Jokainen tyylillään...

Pieni arjen hauska huomio, josta minun on ihan pakko kirjoittaa. Pysähdyin eräänä päivänä miettimään, miksi se oma tapa tehdä joku asia tuntuu (joskus) ainoalta ns. oikealta tavalta....vaikka eihän se näin tietenkään ole!

Ajatus lähti oikeastaan siitä, että mies oli laittanut pojan jääkiekkovarusteet kuivumaan eri tavalla, miten MINÄ ne yleensä laitan.

Minulla on tietty järjestys ja systeemi, jolla tavaroiden pakkaaminen varustekassiin on myös (mielestäni!) helpompaa ja loogisempaa.

Kun havahduin tähän, aloin miettiä asiaa enemmänkin...


 

Samaan ajattelutapaan huomaan törmänneeni monessakin kodinhoitoon liittyvässä asiassa. Esimerkkinä mainittakoon astiapesukoneen täyttö tai pyykin laittaminen pyykkitelineelle. On hauska huomata itsestä, miten sitä "nanosekunnin" ajan meinaa puuskahtaa toiselle asiasta, mutta onneksi olen oppinut pitämään jo mölyt mahassa. Tärkeintähän koko jutussa on se, että homma on yleensäkin tehty, eikä se miten se on tehty. Pyykit kuivuu ihan yhtä hyvin (ellei paremminkin) sillä toisenlaisella tyylillä ja astianpesukone pesee astiat, vaikka ne eivät olekaan  ("minun") järjestyksessä, tai vaatteet on viikattu tai jääkaappi täytetty eri tavalla. Esimerkkejä löytyy "pilvin pimein". Tämän ajattelutavan selitys löytynee siitä, että minä hoidan kodinhoitoon liittyviä asioita useammin kuin tuo mies ja olen kehittänyt niihin oman tyylini ja tapani. Ja se miehen tyyli on tietenkin toisenlainen.

Keskustelimme asiasta viikolla vielä työpaikan kahvipöydän ääressä ja totesimme, että onneksi sitä on tähän ikään mennessä kouluttanut itseään sen verran, että voi jo hyväksyä, että jokainen tehköön tyylillään...!!!


Millaisia ajatuksia ja kokemuksia teillä on asiasta?
 

 

 

 

Pohjustusta

Olen osallistumassa parin viikon päästä Sisustusakatemian järjestämälle Vanhan talon sisustuskoulutukseen. Olin jo viime syksynä menossa samaiseen koulutukseen, mutta silloin se peruuntui liian vähäisen osallistujamäärän vuoksi. Nyt koulutus toteutuu ja olen lähdössä Helsinkiin hakemaan hieman lisäoppia...

Koulutuksessa tutustutaan suomalaiseen vanhaan rakennuskantaan ja säilyttävään korjausrakentamiseen sisustajan näkökulmasta. Kaksipäiväisessä koulutuksessa opiskelemme vanhojen talojen sisätilojen kunnostamisen perusteita, pintamateriaaleja sekä sisustussuunnittelu.

Opettajina toimivat Heidi Laakso-Kuivalainen sekä Anu Sauramaa Suunnittelutoimisto Kruunusta. Heidi on perehtynyt syvällisesti vanhan rakennus-kannan arkkitehtuuriin ja sisätiloihin, kun taas Anu on erikoistunut rakenteisiin ja materiaaleihin.

 

Koulutusta varten meidän pitää tehdä kaksi ennakkotehtävää, joissa toisessa tutkimme meille etukäteen annettua sisustustyyliä (minulla uusbarokki).

Toisessa tehtävässä pohdimme omaa sisustustyyliä ja makumieltymyksiä. Työt esitellään kollaasitekniikalla, joten tiedossa on jälleen mukavia hetkiä "Moodboardin" parissa.

 

 

 

 

Tämän lisäksi kurssille voi ottaa mukaan oman projektin, jota todennäköisesti työstetään paikan päällä jollain tavalla.

Minulle on päivän selvää, että siskoni (ikuisuus)projekti, vanha torppa Nakkilan Hormistossa lähtee mukaani koulutukseen.

Koulutusta varten otan mukaan projektiin liittyvää materiaalia: pohjapiirustuksia, valokuvia ja värikarttoja.

Olen nimennyt projektin Hormiston Helmeksi ja toivotaan, että projekti saisi koulutuksen päätteeksi tästä hieman lisäpuhtia.

 

 

 

 

Koska asun Raumalla, jossa meillä sijaitsee ihana Vanha Rauma, koen koulutukseen osallistumisen myös sitä kautta välttämättömäksi.

Vanhojen talojen kunnostaminen on "oma tieteenlajinsa" ja koulutuksen myötä tulen saamaan arvokasta lisätietoa, jota voin hyödyntää mahdollisissa tulevissa toimeksiannoissa. Tämän lisäksi saan nivottua koulutuksen nykyisiin sisustusartesaaniopintoihini, sillä osa Hormiston projektista sisällytetään yhteen näyttötutkintooni. On ilmeisen selvää, että olen aivan innoissani tulevasta koulutuksesta...

Tammikuu lähenee loppuaan ja minulla alkaa töissä viimeinen viikko, jonka aikana minun pitää valmistella työasiat siihen kuntoon, että kollegan on helppo jatkaa kevätlukukausi loppuun. Hieman kaksijakoisissa tunnelmissa siirryn tulevan viikon jälkeen kokopäiväiseksi opiskelijaksi. Haikein mielin jätän mukavat työkaverini ja oppilaani, mutta onneksi tiedän jo nyt, että palaan syksyllä "omieni pariin"... ja onhan tämä sisustusalan opiskelu ollut minulle toiveiden täyttymystä, johon saan nyt paneutua täysillä. Näissä (hieman sekavissa) tunnelmissa tulevaan viikkoon...

 

 

 

 

 

 

Tammikuun tulpaanit

Tämän sesongin ehdoton leikkokukkasuosikkini on tulppaani. Ostin ensimmäiset tulppaanit jo joulukuussa ja samalla teema mennään tammikuussakin...

Tulppaanien värimaailma on ilahduttavan laaja ja minun onnekseni näitä saa myös meidän omasta lähikaupastamme.

Esteettisenä ihmisenä totean, että pienilläkin asioilla on joskus iso merkitys. Iso ruokapöytämme olisi ilman tätä tulppaanikimppua melkoisen valju.

Tulppaani kimppu on kaikessa yksinkertaisuudessaan mielestäni kaunis. Se ei tarvitse (välttämättä) rinnalleen mitään muuta.

 

 

 

 

 

Tammikuu alkaa kääntyä kohti loppuaan. Lumi- ja vesisateen keskellä ajatukset ovat jo melko  vahvasti keväässä.

Ei ihme, että tulppaani on tämän ajan suosikki, sillä mielestäni se tuo myös pienen lupauksen  seuraavasta vuodenajasta.

 

 

 

Olen vielä ensi viikon "leipätyössäni", jonka jälkeen siirryn hetkeksi täysipäiväiseksi opiskelijaksi. Kävin eilen tulevassa työssäoppimispaikassa sopimassa käytännön asioita ja samalla pääsin mukaan yhden perheen rakennusprojektiin, jossa heille suunnitellaan keittiö ja kylpyhuoneet. Tällä hetkellä innostunutta olotilaani himmentää hieman orastavan flunssan alku.Toivotaan, että tauti olisi meikäläisen kohdalla lievempää sorttia...

 

 

 

 

Toivottelen tässä vaiheessa leppoista viikon loppua kaikille lukijoilleni!

 

 

 

 

 

 

 

Tämän hetken lempparini

Television ääreen ehdin nykyään aika harvoin. Päivän uutiset täytyy katsoa jossain kohtaa, mutta muuten TV:n katsominen on jäänyt aika vähälle. Viime aikoina olen kuitenkin hurahtanut yhden TV-ohjelman seuraajaksi. Amerikkalainen Fixer Upper-ohjelma/ Unelmarempat on tällä hetkellä ehdoton lempparini!

(Kuva At Home sivuilta: https://magnoliamarket.com/our-show/episode-07-baker-house)

Ohjelmassa rempataan jokseenkin "elämää nähneitä" taloja uskomattoman hienoon kuntoon.

Joannan Gains'in pettämätön sisustustyylillä loihditaan hienoja kokonaisuuksia ja toteutetaan perheiden unelmia. 

Mistään pienistä pintarempoista ei todellakaan ole kysymys, vaan melko mittavista projekteista.

 

 

 

 

(Kuva At home sivuilta: https://magnoliamarket.com/our-show/episode-07-baker-house/)

Suomessa ohjelma voi katsoa AVA:lta arki-iltaisin klo 18.30. Tällä hetkellä meillä näkyy neljännen tuotantokauden jaksoja.

Koska ohjelman seuraaminen meikäläisellä on epäsäännöllistä, seuraan Joanna Gatesin blogia, jossa on kaikki kunnostetut talot on erikseen esiteltynä.

Sieltä olen lainannut myös tämän postauksen kuvat. Lisäksi Joannan omilla kotisivuilla  on paljon paljon muutakin; DIY-vinkkejä, settikauppaa, reseptejä...

Käykääpä kurkkaamassa.

https://magnoliamarket.com/blog/

 

 

 

 

(Kuva At Home sivuilta: https://magnoliamarket.com/our-show/episode-06-the-pick-a-door-house/)

Joanna Gatesin sisustustyyli poikkeaa mielestäni jonkin verran perinteisestä amerikkalaisesta, hyvin runsasta tai massiivisesta sisustustyylistä.
Hän sisustaa Country-henkisesti, mutta joukossa on myös hieman Industrial-tyyliä.
Onpa muutamissa jaksoissa näkynyt jopa modernia (skandinaavisuuteen taipuvaa) tyyliä.
Joannan sisustustyylissä on paljon sellaista, joista minä itsekin pidän.

 

 

 

 

 

 

 

Kuva At Home sivuilta: https://magnoliamarket.com/our-show/episode-06-the-pick-a-door-house/ 

 

 

Sisustuksissa on paljon mukavaa rouheutta ja kauniita yksityiskohtia, luonnonmateriaalien ja vanhojen esineiden uusiokäyttöä.

Ei välttämättä suoraan suomalaiseen sisustustyyliin tuotuna, mutta soveltuvin osin kyllä.



Tällainen vinkiksi sisustusnälkäisille lukijoilleni...



 

 

Että sellainen viikko...

Kulunut viikko on ollut sellainen, että työpäivän lisäksi ohjelmaan on kuulunut paljon muutakin hommaa. Kovin paljon en ole ehtinyt kotona olemaan ja sen pienenkin ajan olen käyttänyt tehokkaasti esim. pyykkien pesemiseen ja kaupassa käyntiin. Tästä syystä myös blogi on päivittynyt harvakseltaan. En välttämättä sanoisi, että viikko olisi ollut kiireinen, mutta ainakin se on ollut hyvin ohjelmoitu...

 

Tällä viikolla on ollut lapsen kuskaamista useampana iltana ja moneen suuntaan,
omien asioiden toimittamista työpäivän jälkeen, jääkiekossa vanhempainilta ja työporukan bändi-ilta.
Samaan iltaan ehdin mahduttamaan vielä omat luistelutreenit.
Vapaa-ajan ongelmia ei ole ollut... ;)
 

Tänään käyn työpäivän jälkeen tulevassa työssäoppimispaikassa aloittelemassa yhtä projektia ja huomenna, lauantaina, olisi KIKY-päivä töissä.
Sunnuntaina lapsella on jääkiekkopeli, johon täytyy tietenkin mennä kannustamaan, joten eiköhän se viikko mennytkin sujuvasti siinä.

 

Huh. Tätä lukiessa alkoi oikein hengästyttää, mutta totuuden nimissä täytyy sanoa, että viikko on ollut oikein mukava. Ohjelmoidut viikot tarvitsevat pientä henkistä asennemuutosta ja psyykkaamista, mutta kaikesta selviää. Asiat priorisoidaan ja laitetaan järjestykseen...ja sitten vain heittäydytään  mukaan...

 

Että sellainen viikko.

Sorvin äärellä...

Tällä hetkellä työ, vapaa-aika ja opiskelu menevät mukavasti sekaisin. Sisustussuunnittelu kun on tällä hetkellä meikäläisen elämässä tätä kaikkea yhdessä . Olen muutaman viikon vielä töissä päätyössäni erityisopettajana, mutta olen jo nyt ottanut  hieman varaslähtöä kevään opiskeluihini ja näyttötutkintoihini...

 

 

Kävin kuluneella viikolla mittailemassa pientä kaksiota.

Tässä tullaan tekemään jossain vaiheessa remonttia ja minulla ensisijaisena suunnittelukohteena on asunnon keittokomero.

Keittokomero on melkein alkuperäisessä kunnossa, jossa minua erityisesti viehättää nämä lankavetimet.

 

 

 

 

 

 

 

Koska kyseessä on sijoitusasunto, joka todennäköisesti päätyy vuokralle, keittiöön ei tehdä mitään järisyttäviä muutoksia.

Kodinkoneet ja vesipiste pysynevät samoilla paikoilla ja tyylinä yritän säilyttää talon 60-luvun tyyliä, mutta uudella "tvistillä"

 

 

 

 

 

 

Keittokomerossa on iso ikkuna ja olin alustavasti suunnitellut, että tilaan mahdutettaisiin pieni pöytä.

Nyt olen kuitenkin päätymässä ratkaisuun, että ikkunan eteen tulee nykyisen kiinteän kaapiston tilalle pitkä taso, jossa voi näppärästi ruokailla.

Huoneisto on kooltaan melko pieni ( 38 neliötä), joten jokainen liikenevä tila tulee hyödyntää tehokkaasti.

Haastetta on jälleen mukavasti, mutta lähden tähän innolla mukaan...

 

 

Huoneisto on nyt mitattu ja seuraavaksi työn alle tulee pohjapiirustuksen piirtäminen puhtaaksi. Saanpahan jälleen pientä lisäharjoitusta tulevia projekteja varten. Varsinaisen keittiön suunnittelu tulee liittymään osana helmikuussa alkavaa työssäoppimisjaksoani, mutta mittaustyön kävin tekemässä jo hieman etukäteen. Tästä on hyvä jatkaa, kunhan pääsee oikein kunnolla sorvin ääreen...

 

 

 

Pohdintoja ja päätöksiä

On mielenkiintoista, että aina joskus jonkun ihmisen sanat jäävät mietityttämään. Taannoin yksi tuttuni tokaisi jossain sivulauseessaan, että minä olen "tuollainen voimakastahtoinen ihminen". Naurahdin tuolloin ja taisin jopa nyökytellä hyväksynnän merkiksi, mutta vasta hieman myöhemmin aloin miettiä sanan tarkoitusta. Olenko todellakin voimakastahtoinen?

 

Tiedän olevani ihminen, joka sanoo (toisinaan) voimakkaasti oman mielipiteensä, mutta toisaalta monissa tapauksissa olen myös aika "lammas".

Voimakastahtoiseen ihmiseen yhdistän hieman negatiivisen sävyn; ihmisen joka jyrää ajatuksillaan ja mielipiteillään muut, ei kuuntele muita vaan tekee juuri niin kun haluaa, on jonkinlainen tyrannin "esiaste", tekee harvoin tai jos koskaan minkäänlaisia kompromisseja...Olenko minä sellainen?

 

 

Kysäisin asiaa mieheltäni ja hän totesi, että hänen mielestään olen enemmänkin päättäväinen ja päämäärätietoinen...ja joskus nuorempana olen ollut myös aika itsepäinen, mutta vuosien saatossa sekin piirre on pehmentynyt. Mieheni luonnehdinta oli helpommin hyväksyttävissä ja tämän jälkeen sain jonkinlaisen mielenrauhan. Tiedän jossakin asioissa olevani aika ehdoton (liittyvät usein lapsen kasvatukseen). Minulla on periaatteita, mutta omasta mielestäni olen kuitenkin valmis myös muuttamaan niitä tarpeen vaatiessa. Tässä iässä ei ole muutenkaan enää NIIN ehdoton kuin nuorempana, eikä maailmakaan ole musta valkoinen, vaan siinä on enenevässä määrin kaikkia harmaan sävyjä.

 

 

 

 

Pieni itsetutkiskelu ja pohdinta on aina silloin tällöin paikallaan. Se, minkälainen ihminen olet, riippuu ympäristössä, missä olet ja vaikutat. "Työminäni" on taatusti hieman erilainen kuin "kotiminäni", koska roolit ovat hieman erilaiset, mutta se "perus-Satu" on silti olemassa.  Minut pitkään tunteneet tietävät taatusti minun hyvät ja huonot puoleni hieman eri kantilta kuin minun kanssa vähemmän tekemisissä olevat. Yhteenvetona tästä pohdinnastani toivon kehittyväni ihmisenä edelleen...ja toivottavasti parempaan suuntaan.

Ja sitten vielä päätöksistä. Uuden vuoden lupausta en tehnyt tänäkään vuonna, sillä olen hirveän huono pitämään niitä. Viime kesänä aloittamani sokerin vähentäminen on pitänyt yllättävän hyvin. Jouluna annoin myönnytyksen syödä suklaata, mutta sekin pysyi kohtuudessa. Paluu ruotuun on käynyt helposti ja karkkia en ole syönyt. Liikunnan suhteen olen tullut armollisemmaksi. Juoksulenkit ovat jääneet, mutta en ota siitäkään paineita. Seuraavaksi yritän vähentää iltaisin tietokoneella istumista, sillä huomaan, että sen ääressä (ja SOME:ssa) tulee vietettyä ihan liikaa aikaa. Nyt tein päätöksen, että klo 19.00 jälkeen suljen tietokoneen ja asiat saavat jäädä seuraavaan päivään...tai hamaan tulevaisuuteen.

Katsotaan, kuinka päättäväinen osaankaan olla...

 

;)