Hunningolla

Kaiken tämän "hulabaloon" keskellä oma koti on jäänyt auttamattomasti hunningolle. Perusteellisemmasta kevätsiivouksesta, saatikkka perinteisistä viikkosiivouksista ei ole tietoakaan. Säännöllinen viikkosiivous on muuttunut satunnaiseksi. Onneksi meillä isäntäkin tarttuu aika ajoin pölyimuriin, sillä muuten huusholli näyttäisi vieläkin kauheammalta...

Ei meillä ole epäjärjestystä, mutta sellainen pieni epäsiisteys alkaa näkyä joka puolella...vai onko se vain tuon kevätauringon syytä?

Pentikin talvinen (=joulu) pöytäliina on saanut olla ruokapöydällä ja se kyllä näyttäisi kaipaavan  jo pesukonetta.

Vuodevaatteet pitäisi ehkä vaihtaa eikä vessojen perusteellisempi puunauskaan olisi haitaksi.
Pitäisiköhän trendikkäästi ulkoistaa koko siivous?

Maaliskuu enteilee jo kevättä ja kukkaruukkuihin pitäisi (kuulemma) vaihtaa mullat. Voi olla, että en ehdi tänä(kään) vuonna sitä tekemään.

Ikkunoiden pesun siirrän suosiolla touko-kesäkuulle... ja verhojen vaihtoa en myöskään ole ajatellut suorittaa lähiaikoina.
Kumpaakohan tämä alkaa olla: asioiden priorisoimista vai rehellistä laiskuutta...?
 

 

Ilmeisesti nykyinen elämäntilanteeni pitää minut sen verran ohjelmoituna, että kodin hoitaminen on jäänyt väkisinkin hieman taka-alalle. 

Huomaan nyt, että oikeastaan se ei edes kauheasti häiritse minua...tai ainakin pystyn elämään sen kanssa. 

Uusi tulppaanikimppu (joka taisi hieman paleltua kotimatkalla) vie huomion kodin  pienistä epäkohdista.

 Eräänlainen silmänkääntötemppu siis.

 Näillä mennään...ja elämä hymyilee!

 

 

P.S Ja naistenpäivän kunniaksi sain eilen mieheltäni vielä yhden kauniin kukkakimpun lisää...<3