Keskikesän juhlaa

Meidän juhannuksen vietto alkoi jo torstaina, kun suuntasimme kimpsuinemme ja kampsuinemme omalle mökille...

Olemme viettäneet melkein jokaisen juhannuksen mökillämme ja omalla porukalla. Juhannuksen ohjelma koostuu lähinnä yhdessäolosta, syömisestä ja saunomisesta. Harvoin jaksamme valvoa ja ihastella yötöntä yötä eikä tänäkään vuonna tehty poikkeusta. Meidän teinimme vietti isoveljensä perheen kanssa yhden päivän merellä, mutta me "vanhat varikset" pysyimme tiiviisti mökillä emmekä käyneet edes juhannusajelulla. Ihan toimettomana emme kuitenkaan olleet, sillä saimme sentään korjattua vähän laituria. Sen lisäksi mies aloitti pikkuveneen korjauspaikkausta huonolla menestyksellä, sillä vanhentunut hartsi siirsi projektin hamaan tulevaisuuteen. Minä  suunnittelin aikani kuluksi saunan pientä (pinta)remonttia, mutta se jäi todellakin vasta suunnitteluasteelle.

Meillä sää suosi juhannuksen viettoa, sillä joka päivä saimme nauttia lämmöstä ja auringonpaisteesta. Vain yhtenä yönä satoi (kaivattua) vettä ja lauantaina ukkonen jylisi jossain kaukana. Pitkään jatkuneesta poutajaksosta johtuen emme myöskään tehneet ruokaa nuotiolla emmekä polttaneet kokkoa, mutta tämä ei meidän juhannuksen viettoon vaikuttanut mitenkään. Grillissä ruoka valmistui erinomaisesti ja pitkän pöydän ääressä herkuteltiin perinteisiä kesäruokia; kalaa, kanaa, makkaraa, parsaa, varhaisperunoita ja salaattia. Yhtenä päivänä syötiin "jääkaapin keräilyeriä" ja toisena päivänä tortilloja ja illalla vielä pizzaa. Innostuin tekemään myös itsetehtyä jäätelöä (kondensoidusta maidosta) ja leipomaan marenki-mansikkapiirakan, joten nälässä ei tarvinnut tätä juhannusta viettää.

Neljä päivää meni jokseenkin rennosti. Sain luettua pitkästä aikaa yhden kirjan ja maltoin jopa ottaa vähän aurinkoa. Mökillä päivärytmi koostui pienistä puuhasteluista, ruoan laittamisesta, leipomisesta, tiskaamisesta, päivälevosta ja iltaisin jalkapallo-otteluiden katsomisesta. Välillä päivällä innostuttiin uimaan, pelaamaan sulkapalloa tai heittämään tikkaa ja vielä sunnuntaina virittelimme lasten kanssa mökkiversion frisbeegolfradasta. Vaikka juhannuksena ei ollut varsinaisesti mitään ihmeellistä ohjelmaa, tuntui se ihan parhaalta...ja ehkä juuri sen takia.

Juhannus on nyt vietetty ja loma jatkuu kaupungissa ainakin muutaman päivän. Tälle viikolle on kerääntynyt jonkin verran hoidettavia asioita, mm. pojan rippijuhlien järjestelyjä, mutta mistään en nyt osaa oikein stressata ja hyvä niin. Nyt vaan nautitaan kesästä ja eletään päivä kerrallaan!

Viikon varrelta

Pihaprojektini on jämähtänyt jokseenkin paikoilleen ja sen saaminen juhannukseksi valmiiksi vaikuttaa epätodennäköiseltä. Muutaman istuttamani kesäkukkasen hengissä pitämisessä on jo meikäläiselle riittävästi tavoitetta. Kesäkukkien hoitamisen sijaan olen touhunnut monenlaista muuta. Kulunut viikko on sisältänyt paljoin kaikenlaista mukavaa tekemistä...

Viikolla työstimme STAILIAMO:n brändikuvia yhdessä valokuvaaja Elli Halosen kanssa. Tarkoituksena oli kerätä kuvapankkia yritykseni käyttöön ja sen johdosta kuvia otettiin sekä sisältä että ulkoa. Kuvauspaikat löytyivät Rauman keskustasta ja sisäkuvat otettiin Tiina Mellanen LKV:n  toimistolla. Mielenkiintoiset kaksi päivää, jossa sain olla mallina ja ideoida yhdessä Ellin kanssa kuvauksien aiheita. Yhteistyö Ellin kanssa sujui mainiosti ja nyt odottelen jännittyneenä lopputulosta. Kuvauskohde on se mikä on (jokseenkin jo vanha nainen), mutta mielenkiinnolla odotan, miten kuvissa näkyy persoonani ja yritykseni "filosofiaa". Kuvamateriaalia tuli otettua todella paljon ja Ellin ammattilaisuus teki minuun suuren vaikutuksen. Kuvaamisen lisäksi Elli laittoi minut miettimään ja prosessoimaan yritykseni brändiä. Tämä prosessi sai jälleen uutta näkökulmaa ja vahvisti omia näkemyksiäni siihen, että olen oikealla tiellä...tai ainakin oikeassa suunnassa.

Kesälomalla olen ehtinyt työstämään muutenkin STAILIAMO:n asioita paremmin. Kuluneella viikolla tein mielenkiintoisen sisustusneuvonnan vanhaan hirsitaloon, jossa mietin tilaratkaisuja uudelleen. Ajatusten ja ideoiden jakaminen yhdessä asiakkaan kanssa oli molemmin puolin todella palkitsevaa. Tämän lisäksi laitoin viikolla syksyn opintoihin liittyen aikuisopintotukiasian vireille ja vahvistin opintojen aloittamisen jo elokuussa. Ennen visualistin opintojani aloitan n. puoli vuotta kestävän Stailaus ja tuotekuvaus- koulutuksen, joten opiskelijaelämä alkaa hieman aikaisemmin mitä alun perin suunnittelin. Tästä uudesta elämänvaiheesta olen niin innoissani, että en meinaa pysyä nahoissani. Kesälomakin tuntuu erilaiselta, kun tietää, että edessä on jotain uutta ja mielenkiintoista.

Meillä päin Suomea kesä on alkanut hyvin aurinkoisissa ja lämpimissä merkeissä. Loppu viikolla olemme saaneet nauttia jopa helteisistä päivistä. Minua ei tunnistaisi enää entiseksi auringonpalvojaksi, sillä hakeudun lämpimillä keleillä hyvin herkästi mieluummin sisätiloihin. Yhden päivän urakkana olikin siivota ja järjestää työhuone uusiksi. Alun perin muutaman tunnin homma ryöpsähti koko päivän muuttorumbaksi, kun kyytiä saivat sekä lukuisat paperikasat, tavarakassit ja huonekalut. Samalla taisin prosessoida alitajuntaani, sillä siivosin erityisluokanopettajantyöhöni liittyvät tavarani kaapien kätköihin odottamaan... 

Tämän blogipostauksen kuvat ovat nykyisestä työhuoneestani. Kun istun pöytäni ääressä, edessäni on tämä näkymä. Kyllä tässä kelpaa nyt työskennellä - ja kirjoitella blogia. Elämä on just nyt hyvää.

Tuntuu jo ihan lomalta!

Yllättävän nopeasti sitä pääsikin lomatunnelmaan. Olin loman alkaessa ihan varma, että minulta menee se muutama viikko, ennen kuin olen palautunut kevään työprässistä, mutta toisin kävi...

Ensimmäinen lomaviikko meni kotiasioita pyöritellessä ja ihmetellessä yleisesti maailman menoa. Muutaman "to do-asian" sain tehtyä, esim. aloitettua kesäkukkien istuttamisen, mutta osa suunnitelmista on edelleen viemättä loppuun asti. Teinin kesätyö ja jääkiekkoharjoituksiin viemiset ovat myös jonkin verran aikatauluttaneet loma-arkeani, mutta päivät ovat soljuneet suhteellisen mukavasti. Lisäksi työn alla ovat olleet syksyn opintoihin liittyvät asiat sekä pienestä koronakevään hiljaiselosta herätetty yritykseni toiminta.

Viime viikonloppuna lähdimme pitkästä aikaa koko perhe mökille, joka auttoi osaltaan lomafiiliksen saavuttamisessa. Lauantain sadepäivän hyödynsin tekemällä mökissä perusteellisemman siivouksen. Mökki tuli laitettua kerta laakista kesäkuntoon ja perinteinen juhannussaunan pesu tuli suoritettua tänä kesänä etuajassa. Viikonlopun jälkeen oli mukava palata hyvillä mielin kaupunkiin, koska seuraavalla kerralla mökille tulessa näitä siivoushommia on tiedossa vähemmän...

Tällä viikolla olen hoitanut pitkästä aikaa monenlaisia asioita kaupungilla. Huomaan, että korona-aikainen "eristäytyneisyys" alkaa vähitellen helpottamaan ja kynnys lähteä kaupungille/kauppoihin on madaltunut. Vaatekaappini on saanut pitkästä aikaa uutta sisältöä ja olen käynyt muutaman kerran jopa kahvilassa. Tässähän alkaa elämä tuntua jo ihan suht normaalilta - tosin maskista ja käsidesistä en ole vielä tohtinut luopua.

Nyt ei voi kyllä valittaa oikein mistään...ei edes säästä.

Lomasuorittamisesta

Minulla on tapana tehdä listoja kaiken maailman asioista: kauppa-, tehtävä- ja asialistoja. Sillä on sellainen seuraamus, että elämäni on yleensä aikamoista suorittamista eikä lomat taida tehdä poikkeusta. Kesäloman to do-listaa en ole tehnyt (vielä), mutta taisin kirjoittaa samasta teemasta jo blogipostauksen, joten alitajunnassa nakuttaa jo...

Samaan hengen vetoon yritän malttaa mieleni ja olla vähemmän suorittamatta, nauttia kesälomasta, hiljentää tekemisen tahtia ja ihan olla vain. Viime kesä meni jokseenkin mökkiremonttia tehdessä ja tänä vuonna pitäisi vähän jatkaa sitä. Sen lisäksi meillä on heinäkuun lopulla pojan rippijuhlat, jonka juhlapaikan päätimme ulkoistaa ravintolassa pidettäväksi, mutta joka kuitenkin vaatii pientä suunnittelua. Hyvin helposti alan aikatauluttamaan tekemisiäni ja silloin niistä tulee minulle suorittamista - ja vähän stressiäkin. 

Lomiini kertyy helposti niitä asioita, joita omassa arjessa en ehdi (tai jaksa) tehdä. Meillä on ollut tapana lähteä jonnekin matkalle heti kesäkuun alussa, mutta koronan takia se on jäänyt viimeisen kahden vuoden aikana tekemättä. Tällainen lomanaloitus on toiminut meikäläisellä erityisen hyvänä irtiottona, sillä silloin tulee tehtyä totaalinollaus. Tänä kesänä yhteinen lomareissu jää muutenkin haaveeksi, sillä pojan ensimmäinen kesätyö ja jääkiekkoharjoitukset rytmittävät myös minun loma-arkeani melkein koko kesäkuun ajan. 

Ihan kokonaan tekemättä en osaa kuitenkaan olla ja päivät näyttävät täyttyvän kaikenlaisesta puuhastelusta. Näin somessa seuraavan tekstin, jossa kiteytyy mielestäni hyvin kesäloman perimmäinen tarkoitus.

KESÄLOMA

on ihmiselle annettu, että tarkkaan miettisi, 

mitä kaikkea pitää sen aikana tehdä 

ja jättäisi sen sitten tekemättä.

- Roope Lipasti

Mahtaisinkohan pystyä tähän? Epäilen.

Ihanaa kesäkuun jatkoja kaikille...

189 päivää

Se on nyt sitten paketissa. Koulujen lukuvuosi 2020-21...ja perään tulee melkoisen syvä helpotuksen huokaus! 189 päivään mahtuu kaikenlaista koronaepidemian sävyttämää hetkeä. Se on vaikuttanut merkittävästi sekä työhön että jokapäiväiseen elämään. 

Erikoisen lukuvuoden jälkeen tuntee, miten omat voimavarat on melkoisen loppuun kulutetut. Vuoden aikana on oppinut nauttimaan enemmän hetkistä, joustamaan ja ennen kaikkea selviytymään. 189 päivää on pesty ja desinfioitu käsiä ahkerasti yhdessä oppilaiden kanssa, yritetty pitää turvavälejä ja (niitä pahuksen) maskeja, porrastaa ruokailuja ja välitunteja sekä välttää ylimääräisiä kontakteja milloin missäkin koronan leviämis- tai kiihtymisvaiheessa. Korona on aiheuttanut enemmän ja vähemmän pelonsekaisia tunnelmia, erityisesti tartuntojen ja altistumisten sävyttämänä keväänä. Samalla, kun on yrittänyt pitää oppilailla yllä turvallisuuden tunnetta, on sisällä saattanut jyllätä epävarmuutta, toivottomuutta ja ihan puhdasta väsymistä tähän kaikkeen koronaan liittyvään. Välillä on halunnut ummistaa silmät ja korvat kaikelta tältä...ja toivoa, että tämä painajainen jo loppuisi.

Loman nyt alkaessa nautin siitä, että minun ei välttämättä tarvitse pukea maskia enää koko päiväksi. Töihin minun on ollut pakko mennä ja koska koulussa olen ollut päivittäin (väkisinkin) tekemisissä lukuisten ihmisten kanssa, on muut kohtaamiset jääneet minulta minimiin. Vuoden aikana olen vähentänyt tietoisesti työpäivän jälkeisiä ylimääräisiä ihmiskontakteja ja elämä on keskittynyt enemmän kotiympyröihin. Nyt nautin siitä, että voin valita jääväni kotiin vapaaehtoisesti ja säädellä menemisiäni tilanteen mukaan. Nykyinen koronatilanne näyttää onneksi vähitellen helpottavan ja  paluu ns. normaalimpaan elämään on alkamassa. Pandemia on jättänyt meihin kuitenkin jälkensä ja tästä kaikesta toipumiseen menee vielä tovi. 

Tänä vuonna jään lomalle enemmän kuin mielelläni, sillä loman jälkeen (syyskuussa) aloitan opiskelut.  Kaiken tämän (korona)kokemuksen jälkeen ratkaisu tuntuu nyt erityisen hyvältä. Työssäni erityisluokanopettajana laitan itseni likoon ihan joka päivä. Pienten oppilaiden kanssa täytyy olla läsnä 110 %  ja vaikka työ on palkitsevaa, on se myös kuluttavaa. Leikkisästi olen todennut joskus olevani eräänlainen ohjelmatoimisto tai tapahtumantuottaja ja tämä pitää osittain myös paikkansa. Opiskelujen alkaessa saan hengähdystauon ja kunnon irtioton omasta työstäni ja tilalle jotain muuta sisältöä. Nyt on minun vuoroni olla se "saava osapuoli".

Ehkä nyt voin jo vähän höllätä. Tiedän jo kokemuksesta, että minulla menee muutama viikko nollatessa asioita. Sen verran täytyy tulevalla viikolla käydä vielä töissä, että palautan työpuhelimen, tietokoneen ja avaimet. Yhden päivän olen ajatellut pyhittää työpapereiden selvittämiseen ja omien tavaroiden kasaamiseen. Sen jälkeen laskeudun vähitellen lomamoodiin...

 

Olotilani kiteytyy tällä hetkellä tuttuun sanontaan: "väsynyt, mutta onnellinen". 189 päivän jälkeen pääsimme maaliin.

Kesän tuntua...

Toukokuun viimeiset päivät ovat käsillä ja kohta pääsemme nauttimaan kesästä. Kävin tänään tekemässä pienen katselukierroksen paikallisessa taimimyymälässä ja fiilistelemässä tunnelmia...

Monen vuoden hiljaiselon jälkeen, olen ajatellut tänä vuonna satsata kotimme puutarhaan. Isäntä ja hänen tyttärensä huseeraavat nyt jo toista kesää mökillä hyötypuutarhaa, joten nyt voisi olla sopiva hetki päivittää myös kotipihaa. Ne meidän vähäiset istutusalueet ovat päässeet vuosien saatossa rönsyilemään ja pihanurmikon reunat vaativat pientä fiksaamista.

En ole koskaan välittänyt perennapenkeistä, vaan suosin enemmän ruukkuistutuksia. Kukkavalinnoissa olen aika uskollinen pelargonioiden ja samettiruusujen kannattaja, mutta toisinaan yritän kokeilla myös muitakin. Minulla on myös pieni yrttilaatikko, jossa voisin yrittää pitää tänä kesänä joitakin yrttejä hengissä ja ehkä laitan maissiakin kasvamaa. 

Pihan terassin reunoille olen istuttanut aikoinaan syreeniä, humalaa, viiniköynnöstä ja muutaman koristepensaan. Nämä istutukset vaativat vähän radikaalimpia muutoksia, sillä osa joutaa kokonaan pois ja tilalle täytyy ostaa jotain uutta. Olen miettinyt jonkinlaisten kärhöjen istuttamista, mutta mitään lopullista päätöstä en ole tehnyt. Terassikalusteet kaipaisivat myös uudistamista, mutta sen aika ei taida olla tänä(kään) kesänä. Kyseiset kalusteet ovat saaneet jo ainakin viisi vuotta jatkoaikaa, sillä en ole osannut päättää minkälaisia kalusteita haluaisin.

Puutarhurina en ole kummoinenkaan viherpeukalo ja siksi olen halunnut tehdä pihastamme suhteellisen  helppohoitoisen. Nurmikkoaluetta meillä on jonkin verran, mutta en koe sen ylläpitoa mitenkään työlääksi. Yritän (muistaa) lannoittaa sitä joka kevät ja kasvukautena se vaatii noin kerran viikossa leikkausta. Ruukkuistutuksilla saan pihaan sopivasti kaivattua väriä ja vaihtelua. Pihallamme majailee lisäksi myös yksi venetraileri, peräkärry, iso halkopino ja muutama kappale jääkiekkomaaleja. Niitä on ollut mahdotonta maisemoida eikä periaate "mitä ei voi hävittää, korosta sitä" oikein toimi tässä kohtaa, joten niiden läsnäolo on pitänyt vain hyväksyä. Epäilen suuresti, että meidän pihamme ei pärjäisi "Kaunis piha"-kilpailussa...

Tämän kesän puutarhasuunnitelmat ja siihen liittyvä "to do-lista" on suurin piirtein valmiina. Olen ajatellut, että aloitan perusparannuksen melko pian loman alettua ja jos hyvin käy, kaikki pitäisi olla tehtynä ennen juhannusta. Jos jotain jää tekemättä, siirrän sen suosiolla hamaan tulevaisuuteen. Suorituspainetta tai stressiä en suostu tästä ottamaan. Kunhan tästä pääsisi aloittamaan ensin sitä lomaa...TJ6

Pään nollausta

Töissä eletään nyt melkoisen kiireisiä aikoja. Työtahtini on ollut jokseenkin tiivistä, kun meillä on ollut henkilökuntavajausta. "Tukka putkella" on saanut mennä jo jonkin aikaa ja työpäivä on jatkunut vielä sen jälkeen, kun lapset ovat lähteneet koulusta. Olen pyrkinyt kuitenkin jossain määrin rajaamaan ja kohtuullistamaan työpäiväni pituutta (vaihtelevalla menestyksellä). Siihen hyvänä ratkaisuna minulle ovat toimineet erityisesti kävelylenkit.

Kun lähtee ulkoilemaan ja reippaalle kävelylle, siinä pääsee irti sekä päässä pyörivistä työasioista että kotitöistä. Kävelylenkeillä ajatukset pyörivät vapaammin ja mieli virkistyy. Kun liikkuu ja katsoo maailmaa hieman toisin silmin, saa niihin päivän asioihin vähän etäisyyttä ja ihan jotain muuta mietittävää. Toisinaan innostun valokuvaamaan ja se tuo mukavaa ekstraa liikuntasuoritukseen. Olen huomannut, että valokuvaus toimii minulla eräänlaisena "mindfulness- harjoituksena", jolloin keskityn vain siinä hetkessä olemiseen ja "pää tyhjenee".

Tällä viikolla vein lapsen jääkiekkotreeneihin ja päätin, että teen samalla kunnon kävelylenkin läheisellä pururadalla. Ensimmäisellä kierroksella kävelytahtini oli reipas, mutta toisella kierroksella maltoin pysähtyä jo kuvailemaan luonnon yksityiskohtia. Kahden kierroksen jälkeen kuvia oli kertynyt puhelimeen ihan mukavasti ja kilometrejäkin taisi tulla lähemmäs seitsemän. Tulipahan ulkoiltua, käveltyä ja kerättyä annoksen uusia voimavaroja seuraavaan päivään. Tämän postauksen kuvat ovat kyseisen kävelylenkin saldoa...

Työn kuormittaessa joudun tekemään todella paljon töitä itseni kanssa, jotta lopetan niiden tekemisen jossain kohtaa päivää. Liian usein jatkan työpäivääni vielä kotona tai käytän osan viikonlopusta töiden tekemiseen. Olen pyrkinyt pyhittämään viikonloput levolle, mutta tällä hetkellä työtehtäviä (ne arvioinnit!) on sen verran, että aika täytyy ottaa myös viikonlopusta. Viikolla ei oikein jaksa työpäivän jälkeen enää puristaa mitään "korkealentoista", joten tänä(kin) viikonloppuna teen töitä...ja pyrin myös ulkoilemaan. Multitaskauksen mestarina saatan suorittaa samalla myös pyykin pesua ja kevyttä kotisiivousta.

Nyt kuitenkin toivottelen kaikille hyvää viikonloppua!