhlia, joten nyt ideoidaan jälleen luovasti. Tämän postauksen kuvissa näkyvät päivittäiset tarpeelliset työvälineeni (puhelin, pussukka, avaimet ja kommunikaatioviuhka/-passi), joita kannan mukanani joka päivä. Kieltämättä tässä kohtaa lukuvuotta ne näyttävät jo nuhrautuneita ja käytössä kuluneita, vähän niin kuin niiden kantajakin, mutta samalla ne kertovat myös koulussa eletystä elämästä. 

 

Päivät ovat tällä hetkellä jokseenkin työntäytteisiä ja huomaan, että stressitasoni on hieman koholla. Nukun aika huonosti (heräilen monta kertaa yössä) ja aamulla herään hyvissä ajoin ennen kellon soittoa. Olen jonkinasteisessa ylivirittyneessä tilassa, sillä kaikesta huolimatta en tunne erityistä väsymystä. Energiatasoni ovat jopa yllättävänkin hyvät. Mihinkään ylimääräiseen luovuuspuuskaan ei kuitenkaan löydy enää aikaa eikä rahkeita ja nämä viimeiset viikonloput pyrin rauhoittamaan lepoon. Edessä siintävä kesäloma auttaa tässä kohdassa jaksamaan. Eihän tässä ole enää kuin neljä viikkoa jäljellä.

Toukokuinen perushärdelli toistuu säännöllisesti ja onneksi tilanne on hetkellistä. Koronan sävyttämä lukuvuosi on ollut meille kaikille raskas, mutta toisaalta siihen on jollain tavalla myös tottunut. "Uuteen normaalin" on ollut sopeutuminen, halusimme tai emme. Tuskinpa kukaan meistä olisi uskonut, että uuden koulumme käynnistyessä, syksyllä 2019, meidät pusketaan vielä koronaprässistäkin läpi ja näin on vain käynyt. Lukuvuoden viimeisten viikkojen huvetessa voimme olla vain ylpeitä itsestämme ja todeta, että me selvisimme siitä - yhdessä!

Rentouttavaa viikonloppua ja erityisesti hyvää äitienpäivää kaikille äideille!

Huhtikuun kooste

Tähän postaukseen tein lyhyen koosteen kuluneesta kuukaudesta. Vaikka tuntuu siltä, että omassa elämässä ei oikein tapahdu mitään, näissä koosteissa huomaa, että kaikkea on tullut tehtyä ja touhuttua. Vuodenaikojen vaihtuminen näkyy blogipostauksien kuvissa, sillä talven jälkeen näkyy taas väriä ja elämää - kevättä parhaimmillaan. 

* Huhtikuuna alussa innostuin vaihtamaan viherkasvien mullat ja samalla tuli kokeiltua herneiden kasvattamista hyvällä menestyksellä.

* Lämpimät säät houkuttelivat myös pihatöihin. Nurmikko tuli haravoitua ja tein kesän varalle pientä pihasuunnitelmaa.

* Vietimme pääsiäistä kotona hyvin rauhallisissa merkeissä. Muutaman päivän loma tuntui tässä kohtaa oikein tervetulleelta. 

* Kotona tuli pestyä osa kodin ikkunoista. Kiitos tästä kuuluu meidän teinille, sillä hän on tehnyt huhtikuussa kotitaloustehtäviä kiitettävästi.

* Kevätauringon paistaessa ja päivien pidentyessä huomasin olevani energisempi ja saan enemmän aikaiseksi. Työmatkakävely on kuitenkin ollut huhtikuussa jokseenkin vaihtelevaa.

* Huhtikuun lopulla sain tietää, että syksyn opiskelupaikkani oli varmistunut. Suunnitelma seuraavaksi vuodeksi on selvä ja jos kaikki käy hyvin, syksyllä 2022 minulla pitäisi olla visualistin tutkinto suoritettuna. Jään päivätyöstäni opintovapaalle ja täysipäiväiseksi opiskelijaksi.

* Meillä mies vanheni yhdellä vuodella ja juhlistimme sitä pienesti perheen parissa. Tällä kertaa teinimme teki herkullisen täytekakun.

* Minusta tuli isotäti, kun siskoni vanhin lapsi sai pojan. <3

* Huhtikuun lämpimät kelit vaihtuivat loppukuusta suhteellisen koleaan säähän. Vaihdatutin kesärenkaat (tietenkin) juuri ennen kylmien kelien palaamista. Onneksi säästyimme isommalta takatalvelta. Kotona palasimme takaisin takan lämmitykseen ja se näyttää jatkuvan edelleen...

Ja nyt onkin jo toukokuu. Se aloitettiin vapun vietolla mökillä ja siellä tuli tehtyä samalla puutalkoita. Tästä alkaa meikäläisellä (taas) vähän tiiviimpi työjakso, sillä oppilaiden arvioinnit tulee olla tehtynä muutaman viikon päästä. Työn ohessa tiedossa on vielä muutama palaveri ja valmistautumista vuoden poissaoloon. Väkisinkin jotain jää loman alkuun hoidettavaksi, mutta nyt keskityn kuitenkin jäljellä oleviin viiteen työviikkoon. Vähiin käy.

Touhukasta toukokuuta siis!

Hei, meillä leivotaan!

Meidän teinillä on valinnaisaineena kotitaloutta ja kotona suoritettavien tehtävien myötä, meillä on tänä keväänä leivottu useammin kuin ehkä koskaan aikaisemmin. Kovin innokkaasti ei teini leipomista ehdota, vaan ideointipuoli jää minulle. Poika leipoo ihan kiitettävästi ja minää häärään muuten vaan neuvonantajana taustalla. Ajatuksena meillä on ollut se, että joka kerta olisi jotain uutta leivottavaa. Viime viikolla bongasin paikallislehdestä hyvän ja helpon focaccia-leivän ohjeen, jonka ajattelin jakaa myös täällä blogissani.

F O C A C C I A

8,5 dl vehnäjauhoja

2,5 tl suolaa

11 g kuivahiivaa (1 pss)

1/4 dl oliiviöljyä

3,5 dl kylmää vettä

Lisäksi oliiviöljyä, timjaminlehtiä, rosmariininoksia ja sormisuolaa

Sekoita jauhot, suola, hiiva ja oliiviöljy kulhossa. Lisää kylmä vesi vähitellen taikinaan. Sekoita pari minuuttia. Taikina saa jäädä hyvin kosteaksi. Vaivaa taikinaa 18 minuuttia, kunnes siitä tulee venyvää. Anna taikinan levätä kulhossa puoli tuntia.

Sivele uunivuoka oliiviöljyllä. Painele taikina vuoan pohjalle. Nypi timjamista ja rosmariinista lehtiä ja painele ne taikinaan sormin. Sivele pintaan kevyesti oliiviöljyä.

Anna nousta liinalla peitettynä kaksinkertaiseksi. Siihen menee noin tunti. Pirskota pintaan vielä oliiviöljyä ja ripottele päälle sormisuolaa. Paista 215 asteessa uunissa noin 20 minuuttia.

Posta focaccia paistamisen jälkeen vuoasta ja jäähdytä ritilän päällä.

Leipä ei ole mitenkään nopeasti valmistuvaa, sillä taikinaa nostetaan useampaankin kertaan. Ja kuten yleensä meillä on tapana, leivonnassa piti tällä(kin) kertaa soveltaa, sillä ohjeessa oli käytetty oliiviöljyä ja  meiltä löytyi kaapista vain rapsiöljyä. Yrttien kohdalla piti myös vähän mukailla, sillä meillä oli tuoretta rosmariinia, mutta timjamia vain kuivemmassa muodossa. Todennäköisesti oliiviöljystä olisi tullut enemmän makua, mutta tällaisena sovellettunakin versiona se oli erinomaista.

Tässä kuussa meillä on leivottu enemmänkin. Viime aikoina poika on tehnyt myös kuivakakun ja tällä viikolla täytekakun. Leipomukset on tarkoituksella valittu suhteellisen helpoiksi, sillä haluan, että pojalle tulisi onnistumisen iloa ja ennen kaikkea "matala kynnys" leipomisen aloittamiseen. Ei meillä vielä kovin innokasta jauhopeukalo-teiniä ole, mutta toivotaan, että joskus myöhemmin. Pääasia on, että hän tekee edes jotain... ja saa mallin siitä, että aina ei tarvitse ostaa kaikkea valmiina kaupasta.

Focaccia-leipä onnistui ja todennäköisesti tätä tehdään meillä jatkossakin, sillä ei ole tuoreen ja itseleivotun leivän voittanutta. Kannattaa kokeilla!

  

Nyt se on varmaa

Olen kirjoittanut opiskelusuunnitelmistani jo aikaisemminkin täällä blogissani ja pyöritellyt päässäni muutamaakin vaihtoehtoa. Pitkällisen pohdinnan jälkeen hain maaliskuussa suorittamaan liiketoiminnan ammattitutkintoa. Tällä viikolla sain varmistuksen, että ensi syksynä lähden jälleen opiskelemaan...

Koulutus kestää noin vuoden ja painotusala on myynnin ja markkinointiviestinnän osaamisala, visualisti. Opiskelu toteutetaan monimuotokoulutuksena, joka koostuu lähiopetuspäivistä, pienryhmätyöskentelystä, etä- ja verkkotehtävistä sekä työssäoppimisjaksoista. Koulutusalana hyppään "kohti tuntematonta", sillä markkinointi ja kaupallinen ala on minulle (kasvatustieteilijälle) todellakin uutta. Olen kuitenkin ajatellut, että voisin hyödyntää tulevia visualistin koulutuksen oppeja ja yhdistää niitä omassa sisustusalana yrityksessäni. 

Tutkinto perustuu näyttötutkintojen suorittamiseen, joten tiedossa on jälleen mielenkiintoisia aikoja, kun saan haastaa itseni oikein kunnolla. Koen olevani tällä hetkellä jopa etuoikeutettu, koska minulla on mahdollisuus päästä opiskelemaan minua kiinnostavaa alaa. Haluan tarttua tähän tilaisuuteen, sillä elämäntilanteeni ja aikuiskoulutustukijärjestelmä mahdollistaa sen. Voin olla täysipäiväinen opiskelija ja keskittyä vain siihen, vaikka en ihan tarkalleen tiedä, mihin olen ryhtymässä. Mutta olen ennenkin tainnut todeta, että "se ei pelaa, joka pelkää". 

Opiskeluni mahdollistaa myös eräänlaisen sapattivuoden pitämisen erityisluokanopettajani työstäni. Edellisestä opiskelujaksosta tulee kuluneeksi nyt keväällä kolme vuotta ja viisi vuotta vuorotteluvapaastani. Iän myötä huomaan tarvitsevani näitä "irtiottoja" saadakseni hieman etäisyyttä omaan työhöni. Huomaan väsyväni tässä monenlaisessa työelämän turbulenssissa helpommin  ja yli vuoden kestänyt koronatilanne ei ole ainakaan helpottanut sitä. Pieni tauko taitaa tulla nyt juuri oikeaan kohtaan...

 Kouluissa lukuvuosi menee tänä vuonna jonkin matkaa kesäkuun puolelle, enemmän ja vähemmän koronatilanteen ehdoilla, mutta onneksi "tunnelin päässä on havaittavissa jo valoa". Tässä on muutamia viikkoja vielä työtä ja ne mennään loppuun asti täysillä. Ja vaikka kevätkelit ottivat hetkellisesti pientä takapakkia, en anna sen vaikuttaa olotilaani. Just nyt kaikki on hyvin.