Pientä kevään ryhtiliikettä

Tämän vuoden alussa kirjoitin blogissani jonkinlaisia henkilökohtaisia tavoitteita tälle vuodelle. Ne eivät olleet mitenkään järisyttäviä, suuria mullistuksia, vaan enemmänkin elämän sisältöön vaikuttavia, ajanhallintaan ja elämän laatuun, liittyviä juttuja.

Oli oikeastaan hyvä, että kirjasin ne ylös, sillä aika ajoin olen käynyt muistuttamassa itseäni niistä.
 Nyt kun alkoi maaliskuu, huomaan, että olen pysynyt melko hyvin tavoitteisani ja suunta näyttää oikeanlaiselta.
Liikunta on pysynyt päivittäisessä kuviossa mukana. Työmatkat sujuvat pääsääntöisesti kävellen.
Tämän lisäksi olen aloittanut lapseni kanssa pienen lihaskuntoilun, jossa harjoittelemme muutamia lihasryhmiä.
Alakerrassa meillä on huone, jossa jumppaamme ja tsemppaamme toisiamme muutaman kerran viikossa...
ja yhdessä se on  paljon mukavampaakin.


 

 

 

Hiihtoloman jälkeen päätin myös vähentää sokerin syöntiä (jälleen kerran).
Edellisen kerran pystyin olemaan "karkkilakossa" puolitoista vuotta, mutta oikeastaan viime kesänä makeanhimoni ryöpsähti jälleen.
Sokerin vähentäminen ei tarkoita totaalikieltäytymistä, mutta selvää vähentämistä. Yhtään karkkia en ole syönyt, mutta yhden leivoksen ja pullan olen nauttinut.
Tässä makeisremontissa olen vähentänyt myös sipisen syöntiä, sillä sitäkin lajia on tullut syötyä ihan liikaa.
Herkutella saan edelleenkin, mutta kohtuudella.

Viimeisin ryhtiliikkeeni olen tehnyt ajankäytössä. Perjantain olen pyhittänyt "tietokoneettomaksi päiväksi".
Tämä tarkoittaa sitä, että kun perjantaina lähden töistä ja suljen tietokoneen, en aukaise sitä myöskään kotona.
Tietokoneella tulee helposti tehtyä töitä tai muuten vaan eksyttyä internetin ihmeellisen maailmaan. Huomaamatta sen ääressä menee tunti jos toinenkin.
Olen todennut sen muutenkin melkoiseksi "aikasyöpöksi", joten myös muina päivinä pyrin sulkemaan tietokoneen viimeistään klo 19.00.
Sen jälkeen pyhitän aikaa itselleni ja perheelleni. Loppujen lopuksi aika pieni asia, jolla on ollut ajankäytöllisesti suuri merkitys.

 

 

Elämäntapamuutokset eivät meikäläisen kohdalla tapahdu yhdellä rysäyksellä vaan hitaasti. Näillä pienillä ryhtiliikkeillä pyrin terveellisempään elämään ja parempaan elämänlaatuun. Tällä hetkellä työ(t) vie ajastani liian iso osan, mutta sillekin on tehtävissä jotain. Kaiken tämän kirjoittamani ohella työstän koko ajan ajatuksissani tulevaisuuttani, lähinnä töiden osalta. Olen asettanut itselleni jonkinlaisia askelmerkkejä tai välietappeja, joita kohti menen. Katse suunnattuna eteenpäin - hitaasti, mutta varmasti.

 

 

 

Sillä tosiasia on, että jos haluaa elämäänsä muutosta, täytyy se lähteä omasta itsestä.
Niin yksinkertaista se vain on.