Joulusta on kohta jo kuukauden päivät aikaa. Meillä joulusta muistona on vielä muutamat joulukukkaset, mutta kohta nekin ovat muisto vain...
Saamme isännän siskolta joka joulu amarylliksen ja perinteiseen tapaan se ehtii kukkia hieman joulun jälkeen.
Tänä vuonna tämä yksilö innostui tekemään sekä kukintoja että vartta.
Viikolla leikkasin viimeisen kukinnon talteen ja laitoin maljakkoon odottamaan lopullista nuupahtamista.
On se vaan niin kaunis!
Tämä viikko on mennyt jälleen nopeasti. Päivät ovat täyttyneet kaiken maailman juoksevista asioista eli kiirettä on pitänyt.
Ensi viikolla onkin jo tammikuun viimeinen viikko!
Ajanhallinnassa olen tullut siihen tulokseen, että tarvitsisin vuorokauteen hieman lisää tunteja ja mieluiten siihen heti työajan jälkeen eli 15-18.00 väliseen jaksoon. Kiireen minulla tekee sen, että asioiden toimittaminen etenee tämän aikavajeen takia hitaanlaisesti. Ja senkin olen huomannut, että nämä työpäivän jälkeiset menot pakkaavat vähän kasaantumaan. "Iltakukkuja" en ole ja yritän saada kaikki päivän askareet viimeistään seitsemän aikaa tehtyä. Nukkumassa yritän olla heti kymmenen uutisten jälkeen. Joskus tässä onnistuen, joskus taas en.
Valitusvirreksi en tätä kirjoitusta aikonut, vaikka niin tekstin voi ymmärtää. Jotenkin tuntuu vain siltä, että vuodesta toiseen toistuu nämä samat "rutinat" ja suurin piirtein samoihin aikoihin. Tämän ajanjakson joka vuotinen ilmiö kenties? Vai kyvyttömyyttä priorisoida asioita? Ehkä kuitenkin jotain siltä väliltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti