Koska blogini on myös päiväkirjani, seuraava postaus kertoo meidän päivästä Haapsalussa. Koska matkaseuraamme kuuluu yksi kouluikäinen lapsi, on meidän retkikohteemme (tai ainakin osa siitä) valittu myös lapsi huomioonottaen.
Kuvia on tällä kertaa runsaanlaisesti, toivottavasti jaksatte pysyä mukana. Tervetuloa kanssamme päiväksi Haapsaluun.
Matkaa majapaikastamme Haapsaluun ei ollut kuin runsaat 30 km. Perillä meitä odotti pieni kesäinen kaupunki. Jätimme auton parkkiin eräälle sivukaudulle (poliisiaseman viereen!) ja lähdimme tutustumaan kaupunkiin. Poika oli ottanut mukaan potkulaudan ja tällä vempeleellä hänen kulkemisensa oli varmasti mukavampaa kuin vain kävelemällä.
Melko pian saapumisen jälkeen haimme ruokapaikkaa ja paikaksi valikoitui pizzeria. Sisäpihalla oli pieni idyllinen ruokailualue, jossa pizzat hävisivät parempiin suihin. (Huomautan tässä kohtaa, että meidän miehet syövät kyllä ilman lakkia, kuvanottohetkellä olimme jo lähdössä, siksi siis hatut ovat jo päässä.)
Olin käynyt Haapsalussa useita vuosia sitten ja lähdimme ruoansulatuskävelylle keskiaikaisen linnakkeen raunioille. Sinne oli tehty kiva leikkipuisto, joka oli saanut vaikutteita keskiajasta...ei ihan perinteinen leikkipuisto kuitenkaan.
Tässä eräänlainen parikeinu, jossa sai todella komeat vauhdit.
Suurin osa linnasta tai linnakkeesta oli tuhoutunut aikoinaan ja pääsimme tutustumaan keskiaikaiseen piispan "asuntoon". Tuohon aikaan piispat ovat olleet ilmeisen rikkaita miehiä. Heillä kun näitä linnakkeita on ollut monia, eri osissa Viroa.
Linnan sisäpihan puolelta aukeni tälläinen näkymä.
Ja pihalta bongattiin muutama vähän järeämpi ase...
Raunioille oli saatu tehtyä mielenkiintoista linnan historiaan liittyvää juttua. Oli todella jännittävää sukkuloida linnan holveissa ja kellareissa.
Pitihän sitä "valtaistuinta" päästä kokeilemaan. Tosin tämä ei taida olla ihan alkuperäinen, koska tässä on tälläiset teollisuuspyörät alla. :)
Linnan raunioista löytyi mielenkiintoisia onkaloita ja koloja. Seikkailua parhaimmillaan.
Tässä kellarissa tehtiin ilmeisesti lääkkeitä ja rohtoja. Voi olla että täällä järjestetään kesäisin jonkinlaisia työpajoja, mutta meidän vieraillessa tällä oli vain reksvisiittaa ja valoja...jännää tämäkin.
Linnannkäytävällä oli haarniska ja samaisen linnanosan kellarissa pääsimme kurkkaamaan "Valkoisen Leidin "vankilaan, jossa hän lauloi surumielistä lauluaan...aavemainen paikka...
Koska tämä oli ollut piispojen asuinpaikka, täällä oli (ja on) myös kappeli tai pienimuotoinen kirkko.
Kirkon sivuhuoneessa oli huone, jossa oli kastemalja muistaakseni 1600-luvulta. Legendan mukaan tämän huoneen ikkunasta saattaa nähdä myös Valkoisen Ladyn haamun. Me emme nähneet.
Linnan ylemmälle tasolle oli tehty ritareiden harjoittelupaikka ja kahvila. Tässä meidän miehet mittelöivät miekkailutaidoista.
Pääsimme käymään myös ylhäällä kellotornissa, johon olikin melkoisen monta (huonokuntoista) askelmaa. Tallessa oli vanha kello ja pääsimme katsomaan myös nykyiset kellot (ja kellokoneiston). Tämän kiipeilyreissun jälkeen huokaisin kirjaimellisesti helpotuksesta. En niin rakasta korkeita paikkoja ja ahtaita käytäviä.
Näkymät ylhäältä olivat kuitenkin huikeat ja kiipeämisen vaivan arvoinen..
Päivän päätteeksi etsimme lähistöltä uimarannan ja löysimmekin sellaisen. Ranta-aluetta ei ollut kuin nimeksi, mutta kelpasi meille, kuten monelle paikallisellekin. Tämä vesiosuus oli erotettu merestä jonkinlaisilla sulkuporteilla ja tässä uimalahdessa olikin (miehen hämmästykseksi) makeaa vettä.
Teimme myös lyhyen vierailun auton kanssa virallisemmalle uimarannalle. Paikka ei nyt ollut mitenkään ihmeellinen. Pärnun mahtavat hiekkarannat päihittävät tämän näkymän kyllä mennen tullen.
Tälläisen "historiallisen" päivän jälkeen oli hyvä palata takaisin majapaikkaamme. Päivä oli ollut mukavaa yhdessä oloa, hieman erilainen vaihtoehto esim. Linnanmäki-päivälle. Päivän jälkeen poika totesi melko yksituumaisesti, ettei halua enää vierailla yhdessäkään tällaisessa piispan asunnossa...ainakaan tällä reissulla. Toivottavasti emme aiheuttaneet hänessa "keskiaikaista historiaähkyä"...
ja teille lukijat, "kuvaähkyä", jos jaksoitte tänne asti lukea.
Seuraava kohteemme olikin Saarenmaa ja siellä Kuressaari. Siitä seuraavassa postauksessani... ja taatusti vähemmillä kuvilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti