Vappu 2022

Niin se vaan tuli toukokuu tänäkin vuonna. Meillä vappuaattoa juhlittiin perinteisen hillitysti kotosalla omalla pienellä porukalla. Minulla alkanut flunssa hillitsi juhlamenoa vielä piirun verran enemmän, mutta siitä huolimatta halusin laittaa vapputunnelmaa...

Vaikka en ole nykyisin mikään juhlija-tyyppi, haluan kuitenkin AINA vähän koristella kotia. Näin tein pääsiäisenä ja nyt vappuna. Muutamalla ilmapallolla, serpentiinillä ja ylioppilaslakilla tuli jo ihan eri tunnelma. Lapsen varttuessa teini-ikään vappukoristelu on huomattavasti hillitympää ja vappuhuiskan asemasta ostin lähikaupasta kimpun ruusuja.

Meillä juhlimiseen kuuluu yleensä hieman parempi ruoka. Päivällä söimme riistaa ja kilistelimme kevään ensimmäiset maljat. Päiväkahvin kanssa herkuttelimme munkeilla. Tänä(kin )vuonna oikaisin (perinteisesti) vappuvalmisteluissa, joten ostin munkit ja siman kaupasta. Meillä vappuherkkujen menekki on niin vähäistä, joten en näe tarpeelliseksi tehdä niitä itse. Pieni laatikko munkkipalloja ja pari berliininmunkkia riittävät meille oikein hyvin.

Illalla tein vielä herkkutarjottimen, jossa oli erilaista naposteltavaa. Meillä ei ole tapana syödä olohuoneessa, mutta silloin (harvoin), kun meillä on jotain naposteltavaa, teemme poikkeuksen. Teinikin tuli hetkeksi herkuttelemaan ja katsomaan  U18 jääkiekko-ottelua meidän "vanhojen varisten" kanssa. Flunssapöperöisenä päädyin nukkumaan hyvissä ajoin ennen ilta yhtätoista. Että sellaista vappuhulinaa...

Meikäläisen osalta vapunvietto on rauhoittunut nuoruusvuosista merkittävästi. En kaipaile suurten ihmismassojen joukkoon ja vielä vähemmän ravintoloihin. Valkolakki saa olla koristeena lipastonpäällä ja shampanjalaseissa on alkoholitonta juomaa. Vaikka vappua ei ole juhlittu kaupungilla kahteen vuoteen, jätän vappumarssin katsomisen flunssa takia tänä vuonna suosiolla väliin. 

Siitä huolimatta (-niisk-) kohotan maljan keväälle ja toivotan toukokuun tervetulleeksi!  - ATSHIIII...

Roolit suloisesti sekaisin

Postaustahtini on edelleen jokseenkin harvaa, mutta tähän on oikeastaan syykin olemassa. Elämänmeno on ollut pitemmän aikaa hyvin opiskelupainotteista ja minulla ei oikeastaan ole ollut mitään aihetta kirjoitella. Väkisin en ala aiheita keksimään, joten kirjoittelen tänne, kun siltä tuntuu...ja nyt tuli se hetki.

Opiskelijaelämä on tuntunut koko ajan erittäin hyvältä. Olen saanut opiskella ja oppia uusia asioita. Suunnittelin opintovapaata varten opintoni sellaisiksi, että saisin niistä mahdollisimman parhaan hyödyn ja näin on käynytkin. Matkan varrella opintoja on kertynyt vähän ylimääräistäkin ja kieltämättä välillä on ollut pientä ruuhkanpoikasta. Minun piti saada visualisti-opinnot päätökseen jo kesäkuussa, mutta minusta riippumattomista syistä valmistuminen siirtyy elokuulle. Asialla ei ole minulle merkitystä, joten nyt sain hieman ekstra-aikaa valmistella viimeisimpiä näyttöjäni. Niihin tuli viime hetken muutoksia, mutta onneksi ei mitään katastrofaalista.

Opintojeni ohessa olen saanut keskittyä paremmin myös yrittäjyyden ihmeelliseen maailmaan. Sekalaisten opintojeni tarkoitus oli alun perin tukea ja kehittää yritystoimintaani ja paljon on lyhyessä ajassa tapahtunutkin. Välillä opiskelija- ja yrittäjärooli menee suloisesti sekaisin, sillä niin tiiviisti ne kietoutuvat toisiinsa. Olen pystynyt hyödyntämään oppimaani sekä teoriapohjalla että käytännössä. Kun olen toimistolla, en välillä tiedä,  olenko siellä opiskelijan vai yrittäjän roolissa, eikä sillä taida olla merkitystäkään. 

Osittain päällekkäisten asioiden takia aikatauluissa on "positiivista tehokkuutta". Kun työstän esim. some- tai markkinointistrategiaani, voin hyödyntää sen suoraan yritystoimintaani. Pystyn ottamaan opiskeluun tarvittavan ajan (ainakin osittain) yrittäjäajastani ja siksi minulla on aikaa olla enemmän myös vapaalla (voikohan yrittäjän sanoa näin?...ai niin, minähän olen opiskelija!) Opinnot ovat tuoneet myös toisenkin positiivisen asian. Osaamista on tullut eri osa-aluilta sen verran lisää, että minun on täytynyt alkaa miettiä, mihin ihan oikeasti haluan keskittyä eli tiedossa on vielä todennäköisesti jonkinlaista myllerrystä...

Visualisti-opintoni ovat loppusuoralla, mutta some- ja palvelumuotoiluopintoni jatkuvat pitkälle syksyyn, joten täällä on vielä hetken täysi "pöhinä" päällä! 

Nyt kuitenkin viikonlopun viettoon...

Sitä kevättä odotellessa

Kevät otti melkoista takapakkia tällä viikolla, kun alkuviikosta oli tuulta ja lumimyräkkää. Samanaikaisesti myös kevätfiilikset jäivät hetkeksi taka-alalle. Talven jatkuminen näin pitkälle kevääseen on aiheuttanut jopa pientä "taantumista".

Olen ollut nyt kaksi viikkoa yritykseni uudella toimistolla ja olen todennut ratkaisun erinomaiseksi. En ole siellä joka päivä, mutta nämä toimistopäivät ovat auttaneet minua selvästi työn ja opiskelun rajaamisessa. Nyt työt jäävät pääsääntöisesti toimistolleni eikä iltaisin tule enää kiusausta jatkaa asioiden työstämistä. Vapaa-ajastani on tullut selkeämpää ja ennen kaikkea laadukkaampaa.

Kun aiemmin työskentelin kotitoimistolla, saatoin tehdä samanaikaisesti monenlaista muuta sijaistoimintaa esim. ruoanlaittoa tai pyykin pesemistä. Asiassa oli myös hyvät puolensa, sillä kotityöt tulivat tehtyä samalla päivän aikana, mutta on myös tunnustettava,  että työtehokkuuteni kärsi tästä. Nyt lähden aamulla toimistolle, teen tehokkaasti töitä (tai opiskelen) ja sen jälkeen lähden kotiin. Kotona tietokoneella oleminen iltaisin on vähentynyt oleellisesti ja minun kohdallani työnrajaaminen on onnistunut (ainakin toistaiseksi) hyvin.

Yleensä kevät aiheuttaa minulla pientä sisustusbuumia, mutta sillä rintamalla on ollut nyt rauhallista. Kodin työhuone pitäisi järjestää uudelleen, sillä tällä viikolla yhden asunnon tyhjennyksessä meille kotiutui vanha vuodesohvani, joka ei mahtunut enää stailausvarastooni. Samaan sisustusprojektiin  kuuluu myös sohvapäällisten pesu, joten viikonloppuna olisi tiedossa pientä työhuoneen uudistusta.

Ja vaikka kevät etenee hitaasti, tuovat saamani tulppaanikimput kuitenkin iloa ja valoa päiviini.
Hyvää viikonloppua ja palmusunnuntaita kaikille!

Kuulumisia

Tänään siirryttiin jälleen kesäaikaan ja maaliskuukin on kohta muisto vain. Viimeisemmästä blogipostauksesta on kulunut muutama viikko, joten ajattelin kirjoittaa sekalaisia kuulumisia ja vähän tämän hetken tunnelmista. 

Visualistiopintoni jatkuvat edelleen ja maaliskuussa olen käynyt muutaman päivän ajan myös lähiopetuksessa Huittisissa. Teen samanaikaisesti työssäoppimista omassa yrityksessäni ja tavoitteena on tehdä kaksi näyttöä toukokuussa. Visualistiopintojeni lisäksi aloitin maaliskuussa etäopintoina suorittamaan Sisällön tuottaminen ja hakukoneoptimointi- koulutuksen Salon seudun ammattiopistossa. Tämä opintokokonaisuus pitäisi kestää elo-syyskuulle asti, joten olen edelleen vahvasti ja kokonaisvaltaisesti opiskeluissa kiinni.

Opintojen lisäksi tein nopealla aikataululla ison päätöksen ja vuokrasin yritykselleni (STAILIAMO) toimistotilan keskustasta. Ajatus omasta toimitilasta on kytenyt jo kauan ja muutaman sisäisen keskustelun (ja kompromissin) jälkeen päädyin vuokraamaan n. 20 neliön työhuoneen. Ajatuksena on, että siellä voin ottaa vastaan asiakkaita ja järjestää myös pienimuotoisia koulutustilaisuuksia. Työhuone on nyt melkein valmis ja alkavalla viikolla minun on tarkoitus aloittaa siellä  "virallisesti". Aika näyttää, tuottaako ratkaisuni mitään sen suurempaa tulosta, mutta olen uskaltanut tehdä yhdestä haaveestani totta. Tässä kohtaa minun oli tehtävä toimitilapäätös... tai muuten se olisi jäänyt todennäköisesti minulta tekemättä. Ikiajoiksi.

Kuluneella viikolla olen saanut myös muutaman muistutuksen elämän rajallisuudesta ja ne, yhdessä maailman tilanteen kanssa, ovat laittaneet elämänarvot jälleen oikeisiin mittasuhteisiin. Aina hetkellisesti nämä "omat jutut" menettävät merkityksensä ja sitä huomaa arvostavansa  hyvinkin yksinkertaisia jokapäiväisiä asioita: sitä, että on terve, koti ja ruokaa. Sitä, että ei tarvitse pelätä henkensä puolesta, voi käydä koulua, opiskella ja saa harrastaa. Sitä, että on joku kenen viereen voi mennä nukkumaan ja joka jakaa kanssasi arkea, sillä elämä voi muuttua hetkessä.

Pysähtymisiä tarvitaan aina välillä, jotta huomaa, miten asiat omalla kohdalla ovat. Ihan pienistä asioista ei viitsi valittaa - ja kaikesta huolimatta pitää uskaltaa elää ja unelmoida!

Ikääntymisen (lieve)ilmiöitä

Blogin postaustahti on harventunut huomattavasti, mutta  en aio ottaa siitä painetta. Opiskelurintamalla sama meno jatkuu, joten ei siitäkään sen enempää. Maailmantilanteesta en aio enkä halua tässä kohtaa enempää surkutella, sillä se vie helposti meikäläisen tunnetilan "syville vesille". Sen sijaan ajattelin  jakaa ajatuksiani ikääntymisestä ja siihen liittyvistä lieveilmiöistä...

Tosiasiahan on se, että meikäläisellä on ikämittariin kerääntynyt vuosia jo ihan kiitettävästi. Varsinaista ikäkriisiä en ole tainnut koskaan potea, mutta huomaan selvemmin, että fyysinen vanheneminen etenee. Muistan joskus hieman kyseenalaistaneeni työkaverini väittämää joitakin vuosia sitten, jolloin hän sanoi, että kun ihminen täyttää 50,  alkaa tulla kaiken maailman kremppoja. Silloin olin vielä epäuskoinen, mutta nyt minullakin alkaa olla omakohtaisia kokemuksia. 

Yhtenä iltana naurahdin miehelleni, että nuorempana, kun tuli jotain kiputiloja, ne lähti ajan kanssa pois. Nyt kun joku paikka kipeytyy, todennäköisyys, että se jää pysyväksi on todennäköisempi kuin vaivan katoaminen. Tosiasiassa minä olen omasta mielestäni ihan perusterve, mutta tällä hetkellä poden ainakin kuivia silmiä, kipeytyneitä peukaloita ja nyt viimeisimpänä olkapäätä/käsivartta, jossa alkaa olla jonkinasteista liikerajoitteisuutta. Inhottava vaiva, joka on tullut vähitellen ja jota olen yrittänyt hoitaa itse - tuloksetta.

Syksyllä kävin kuivien silmien takia silmälääkärillä ja hän määräsi lämpöhoitoa, silmätippoja ja antiseptisiä liinoja. Ja jos oikein ymmärsin tämän vaivan (ja rohtojen) kanssa saan elää elämäni loppuun asti. Peukalovaivalle en ole tehnyt mitään, mutta olkapään vaivaan jouduin tilamaan ajan oikein ortopedille. Onneksi olen joskus aikoinaan ottanut vakuutuksen, joka tässä kohtaa alkaa tuntua jopa järkevältä päätökseltä. Pääsen suhteellisen nopeasti erikoislääkärille ja mahdolliseen jatkohoitoonkin eikä minun tarvitse maksaa kuin omavastuun osuus.

Niin, että kyllä niitä kremppoja vaan tulee, isoja ja pieniä, koska ihminen (ja keho) yksinkertaisesti vanhenee. Jollekin sairauksia ja vaivoja tulee enemmän ja jollekin vähemmän. Yritän pitää huolen itsestäni liikunnalla ja syömällä terveellisesti. Ylimääräiset kilot ovat pysyneet vuosien saatossa kurissa, vaikka vyötärönseudulle on alkanut kertymään ylimääräisiä makkaroita. Niistä en jaksa kovinkaan paljon stressata, sillä olen lähes koko elämäsi ollut hoikka, nuorempana jopa laiha. 

Fyysisen hyvinvoinnin lisäksi pidän tärkeänä myös henkisen hyvinvoinnin vaalimista. Suhteellisen tasapainoinen elämätilanne ja hyvä parisuhde nousee tässä kohtaa meikäläisen kohdalla arvoon arvaamattomaan. Lisäksi koen, että tämän hetkinen opiskelu on jopa parantanut elämänlaatuani. Ehkä tämän psyykkisen hyvinvoinnin takia fyysiset krempatkaan eivät tunnu niin isoilta, kun mieli on positiivinen ja olen jokaisesta uudesta päivästä innostunut ja kiitollinen. Luulenpa, että meikäläisellä on tekemistä ja ohjelmaa sen verran, että en taida ehtiä ihan kaikkia pieniä vaivoja edes huomata...

Jääköön tämä blogipostaus historiaan ensimmäisenä "vaivaiskertomuksena" ja toivotaan, että jatkossa elämä toisi niitä eteen kuitenkin säästeliäästi.

"Keski-ikä on sitä, kun tunteesi alkavat vaihtua oireisiin" 

Kuvat: Elli Halonen 
Kuvauspaikka: Prassen Konditoria ja Cafe

Möllötystä

Kun kaksi vuotta sitten koronapandemia iski keskuuteemme, ei meistä varmaan kukaan ymmärtänyt ja tiennyt, minkälainen ajanjakso on tulossa. Tunteiden kirjo on vaihdellut pelosta, epätoivoon ja turhautumisesta toivonpilkahduksiin. Tilanteen kanssa on oppinut elämään, koska ei ole muuta voinut, mutta meikäläisen elämään on tullut mielenkiintoinen lieveilmiö, jota minä kutsun möllötykseksi.

Pandemia aikana elämäämme on ollut rajattuna monilla keinoin ja ymmärrän, että se on ollut myös tarpeellista. Se, miten meistä jokainen käsittelee koko asiaa on ollut ja on hyvin henkilökohtaista. Siihen vaikuttaa myös se , mitä jokaisen elämään on mahtunut näiden kahden vuoden aikana. Joku on oikeasti menettänyt läheisen ihmeisen tai omaisen, terveyden tai työpaikan. Minä olen toistaiseksi päässyt "vähällä", mutta siitä huolimatta huomaan, että se on jättänyt jälkensä minuun eletystä elämästä. 

Jo aivan pandemian alkuaikoina minimoin sosiaalisia menojani hyvin paljon, osittain yhteiskunnan pakon sanelemana ja osittain omasta tahdosta. Isoimmissa lähikaupungeissa en ole käynyt olleenkaan, lukuun ottamatta viime kesän Ahvenanmaan reissua, jolloin kävimme hakemassa teinimme kotiin omalta reissultaan. Ylimääräinen matkailu- tai shoppailureissut ovat jääneen todella minimiin ja enimmäkseen minä olen ollut kotona (en sentään neljän seinän sisällä). Olen alkanut kutsua tätä olemistani möllötykseksi eli eräänlaiseksi "vapaaehtoiseksi erakoitumisen esiasteeksi".

Elämä on keskittynyt työssä käymisen, opiskelun ja perhe-elämän ympärille, mutta siinä on ollut sellainen "suppeampi" vire. Elämä kulkee tämän "pandemia normaalin" ympärillä ja siitä on tullut jollain tavalla uusi elämäntapa, jonka olen huomannut passivoivan minua. Onneksi nykyiset opiskeluni ovat antaneet minulle vastapainoksi toisenlaista sisältöä ja pakottaneet minut pois kotiympyröistä. Tuntuu, että muuten möllöttäisin vain täällä kotona, omassa perhekuplassani.

Möllötysasteeni on vaihdellut näiden pandemiavuosien aikana. Jos en sitä ennenkään ollut kovinkaan sosiaalinen ja liikkuvainen, nyt olen ollut sitä vielä vähemmän. Se on jopa vaikuttanut yhteydenpitooni läheisiini ja ystäviini, vaikka voisi ajatella, että sen pitäisi olla aivan päinvastoin. Jos olen oikein ymmärtänyt, korona ei kuitenkaan leviä/tartu puhelimen tai WhatsAppin välityksellä ;)  Huomasin  vuoden vaihteen jälkeen saavuttaneeni jonkinasteisen "lakipisteen", sillä olin vähentänyt kävelylenkkejäni ja möllötin mieluummin kotona tietokoneella tai sohvan nurkassa.

 

Viime aikainen muutos maailman tilanteessa toi lisää uutta murehdittavaa ja jonkinasteista epäuskoa tulevasta. Mihin tämä maailma oikein meneekään? Samalla ymmärrän, että olen osana jotain sellaista mitä en pysty hallitsemaan, muuta kuin yrittämällä elää mahdollisimman normaalia elämää. Juuri kun  koronatilanne alkaa helpottamaan, tulee maailmalta uusia huolen aiheita.  Koronatilanne on se mikä on ja yhteiskunta alkaa palata vähitellen  jonkinlaiseen normaaliin. Sotatilanteelle Ukrainassa emme voi tehdä oikein muuta kuin antaa tukemme ja toivoa, että tilanne ratkeaa mahdollisimman pian. 

Keskustelin iäkkään äitini kanssa tämän hetkisestä tilanteesta ja huomasimme ajattelevamme hyvin samalla tavalla. Meidän "möllöttäjien" täytyy vähitellen aktivoitua ja löytää se (sosiaalinen) elämä kodin ulkopuolelta uudestaan. Siksipä lähdin lauantaina iltakävelylle pitkästä aikaa keskustaan ja miten ihan oli huomata, että (nuoria) iloisia ihmisiä oli liikkeellä paljon ja ravintolat olivat täyttyneet. Ihan vielä en uskalla heittäytyä noin hurjaksi, mutta ajattelen, jos kevätauringon myötä saisin tämä "möllötyksen laaja oppimäärän" vihdoin suoritettua. 

Kaikesta huolimatta (ja juuri sen takia) on tullut aika suunnata katseet toiveikkaana eteenpäin kohti kevättä ja valoisampia aikoja, sillä 

- ELÄMÄ ON!

P.S  Viime aikoina olen valokuvannut muita kuvauskohteita, mutta tähän postaukseen hain inspiraationi toisesta möllötyskeskuksestani eli meidän olohuoneesta.

Mikä ihmeen visualisti?

Olen tässä jo puolisen vuotta opiskellut visualistiksi ja muutama päivä sitten mieheni havahtui kysymään minulta pienen tarkentavan kysymyksen, että mikä se visualisti oikein on? Ymmärsin, että vaikka olin käyttänyt nimikettä luontevasti puheissani jo pitemmän aikaa, se ei ollut oikein auennut hänelle. Eikä ilmeisesti monelle muullekaan, sillä aika usein kun kerron valmistuvani visualistiksi, saan siihen liittyviä jatkokysymyksiä. Tästäpä sain hyvän aiheen kirjoittaa tänne blogiini ja kertoa tarkemmin, mikä visualisti oikein on.

Visualisti on ammattinimike henkilölle, joka suunnittelee ja toteuttaa visuaalista markkinointia. Visualisti on hyvin kapea-alaisesti määriteltynä entiseltä nimeltään somistaja, mutta kaupan ja markkinoinnin kehittyessä työn kuva on laajentunut ja nykyinen ammattinimike on muuttunut alaa paremmin kuvaavaksi. Visualisti on moniosaaja, jonka tärkein tehtävä on myynnin edistäminen ja lisääminen visuaalisin keinoin. Hän vastaa yrityksen visuaalisesta ilmeestä ja luo mielikuvia asiakkaille tuotteista ja palveluista. 

Visualisti voi työskennellä kaupassa tai kivijalkaliikkeessä suunnittelemassa näyteikkunoita ja esillepanoja tai hän saattaa kuulua isompaan suunnittelutiimiin, jonka tehtävänä on esim. uudistaa tai suunnitella kokonaan uusi myymälä. Visualistin työkenttänä voi olla esim. messuosastojen, kaupallisten tapahtumien ja kampanjoiden suunnittelu tai visualisti voi suunnitella yritysten liiketiloja tai olla mukana tuotekuvauksissa. Visualisti voi olla suunnittelemassa yrityksen brändiä tai tuottamassa sisältöä digitaaliseen markkinointiin (esim. sosiaaliseen mediaan, verkkokauppaan, blogiin  tai suunnitella mainoksia) eli työn kuva voi olla hyvinkin monipuolinen ja laaja. 

Markkinointiviestinnän ammattitutkinnon eli visuaalisen markkinoinnin koulutuksen suorittanut voi käyttää visualistin tai visuaalisen myynninedistäjän ammattinimikettä. Alalle voi kouluttautua mm. koulutusta tarjoavissa toisen asteen oppilaitoksissa. Tutkinnon voi suorittaa joko taideteollisuusalan perustutkintona tai liiketoiminnan ammattitutkintona, jolloin koulutuksen sisältö määräytyy sen mukaisesti. Minä olen koonnut oman koulutuspakettini molemmilta tutkinnonosilta ja opintopisteitä tulee kertymään vuoden aikana huomattavasti enemmän, mitä ns. "peruskoulutukseen" kuuluu. Alalle voi kouluttautua myös yksityisellä puolella ja se on maksullista. Näissä koulutukset on rakennettu niin, että voit opiskella periaatteessa työn ohessa ja jossain koulutuksissa tutkinnon voi suorittaa myös oppisopimuskoulutuksena.

Minulle visualistiopinnot ovat avanneet aivan uuden maailman. Markkinointiin ja liiketoimintaan liittyvät opinnot ovat antaneet minulle paljon tietoa, josta on ollut hyötyä yritystoiminnassani. Visualistin koulutus yhdistää visualisuutta, kaupallista ajattelua ja luovuutta.  Koen, että visualistin tutkinto tuo minulle arvokasta lisähyötyä palvelupakettiini sisustussuunnittelun rinnalle ja erityisesti asuntojen stailaamiseen. 

Visualistiksi valmistuminen häämöttää kesäkuussa. Sitä ennen minun pitää suorittaa vielä kaksi tutkinnon osaa, jossa joudun laittamaan itseni likoon oikein kunnolla. Opintoihin liittyvät tehtävät ovat olleet hyvin vaihtelevia ja mielenkiintoisia. Opintojen edetessä huomaan, että elämää on alkanut tutkiskella myös visuaalisuuden ja markkinoinnin näkökulmasta. En ole katunut opiskelupäätöstäni, vaan olen nauttinut jokaisesta hetkestä. Täällä kokemuksella voin suositella alan (aikuis)opiskelua lämpimästi.